Tampere, tuo itsevarmojen ihmisten ylpeä kaupunki

Uudelle opiskelijalle Tampere tehdään helpoksi. Tutorit kierrättävät yliopiston nurkat ja kuppilat, kaupunkisuunnistus näyttää keskustan tantereet.

Mutta entäpä jos kaupunkiin tutustuisi itse, apuna vain pino matkakirjoja? Näyttäisikö Tampere laisinkaan samalta kaupungilta?

Suomalaisiin matkaoppaisiin ei juuri kannata tarttua: tekeleet ovat joko täynnä kliseitä tai vain korneja. Sisäministeriön A Portrait of Finnish Cities, Towns and Functional Urban Regions -kirjassa Tampere on saanut ristikseen sloganin “where nature meets the future".

Jotta kaupunkia voisi katsoa ulkopuolisen silmin, on avattava ulkopuolisen tekemä kirja.

Dickensmäinen harmaus
peittää kaupungin

Tamperetta sivuavia matkaoppaita on kirjoitettu hyllymetreittäin. Omaperäisyydet ovat kortilla, sillä jokainen opas kertaa uskollisesti Tammerkosken, James Finlaysonin ja tehtaiden historian.

Tai melkein jokainen. Rick StevesÂ’ Scandinavia -kirjasta Tampere on unohdettu kokonaan, toisin kuin Turku. Manselaista silti lohduttanee, että kirjoittajan mielestä syitä Turkuun matkustamiselle ei oikeastaan ole yhtäkään.

Kirjojen sanankäänteitä ei aina osaa yhdistää kotikaupunkiinsa. Lonely Planetin mukaan Tampere saa harmaana päivänä ylleen dickensmäisiä tai jopa orwellmaisia sävyjä. Vertausten merkitys jää mysteeriksi.

Jos oppaita seuraa orjallisesti, päätyy kävelemään Hämeenkatua päästä päähän. Yksikään ei neuvo kiipeämään Kalevan kirkon katolle, lähtemään pulkkamäkeen tai harrastamaan muutakaan tyypillistä hauskutusta. Jokunen opas osaa kuitenkin mainita, että Tampereen parhaat donitsit saa Pyynikin näkötornilta.

Enimmäkseen laatusanoista tunnistaa kotikaupunkinsa, ja välillä jopa törmää yllättävään nippelitietoon. Jos Rough Guide to Scandinaviaan on uskominen, vielä kirjan ilmestymisen aikaan kaupungissa oli maan ainoa lesbobaari, Nice Place Hämeenpuistossa.

Arkkitehtuurin
malliesimerkki Kalkkuna

Perusteellisimmin kaupungin antia ruotii Lonely Planet, vaikkei suomen tuntemus olekaan vahvaa. Ohvelikahvilan ja Papaan Kappakan silti löytää, vaikkei nimi ikkunassa olekaan sama kuin kirjan sivuilla.

Kun oppaita selaa, törmää tuttuun ilmiöön: kotikaupungissa on helppo unohtaa juuri ne asiat, joita turisti saapuu katsomaan.

Lenin-museota mainostetaan paikallisena erikoisuutena, joka on nähtävä, mutta kuinka moni paikallinen museossa on oikeasti käynyt? Kaikki kirjat muistavat myös mainita Pyhäjärven ja Näsijärven risteilyt, jotka harvemmin ovat opiskelijoiden hupia.

Joidenkin kirjasten neuvot haiskahtavat. Insight Compact Guide opastaa turisteja ihailemaan kaupungin arkkitehtuuria erityisesti iltapäivällä - häh? Sama teos toteaa, että paikalliset tuntevat kaupunginkirjaston paremmin nimellä Turkey eli Kalkkuna.

Myös muutamaa painosta vanhempi Lonely Planet nostattaa kulmakarvoja pariin kertaan.

Tuomiokirkkoon kannattaa kirjan mukaan mennä, koska Simbergin ja Enckellin maalauksissa on paljon alastomia poikia.

Lisäksi kirja julistaa Tampereen olevan itsevarmojen ihmisten ylpeä kaupunki. Hetkinen - ylpeä ja itsevarma?

Emmää ny tiä.

Ylioppilaskunnan kaupunkisuunnistus uusille opiskelijoille 13. ja 14. syyskuuta. Ilmoittautuminen päättyy 9. syyskuuta, www.tamy.fi.