Suuret arvoarpajaiset

Kiinnostaako matka Australiaan? Vannotko kunnioittavasi vierailusi aikana australialaisia arvoja? Oletko valmis allekirjoittamaan lupauksesi?

Jos Australian oppositiojohtajan Kim Beazleyn viimevuotinen ehdotus olisi mennyt läpi, edes turistiviisumi sandaalien ja surffilautojen maahan ei irtoaisi ilman myöntäviä vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin.

Ei syytä huoleen, Beazleyn ehdotus hukutettiin pilkkaan, eikä mies enää johda työväenpuoluettakaan. Australian uuteen kansalaisuuslakiin alettiin kuitenkin tosissaan kaavailla vaatimusta australialaisten arvojen allekirjoittamisesta ennen kengurukantisen passin myöntämistä.

Myös Länsi-Euroopan paljon siirtolaisia vastaanottavissa maissa, kuten Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Hollannissa, on viime aikoina ryhdytty määrittelemään kansallisia arvoja. Arvokeskustelu nähdään ratkaisuna ongelmiin, joita valtaväestöön sopeutumattomien tulokkaiden katsotaan aiheuttaneen.

Kiistely profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista vei arvotaistelun maailmanlaajuiselle tasolle. Tänä vuonna thaimaalaiset hermostuivat länsimaisesta sananvapaudesta, kun heidän pyhää kuningastaan kehdattiin pilkata Youtubessa.

Hätäisimmät ovatkin jo valmiita julistamaan Samuel Huntingtonin povaaman sivilisaatioiden kamppailun alkaneeksi. Huntington julkaisi jo vuonna 1993 artikkelin, jonka otsikosta The Clash of Civilisations? tuli muodikas iskulause World Trade Centerin terroristi-iskujen jälkeen - tosin ilman kysymysmerkkiä, jonka Huntingtonkin oli tiputtanut pois vuonna 1996 ilmestyneen kirjansa nimestä.

Huntingtonin mukaan kylmän sodan jälkeisessä maailmassa paremmuudesta eivät enää kamppaile ideologiat, vaan kulttuurit ja uskonnot. Arvojen määrittäminen on tämän kamppailun keskeinen taistelutanner.

Maahanmuuttoa pitkään arastellut Suomi on pysynyt kulttuurien kamppailusta toistaiseksi syrjässä, mutta pinnan alla kuhisee. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että puolue nimeltä Perussuomalaiset (virallisesti englanniksi True Finns - todelliset suomalaiset) oli eduskuntavaalien suurin voittaja?

Mitäköhän on todellinen suomalaisuus, ja mitä arvoja siihen liittyy? Otetaan selvää.



Fair go ja mateship. Oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys.

Siinä australialaisen arvokeskustelun suursuosikit, kaksi australianismia, joiden sisältämissä merkityksissä ei sinänsä ole mitään erityisen australialaista.

Ei kai näitä kukaan voi vastustaa?

Filosofi Timo Airaksinen nauraa kuullessaan aussien arvotörmäilystä.

"Australia on rasistinen luokkayhteiskunta. Tiedän sen hyvin, kun olen vuoden siellä ollut."

Airaksinen pitää australialaisten arvojen määrittelemistä mahdottomana tehtävänä.

"Jos valkoisia keskiluokkaisia arvoja etsitään niin okei, mutta siellä on paljon muitakin ihmisiä: tuoreemmat siirtolaiset ja aboriginaalit. Sama tilanne on Suomessa. Ei meillä ole yhtenäiskulttuuria, jonka kautta voitaisiin määrittää suomalaisia arvoja."

"Suomessa on aika eri asia haastatella töölöläisiä kuin itähelsinkiläisiä. Työväenluokka hylkäsi yhteiset kristilliset arvot jo 1800-luvun lopulla, mutta täällä elää vielä sitkeästi haave sellaisten olemassaolosta."

Helsingin yliopistossa arvoista ja etiikasta luennoinut Airaksinen kertoo silloin tällöin kysyneensä opiskelijoiltaan heidän arvojaan. Vastauksista suosituimmaksi nousee aina rehellisyys.

"Seuraavina tulevat oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, mutta sitten rupeaa jo hajoamaan."

Rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Olisivatko nämä nyt niitä etsittyjä suomalaisia arvoja? Ennen talttoihin ja kivipaaseihin tarttumista Airaksinen kiirehtii huomauttamaan, että ääneen lausutut arvot eivät aina näy ihmisen käytöksessä.

"Arvotutkimukset osoittavat, että jos raportoitu arvo on oman identiteetin kannalta keskeinen, silloin se näkyy myös todellisessa toiminnassa. Ihmiset kuitenkin raportoivat herkästi arvoja, joita kuvittelevat muidenkin raportoivan."

Anna poliitiikon kertoa arvosi

1. Kansakunta ennen yhteisöä ja yhteisö ennen yksilöä.
2. Perhe yhteisön perusyksikkönä.
3. Yhteisön tuki ja kunnioitus yksilölle.
4. Konsensus, ei konflikti.
5. Rotujen ja uskontojen välinen tasa-arvo.

Siinä ovat Singaporen hallituksen vuonna 1991 määrittelemät “jaetut arvot", joiden on määrä sitoa kaakkoisaasialaisen kaupunkivaltion kansalaiset yhteen.

Lista luotiin, kun keskustelu "aasialaisista arvoista" kävi kuumimmillaan. Muualla maailmassa ihailtiin "Aasian tiikereiksi" nimettyjen maiden huikeaa talouskasvua ja etsittiin selityksiä niiden menestykselle itäaasialaisesta arvomaailmasta.

Singaporen pääministeri Lee Kuan Yew otti johtoroolin aasialaisten arvojen määritystyössä. Hänen mukaansa Aasian tiikereiden menestys pohjautui konfutselaisiin, hierarkkisiin arvoihin. Lännen yltiöliberalismi johti Leen mielestä rappioon.

Kriitikoiden mukaan aasialaisten arvojen päätehtävänä oli oikeuttaa kansalaisoikeuksien rajut rajoitukset monessa Itä-Aasian maassa ja pönkittää valtaapitävien asemaa.

Leen pääministerikausi kestikin kekkosmaiset kolme vuosikymmentä. Nykyisin Singaporea johtaa hänen poikansa. Aasialaisista arvoista puhuminen sen sijaan unohtui vuoden 1997 Aasian talouskriisin jälkeen.

Singaporen esimerkki osoittaa, että valtiovetoinen arvojenmääritystyö on vähintäänkin epäilyttävää. Se ei ole estänyt länsimaalaisia poliitikoita osallistumasta leikkiin. Uhkana vain on liberalismin ja demokratian sijasta islam.

Iso-Britannian koulutusministeri Alan Johnson tilasi Lontoon metropommien jälkeen raportin, jonka oli määrä tutkia, kuinka kuningaskunnan kouluissa opetetaan kansalaisuutta. Raportti valmistui tammikuussa, ja Johnson tuki sen viestiä: koululaisille tulisi opettaa brittiläisiä arvoja, joiksi mainittiin esimerkiksi sananvapaus, lainkuuliaisuus, keskinäinen suvaitsevaisuus ja tasa-arvoisuuden kunnioitus.

Sitä Johnson ei kertonut, miksi nuo ihanteet olisivat jotenkin erityisen brittiläisiä.

Ranskassakin osataan: oikeistolainen presidenttiehdokas Nicolas Sarkozy ehdotti vaalitaistelun tiimellyksessä maahanmuuton ja kansallisen identiteetin ministeriön perustamista.

"Jos elät Ranskassa, kunnioitat tasavallan lakeja ja arvoja", Sarkozy sanoi ottaessaan vastaan presidenttiehdokkuuden tammikuussa.

On selvää, mihin Sarkozyn ranskalaiset arvot perustuvat. Hänelle Ranska on "2000 vuoden kristillisten perinteiden jatkaja", huolimatta siitä, että maan väestöstä on joidenkin arvioiden mukaan peräti kymmenes islaminuskoisia.

Uskosi paljastaa arvomaailmasi

"Kristinusko ja islam ovat lähempänä toisiaan kuin mitkään muut uskonnot."

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, karvan päähän eduskunnasta jäänyt Vihreiden Zahra Abdulla on mielipiteestään varma.

Paha sitä on mennä kiistämäänkään. Maailmanuskonnoista nuorimmilla on ikäeroa vain kuutisensataa vuotta, ja ne ovat syntyisin samoilta seuduilta.

Molemmat uskonnot pohjaavat samaan yksijumalaiseen perinteeseen - sillä erotuksella, että muslimit uskovat Jeesuksen olleen vain yksi profeetta, jonka jälkeen Muhammed sai vielä viimeisen sanan. Miksi sitten juuri näiden uskontojen yhteentörmäys on synnyttänyt niin paljon kipinöitä? Ovatko niiden arvot todella niin erilaisia?

"Rehellisyys, työn arvo, kunnioitus toista ihmistä kohtaan", Abdulla listaa universaaleja ihanteita.

"Mikä kulttuuri tai uskonto sanoo näitä huonoiksi?"

Abdullan mukaan erot syntyvätkin siitä, missä määrin ihmiset toimivat uskontonsa oppien mukaisesti.

"Uskonnot ovat aika pitkälle samoja, on vain eroja siinä, miten niitä harjoitetaan. Islamin ja kristinuskon ihmiskäsitys on sama: ihminen on erehtyväinen, lähimmäistä pitää auttaa. Perusjutut ovat hyviä, kunhan vain ihmiset noudattaisivat niitä."

Olisiko siis niin, että islamilaiset maahanmuuttajat, jotka yleisesti ottaen suhtautuvat pohjoiseurooppalaisia vakavammin uskontoonsa, noudattavat perinteisiä kristittyinä pidettyjä arvoja paremmin kuin täkäläiset tapakristityt?

Ainakaan kymmenen vuotta Suomessa asuneella unkarilaisella András Csukalla ei ole kovin ruusuinen kuva perinteisinä koettujen arvojen kohtalosta veljeskansansa keskuudessa.

Ensin saa kyytiä rehellisyys: "En usko suomalaisten rehellisyyteen. Työelämässä minua on kusetettu liian monta kertaa."

Sitten sisu: "Minä en osta sisu-ideaa. Joka maalla on oma sanansa, joka tarkoittaa samaa. Miksi Suomessa sitä täytyy tuoda esiin? Unkarissa sisua kuvataan sanalla állhatatosság. Me vain oletamme, että muillakin kansoilla on sama ominaisuus."

Entä vaikkapa siisteys? "Olen työskennellyt siivoojana tarpeeksi pitkään tietääkseni paremmin."

Ainoa positiivinen suomalainen arvo, jonka Csuka osaa nimetä, on luonnonläheisyys.

"Luonnon kunnioitus on erittäin suomalaista edelleen. Suomalainen menee metsään kävelysauvojen kanssa. Hänellä on erikoinen, melkein kosminen suhde luontoon", mies maalailee.

Rehellisyys ja sisu eivät muka ole suomalaisia arvoja? Mihin tässä oikein pitäisi uskoa?

Tutkija kertoo, mitä oikeasti arvostat

Hyväntahtoisuus 4.95
Turvallisuus 4.47
Yhdenmukaisuus 4.32
Universalismi 4.32
Hedonismi 3.92
Itseohjautuvuus 3.87
Suoriutuminen 3.41
Virikkeisyys 2.94
Perinteet 2.60
Valta 2.02

Arvokonsultti Martti Puohiniemi on haastatellut yli kymmenen tuhatta suomalaista viidentoista vuoden mittaisessa arvokartoituksessaan. Valtavan tutkimusaineiston on pitänyt kuoria päältä kliseet, tyhjät puheet ja ontto poseeraus.

Jäljelle on jäänyt ylläoleva lista. Se ei ole luettelo suomalaisista arvoista, vaan kokoelma universaaleja, jokaisesta kulttuurista löytyviä arvokokonaisuuksia. Tärkeitä ovat luvut arvojen perässä ja niiden määräämä järjestys. Niistä selviää kunkin arvon suhteellinen tärkeys juuri suomalaisille.

Hiljentykäämme. Olemme suurten totuuksien äärellä.

"Suomi on arvoiltaan hyvin feminiininen kulttuuri. Pärjäämisarvot ovat selvästi vähemmän tärkeitä kuin hyvinvointiarvot. Valtaa kuvaavat maskuliiniset arvot ovat hierarkian pohjalla," Puohiniemi tulkitsee tuloksiaan rauhallisella ja itsevarmalla äänellä.

Puohiniemen mukaan suomalaiset arvot eroavat hyvin paljon esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa vallitsevista arvoista. Globalisaatio on kuitenkin kaventamassa eroja. David Beckhamin julisteet myyvät Iranissa paremmin kuin imaami Alin, ja Indonesian saarilla soi reggae siinä missä Karibiallakin.

"Arvot muokkautuvat sen mukaan, millaisen elämän ihminen elää. Eri maiden nuoret kohtaavat maailman paljon samankaltaisempana kuin heidän vanhempansa. Arvoerot tulevat vähenemään, mutta se kestää kymmeniä vuosia, suhteessa islamilaiseen kulttuuriin jopa satoja vuosia."

Sieltä se taas tuli, islam.

Olisiko arvoerojen umpeutumista odotellessa sittenkin parempi tehdä niin kuin Australiassa: hakata kiveen kansalliset arvot ja tehdä yksinkertainen tarjous, ota tai jätä?

Puohiniemi ei ajatukselle lämpene, vaikka ainakin hänen konsulttibisneksensä olisi tälläisessä projektissa voittajien joukossa.

"Mulle olisi hirveän vaikea kuvitella jotain suomalaisuuskursseja maahanmuuttajille. Enemmän kaipaisin suomalaisilta suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä."

Niin, sitä kai tarkoittavat pohjimmiltaan myös fair go ja mateship. Tai oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, jos aivan rehellisiä ollaan.

Mikko Marttinen