|
Suomen kodeissa hurisee tiettävästi 850 000 tietokonetta, jotka on kytketty maailmanlaajuiseen verkkoon.
Käsi ylös, kuinka moni tunnistaa koneeseensa kohdistuneen tietomurron ja vieläpä osaa oikeaoppisesti suojautua siltä? Virustorjunnan pitäisi olla ajan tasalla, roskaposti olisi syytä suodattaa ja palomuurin tulisi estää haittaohjelmien penetroitumisen kaikkein pyhimpään.
Laajakaistayhteydellä varustettu tietokone on päällä ollessaan aina kiinteässä yhteydessä ulkopuoliseen verkkoon, muihin koneisiin ja siksi myös muihin ihmisiin. Aina kun koneeni raksuttaa kiihkeästi, vaikken edes koske koko apparaattiin, pelkään ulkopuolisen häärivän kallisarvoisten tiedostojeni kimpussa.
Pahinta on se, etten tiedä onko pelkoni aiheellinen vai ei. Tietokoneet näyttävät ajattelevan, ettei käyttäjän tarvitse aina tietää aivan kaikkea.
Tuskin mistään salaliitosta on kysymys. Silti ihmetyttää kuinka vähän informaatiota tietoturvaongelmista kansalaisille suodaan - tai oikeammin kuinka hankalaksi tiedon käsiin saaminen on tehty.
Jos ihmisellä ei ole kunnollista kuvaa, mitä tietoturva-ammattilaisten jargonissa viuhahtelevat käsitteet tarkoittavat, voi helposti tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Virukset, madot, troijalaiset, adwaret ja spywaret ovat informaatioyhteiskunnassa arkipäivää.
Tiedon valtatiellä harhailevan oletetaan käyttäytyvän samalla tavalla kuin toimimme liikenteessä - jatkuvasti havainnoiden ja ennakoiden. Liikennemerkkejä vain on vähemmän ja vahinkoa tekeviä kanssamatkustajia enemmän.
Niin kauan kuin elämme niin sanotussa informaatioyhteiskunnassa, tietokoneisiin ja -verkkoihin liittyvien perusteiden osaaminen kuuluu kansalaistaitoihin. Aivan heti ensiapu- ja ensisammutustaitojen rinnalle. En tiedä mitä peruskoulussa tätä nykyään opetetaan, mutta ehkä näinä päivinä silkohapsista koulitaan suvereeneja asiantuntijoita vastaamaan teknologian ja viestinnän haasteisiin.
Toisaalta ammattilaiset tuskin ovat valmiita luopumaan pestistään. Tietoturvaan erikoistuneille asiantuntijoille virukset ovat tienestin edellytys. Virustorjuntaohjelmistot ovat kalliita ja lyhytikäisyytensä vuoksi lähestulkoon kertakäyttöisiä.
Yhteiseen hyvään vetoamalla ja ihmisten auttamisella on perusteltu lukemattomia asioita. Sanojensa mukaan spesialistit käyvät herkeämätöntä taistelua tietokoneviruksia vastaan, mutta ketä kansalaisten pitäminen taistelun ulkopuolella palvelee?
Hyökkäykset kohdistuvat nimenomaan meihin siviileihin.
Olen kokenut, että turvajärjestelmän omaehtoinen ylläpitäminen on paras keino pitää oma tontti puhtaana. Loputonta päivityskierrettä täytyy vain sietää. En silti tiedä, osaanko olla kovin luottavainen järjestelmän aukottomuudesta, kun palomuurini ilmoittaa estäneensä kolmen kuukauden sisällä 18 966 koneeseeni kohdistunutta hyökkäystä.
On tilastollinen mahdottomuus, jos yksikään tunkeutumisyritys ei ole päässyt läpi huomaamattomasti.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen