Virkamies välittää

Suomeen tulevat kiintiöpakolaiset törmäävät suomalaisiin arvoihin ensimmäistä kertaa jo pakolaisleirillä. Pakolaisten valinnasta päättävä työryhmä haastattelee kaikki Suomelle tarjotut ihmiset, ja yksi valintaan vaikuttavista kriteereistä on ihmisen edellytykset kotoutua Suomeen.

Jollekin valokuva talvisesta maalaismaisemasta tai suomalaisesta koululuokasta, jossa tytöt ja pojat ovat sekaisin, voi olla sellainen kulttuurisokki, että pakolaisleirikin kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta.

Tällaisia tapauksia tulee vastaan kuitenkin harvoin, ja muuten ihmisille tärkeimmät arvot ovat samankaltaisia kaikkialla: turvallisuus, osallisuus ja ystävällisyys.

Tällaiseen tulokseen on päätynyt erikoissuunnittelija Veikko Pyykkönen työministeriöstä. Entinen luokanopettaja kiertää vuosittain pakolaisleireillä haastattelemassa mahdollisia Suomeen otettavia kiintiöpakolaisia.

Eduskunta määrittää vuosittain, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomeen otetaan ja mistä maista, minkä jälkeen valinta jää virkamiesten käsiin. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on valikoinut pakolaisleireiltä valmiiksi joukon ihmisiä, joista työministeriön, ulkomaalaisviraston ja suojelupoliisin työntekijöistä koostuva työryhmä tekee lopulliset valinnat.

Ihmiset koneiston rattaissa

Tässä prosessissa jos missä ihmiset ovat koneiston rattaissa. Helppoa se ei ole valintoja tekevillekään, Pyykkönen muistuttaa.

"Leirillä voi olla kymmeniä tuhansia ihmisiä. Et sä voi tietää, teitkö oikeita vai vääriä päätöksiä. Sä teet päätöksiä annettujen kriteerien mukaan. Tämä olisi liian rankkaa yhdelle ihmisille, jos kriteerejä ei olisi."

Kriteereitä on monia, joista Suomi painottaa etenkin humanitäärisiä. Pyykkösen puheissa toistuvat silti useimmin kotoutumisen edellytykset. Niitä ovat esimerkiksi kielitaito, koulutus ja työkokemus. Vielä enemmän Pyykkönen puhuu silti asenteista.

"Maassa maan tavalla on sellainen slogan, mutta se täytyisi purkaa auki ja selvittää, mitä se tarkoittaa."

"Me edellytämme tulijalta tiettyjä juttuja, mutta samalla pitää muistaa, että ne eivät toteudu, jos emme vaadi itseltämme lähes samoja juttuja. Uusien asukkaiden on opittava ymmärtämään suomalaisia tapoja ja kulttuuria, mutta myös kantaväestön pitää hyväksyä uusien tulijoiden tuoma muutos ympäristössään", Pyykkönen summaa.

Pakolaisen tultua Suomeen Pyykkönen pitää erityisen tärkeänä sitä, että tämä saisi suomalaisia ystäviä ja työ- tai opiskelupaikan. Näin maahanmuuttaja voisi kokea ansaitsevansa itse paikkansa uudessa yhteiskunnassa ja samalla oppia kieltä kantaväestön kanssa.

Kielitaitoa painotetaan työpaikoilla kuitenkin niin paljon, että alkuun pääseminen voi olla vaikeaa. Toinen este ovat asenteet - suomalaisten.

"Tiettyyn kansallisuuteen kuuluvia ei oteta mielellään töihin", Pyykkönen kiertelee.

Tilastoista näkee, että ongelmia on etenkin somaleilla, joista noin kolmannes on työtä vailla.

"Syrjintäähän se on, jos pätevää hakijaa ei valita kansallisuuden takia. Siihen voi puuttuakin, jos pystyy näyttämään syrjinnän toteen, mutta se on vaikeaa."

Ruotsissa on tehty kokeiluja, joissa työnhakijoiden papereista on häivytetty kaikki ikään ja kansallisuuteen viittaavat tekijät, myös nimi. Näin on ollut tarkoitus pitää kaikki hakijat samalla viivalla vähintään työhaastatteluun asti.

Nyt tilanne on Pyykkösen mielestä kuitenkin pikku hiljaa parantumassa, koska Suomessa on vihdoin alettu ymmärtää, että ikääntyvä kansakunta ei pärjää enää kauan omillaan. Työntekijöitä tarvitaan, jopa ulkomaalaisia.

Yhteiskunnallinen keskustelu yhä pinnallista

Suomalaiset tietävät nykyään paljon enemmän maahanmuutosta ja pakolaisuudesta kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Pyykkönen epäilee, että muutos ei ole yhtä suuri, kun puhutaan suomalaisten asenteista.

"Minusta keskustelu ei ole edennyt. Se on vieläkin hyvin pintapuolista. Tämä kuvastaa varmaan sitäkin, ettei asia ole helppo poliitikoillekaan. Vaikka asiaa olisi mietittykin, sitä ei haluta tuoda esille, koska halutaan ehkä laskelmoida, mitä äänestäjäkunta ajattelee."

Suomen eduskunnan päättämä pakolaiskiintiö on tänä vuonna 750 ihmistä. Koko maailmassa arvioidaan olevan yli 20 miljoonaa pakolaista. Pyykkönen pysyttäytyy virkamiehen roolissaan, eikä suostu ottamaan kantaa siihen, miten paljon kiintiön pitäisi hänen mielestään olla.

"Tarvettahan maailmassa on. Minusta on tärkeää, että se määrä, mikä otetaan, pystytään myös hoitamaan mahdollisimman hyvin", hän pohtii.

Kokemukset pakolaisleireillä ovat jättäneet silti jälkensä. Ihmiset kaipaavat kaikkialla pohjimmiltaan samoja asioita, sen hän on ainakin huomannut.

"Mutta monet asiat antavat selityksiä niille ilmiöille, jotka näkyvät täällä Suomessa. Vaikka ihmiskaupalle. Se saa älyllisen selityksen, kun näkee missä oloissa nämä ihmiset elävät. He ovat kaikenlaisen riiston ja väärinkäytösten kohteena, aivan paljaina. Ihmisiä on helppo höynäyttää ja pettää. Materiaalia on hurjasti sille, joka kauppaa tekee", Pyykkönen kertoo.

"Minä ainakin olen käynyt näitä ajatuksia läpi. Tämä on klisee, mutta tässä oppii arvostamaan suomalaista turvallisuutta ja hyvinvointia. Ja ymmärtämään sen, että meillä on varaa tehdä tämä pieni homma, mitä me tehdään."

Tuomo Tamminen