Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tahroja tenttipaperilla

Jäikö tenttikirja lukematta? Silti menossa tenttiin? Lue ensin tämä.

Hallintotieteen assistentti Jaana Haatainen hylkää 10–15 prosenttia tenttivastauksista. ”Jos kysymykset ovat olleet todella vaikeat, saatan löysentää arvostelua. Useimmiten se on kuitenkin tiukka”. Kuva: Mari Männistö
Hallintotieteen assistentti Jaana Haatainen hylkää 10–15 prosenttia tenttivastauksista. ”Jos kysymykset ovat olleet todella vaikeat, saatan löysentää arvostelua. Useimmiten se on kuitenkin tiukka”. Kuva: Mari Männistö

Kannattaako tentissä luottaa opiskelijan tuuriin ja tentaattorin hellämielisyyteen, jos lukeminen jäi selaamiseksi? Aviisi kysyi neljältä tentaattorilta, kuinka kauas bluffi paistaa.

"Kerran kuulin tentin jälkeen, että eräs opiskelija ei ollut lukenut tenttikirjaa ollenkaan. Olin antanut hänelle vitosen. Eli yleistiedollakin voi joskus pärjätä", hallintotieteen assistentti Jaana Haatainen naurahtaa.

Haatainen tarkastaa vuodessa 700-800 tenttipaperia ja etsii vastauksista enemmän faktoja kuin omaa ajattelua.

"Kun opiskelijat viime syksynä huomasivat uuden assistentin laitoksella, he yrittivät testata minua tenteissä vastaamalla kysymyksen vierestä. Se loppui lyhyeen."

Selvän teki, veikkaamalla ei voi voittaa, ainakaan Haataisen tentissä. Kokeillaanpa psykologian laitosta.

"Bluffaamisen näkee helposti. Vastausta lähdetään hakemaan liian kaukaa ja yritetään haalia mukaan kaikki muistetut asiat. Kalastellaan, että tarttuisiko tentaattori koukkuun", psykologian yliassistentti Elina Vierikko vastaa.

Väsyttämällä
vitoseen?

Entä jos yrittäisi uuvuttaa tentaattorin maratonvastauksella?

Vierikko ei lämpene. "Pisin tenttivastaus, jonka olen tarkastanut, oli viisi kokonaista konseptipaperia. Tiiviisiin määrittelykysymyksiinkin oli vastattu esseillä, ja mukana oli paljon ylimääräistä jaarittelua."

Hyvään numeroon voi hänen mukaansa päästä paremmin lyhyellä vastauksella, jossa ovat kaikki tarvittavat faktat.

Masentavaa. Yritetään hakea sympatiaa humanistilta. Taidehistorian tuntiopettaja Jyrki Laukkanen, eikö se jo osoita jotain, että edes yrittää vastata kysymykseen?

"Jos ihan päin honkia vastaa, ei varmasti pääse läpi, vaikka kirjoittaisi kuinka pitkästi. Eräs vastaaja aloitti vastauksensa ekspressionismista, mutta sitten alkoi tekstissä vilistä aivan vääriä taiteilijoita. Yritys oli kova, asiaa ei vaan ollut riittävästi."

Laukkanen antaa sen sijaan toivoa luoville kirjoittajille: Eino Leino voisi saada häneltä tyylipisteitä.

"Kaunokirjallinen vastaustyyli lienee katoavaa kansanperinnettä. Se on sääli. Olisihan se jännää, jos joku vastaisi vaikka runomuodossa. Se voisi toimia esseevastauksena, jos se olisi tarpeeksi nerokas."

Hienoa! Sen kun runoja konseptille rustaamaan, ja päälle muutama lennokas aforismi, jo pöllähtää vitosta rekisteriin, vai kuinka?

Innostus töksähtää lääketieteen laitoksen portille. Lääkärit eivät runoile.

"Tällä alalla kielenkäytön on oltava täsmällistä. Toki saa kirjoittaa hauskasti, jos pystyy. Eräs oppilas kirjoitti tenttivastauksen Olipa kerran elämä -tyylillä, jossa molekyylit seikkailivat ihmisen elimistössä", biokemian professori Tiina Solakivi kertoo.

Lisää
konseptitaiteilijoita

Voiko yksittäinen opiskelija jotenkin erottua tenttivastaajien joukosta? Kyllä, joskus. Oikeustieteiden opiskelijat erottuvat hallintotieteen tenteissä oman alansa tietämyksellä, samoin historian ja filosofian lukijat taidehistorian tenteissä.

Useimmiten erottumisen syy on tahaton, eikä nosta hymyä tentaattorin huulille:

"Huonon käsialan lukeminen on todella rasittavaa ja vie paljon energiaa. Olen joskus miettinyt jopa vastauksen hylkäämistä käsialan perusteella", Jyrki Laukkanen huokaa.

Entä lääketieteen opiskelijat, nuo tulevat reseptien kirjoittajat? Tiina Solakiven mukaan ongelmia on, mutta ei enempää kuin muilla opiskelijoilla.

"Joillakin opiskelijoilla on aivan kertakaikkisen käsittämättömän näköisiä kirjaimia. Johtuuko se sitten näistä uusista tyyppikirjaimista vai mistä."

Solakivi katselisi sanskriitin sijaan mieluummin kuvia, kuten muutkin haastatellut. Kirkkoveneen sijaan Solakiven paperiin kannattaa tosin piirtää molekyylirakenteita.

"Piirrosten avulla vastataan liian harvoin. Jotkut ehkä ajattelevat, etteivät osaa piirtää tarpeeksi hyvin. Pelkällä piirroksella ei pärjää, koska joillakin voi olla valokuvamuisti, mutta ei kykyä soveltaa tietoa."

Osa opiskelijoista lähettää tentaattorille henkilökohtaisia viestejä. Solakivi nauraa: "Kerran vastauksen lopussa luvattiin lähettää kukkia. Eipä ole näkynyt!"

Ranne jäykistyy, pehva puutuu, kello tikittää, ja tönks! - aivot jumittuvat. Onko tentti todella paras tapa mitata tietoa?

Laukkasen mukaan on.

"Kirjoittamisen traditio kuuluu yliopistoon. Itse opin kirjoittamaan kunnolla vasta yliopistossa. Esseen kirjoittaminen kertoo isojen kokonaisuuksien hallinnasta. Hyvän esseen lukeminen on jopa miellyttävää, kun huomaa, että on jotenkin heilauttanut ihmisen ajattelua."

Kaikilla tentaattoreilla on oma tyylinsä tarkastaa paperit, joko kertarysäyksessä tai ripotellen muutaman päivän aikana.

Jaana Haatainen käyttää puolet työajastaan hallintotieteen tenttien parissa. Onko ikinä tullut houkutusta päästää oppilaita heppoisemmin tiedoin läpi, jotta he eivät tulisi enää uusintaan lisäämään työtaakkaa?

"Ei ole", vastaa Haatainen. Entäpä psykologiassa, käykö mielessä... "Ei."

Kai nyt sentään lääketieteen tentaattori, joka tarkastaa yli tuhat paperia vuodessa... "Ei."

On käännyttävä jälleen humanistin puoleen. Jyrki Laukkanen miettii. "Pelkäsinkin tätä kysymystä. Kyllähän asiaa on tullut pohdittua. Jääköön se vastaukseksi."

Mia Ylönen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto