Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Suomalaisuutta absurdeimmillaan

Atomintutkija ja kymmenen muuta juttua. Dramatisointi ja ohjaus Pentti Haanpään novellien pohjalta Juha Hurme. Teatteri Telakan ensi-ilta 2.9.

Tasan sata vuotta sitten syntynyt Pentti Haanpää oli oman aikansa vieroksuma yhteiskuntakriittinen kirjailija, jonka kuninkuuslajina tunnettiin lyhyt sivaltava novelli tai essee.

Niitä irtosi härkäpäisen humoristin kynästä 30-vuotisen uran aikana pitkälle neljättäsataa.
Teatteri Telakka on tarttunut haasteeseen ja dramatisoinut Haanpään yhdestätoista novellista kaksituntisen näytelmän. Atomintutkija ja kymmenen muuta juttua alkaa kohtauksella, jossa kuvataan hämmentävän naisjoukon voimin Pussisen akkaa, kaikkien suomalaisten esiäitiä. Tämän jälkeen esityksessä seurataan akan jälkeläisten toilailuja niin kotimaassa kuin rapakon takana.

Paikoin hyvin yliampuvasti toteutettu näytelmä on haastava sekä työryhmälle että yleisölle, sillä lyhyistä, toisiinsa sen kummemmin liittymättömistä kohtauksista on pystyttävä siirtymään mahdollisimman soljuvasti eteenpäin.

Tämä onnistuu, vaikka tarinoiden huippukohdat tyssäävät nopeasti aina uuden jutun alkuun. Vaihdot kuitenkin toimivat lähes poikkeuksetta niin sutjakasti, ettei katsoja ehdi herpaantua.

Lisäksi Haanpään jäntevä teksti ja heittäytyvät näyttelijäsuoritukset pitävät mielenkiinnon yllä sen verran vahvasti, ettei lähes täysin lavastamattomaan tilaan tule mieleenkään penätä mitään mööpeleitä. Valaistuksen fiksulla hyödyntämisellä pääsee pitkälle.

Haastavaa
hauskuutusta

Näytelmän edetessä Haanpään äkkiväärien novellien matkassa alkaa viihtyä yhä paremmin. Jukka-Pekka Mikkosen hienosti tulkitsema Pako ja paluu saa hymyn huulille puhumattakaan sitä seuraavasta Talohuijarit-konsertista.

Nuutti Vapaavuoren musiikin päälle kulmikkaasti lauletut lauseet vekseleistä ja kiinnityksistä kiusoittelevat herkeämättä huumorihermoa.

Ensimmäisen jakson onnistunein kohtaus on kuitenkin Suomeen tai kämpille, jossa Esko Varonen tekee näytelmän parhaan suorituksen pelihulluna amerikansuomalaisena Mr. Niemenä, stereotyyppisen jäyhänä ukkoparkana.


Väliajan jälkeen novellien dramatisoinnin ongelma nousee aika ajoin esiin. Muutamat pidemmät ja sisällöltään köyhemmät kohtaukset alkavat käydä hieman pitkästyttäviksi. Ehkä muutaman jutun olisi voinut karsia kokonaisuudesta pois.

Absurdi huumori jaksaa kuitenkin yhä jyllätä. Väliajan jälkeisistä kohtauksista puhuttelevin on Atomintutkija, jossa Brian Fulmari (Markus Myllyniemi) ja Edmund Haunt (Esko Varonen) pääsevät valtaa, ihmiskuntaa ja tiedettä koskevien ydinkysymysten äärelle. Vanhassa tarinassa piilee vahvan ajankohtainen siemen.

Näyttelijäntyö on esityksessä poikkeuksetta kiitettävää. Muuntautumiskykyisimpiin suorituksiin yltävät eloisat Mikkonen, Tanjalotta Räikkä ja Varonen, vaikkeivät kollegojaan sen kummemmin varjoonsa jätäkään.

Verevän mustan huumorin ystäville Teatteri Telakan näkemys Haanpään väkevistä teksteistä on tervetullut kokemus, joka jää kutkuttamaan mielen perukoille hyväksi aikaa esityksen jälkeen. Suomalaisuuden perimmäisistä perusaineksista löytyy enemmän hilpeitä puolia kuin etukäteen uskoisi.

Tomi Nordlund
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto