|
Lakkaa vaikka kyntesi odotellessasi. Taina tulee kohta", Tyttöjen Talon ohjaaja Annukka Tuovila huikkaa.
Rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevassa tytöille tarkoitetussa tilassa tunnelma on kotoisa. Kun astun sisään, kaikki vastaan tulevat tytöt ja ohjaajat moikkaavat. Tilavan asunnon kokoisessa Tyttöjen Talossa silmään osuvat keittiön seinälle ripustetut tyttöjen tekemät julisteet, pöydillä lojuvat Demit ja olohuoneen mukavat, mutta vähän narisevat sohvat. Paikalla on noin kymmenen tyttöä, mutta suurin osa on katsomassa elokuvaa perähuoneessa.
Olohuoneen pöydällä on iso kori, joka on täynnä pirtsakanvärisiä lakkoja. Alan levittää vaaleanpunaista väriä kynsilleni, aivan kuten vieressäni istuva Roya Ahmadi, 20. Hän on käynyt Tyttöjen Talossa sen perustamisesta eli vuodesta 2004 asti.
"Olin tosi nuori, kun aloin käydä täällä. En vielä edes nyppinyt kulmia!"
Roya puhuu avoimesti kuulumisistaan ja raskaudestaan. Kaikesta huomaa, että hän tuntee ohjaajat hyvin.
"Tyttöjen Talossa kannattaa käydä, koska ohjaajat ovat ihania. Täällä saa puhua avoimesti ja rehellisesti ja saa neuvoja esimerkiksi perheongelmiin. Toiminta on monipuolista, tavaroita saa välillä kotiin ja leirit ja juhlat ovat kivoja", Roya luettelee.
Roya asuu aviomiehensä kanssa Kaukajärvellä. Hän on muuttanut Suomeen Afganistanista vuonna 2002. Naiseksi Tyttöjen Talossa varttunut Roya on juuri valmistunut matkailupalveluiden tuottajaksi. Hän tekee siivoojan pätkätöitä samalla, kun etsii kaikenlaisia töitä.
"Käyn nyt aika harvoin täällä eli joka toinen viikko tai kerran viikossa. Ensimmäisinä vuosina kävin joka päivä. Minun pitäisi saada palkinto siitä", Roya vitsailee.
Tavallaan hän on saanutkin palkinnon. Ensinnäkin hän on voittanut melkein kaikki kilpailut, joihin hän on talolla osallistunut. Lisäksi hän on saanut talolta lahjaksi lastenrattaat, pakastimen, tv-tason, vaatteita ja astioita. Tyttöjen Talo saa lahjoituksena yrityksiltä muun muassa vaatteita ja astioita. Isommat lahjat Roya on saanut suoraan työntekijöiltä, joilla on ollut tarpeettomaksi käyneitä tavaroita nurkissaan.
"Tuemme yksin asumaan muuttavia tyttöjä, koska ei kaikilla ole rikkaita vanhempia", paikalle saapunut Tyttöjen Talon toiminnanjohtaja Taina Karman sanoo.
Roya on myös saanut talolta kavereita, mutta enemmän hän on tuonut omia kavereitaan talolle.
"Roya ystävystyy kaikkien kanssa ja tuntee puoli Tamperetta. Hänellä on loistava kielitaito, joten hän on esikuva muille maahanmuuttajatytöille", Taina Karman lisää.
Juttelumme aikana perähuoneen tytöt tulevat olohuoneeseen ja alkavat ohjaajan johdolla lukea horoskooppeja ja lakata toistensa kynsiä.
"Lakkaamme täällä paljon kynsiä, koska se on rauhoittavaa", Karman sanoo.
Pojilta ja miehiltä suljettua tilaa ihmetellään välillä, mutta äimistely loppuu yleensä perustelujen kuulemisen jälkeen. Karmanin mielestä tyttöihin liittyviin asioihin keskitytään hälyttävän vähän. Tyttökulttuuria pidetään helposti naurettavana tai vähäpätöisenä ja tyttöihin liittyvät asiat ohitetaan.
"On hirveän tärkeää, että on paikka, jossa tyttöihin liittyvät asiat ovat keskiössä. Pojille on tarjolla paljon kaupungin tukemia harrastuksia, toisin kuin tytöille. Nytkin kun ollaan esimerkiksi uutta jäähallia pykäämässä, niin tuskin siellä mimmiliigat saa parhaita vuoroja. Kysynkin, että onko tyttöjen harrastukset vähäpätöisempiä kuin poikien" Karman sanoo.
Lisäksi tavallisissa nuorisotaloissa käy enemmän poikia kuin tyttöjä.
"Nuorisotalot näyttää olevan suunnattukin enemmän pojille. Siellä on sellaisia harrastuksia, joista pojat tykkäävät. Tytöt jäävät enemmän seinäruusuiksi taustalle, kun pojat pelaavat pleikkaria tai biljardia."
Ihmiset kasvavat sukupuoleensa ja tarvitsevat usein tukea kasvuprosessissaan.
"Olisi aika huolestuttavaa, jos meillä ei olisi sellaista paikkaa, jossa tytöksi ja naiseksi kasvamista voi tukea ja ottaa esille tyttöjä koskettavia asioita."
Tyttöjen Talon idea on syntynyt Tukholmassa 1990-luvulla toimineesta tytöille suunnatusta Xist-nimisestä talosta, jossa oli tyttötoimintaa, tyttöjen kymppiluokka ja maahanmuuttajatyttötyötä.
"Monikulttuurisuus alkoi näkyä myös Suomessa 1990-luvulla. Joissain perheissä tytöt olivat hyvin suojeltuja eivätkä päässeet mihinkään. Tyttöjen Talo oli sellainen paikka, mihin nämäkin tytöt pääsivät, koska siellä ei ollut poikia", Taina Karman sanoo.
Tyttöjen Talo ei ole tyttöjen nuorisotalo, vaan sosiaalityötä tekevä talo. Avoimeen toimintaan eli oleskelemaan maanantai- ja tiistai-iltaisin on silti tervetullut kuka vaan alle 29-vuotias tyttö.
"Talo on tukipaikka tytöille, joilla on murrosvaihe suhteessa omaan tyttöyteen, perheeseen, etniseen taustaan, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa."
Tyttöjen Talo on auki koulujen aukioloaikoina, jolloin talo järjestää avointa toimintaa, ryhmiä sekä yksilötyötä ja syömishäiriö- ja seksivalistusta koululuokkien tytöille.
"Meidän seksuaalivalistus poikkeaa aika merkittävästi koulujen antamasta, sillä me ei ääni käheänä kokeilla kondomien rullausta, vaan valistetaan voimaantumisen kautta. Mietimme omaa naiseutta, tyttöyttä ja kehollisuutta, ja mikä on minulle sopivaa. Opettelemme Â’eiÂ’:n sanomista: minun ei tarvitse suostua kaikkeen, vaan voin reippaasti sanoa Â’eiÂ’, enkä menetä omaa naiseuttani tai tyttöyttäni."
Suomalaisessa koulujärjestelmässä keskustelu ja väittely on melko harvinaista, ja varsinkin monella tytöllä on vaikeuksia ilmaista omia mielipiteitään ryhmässä.
"Yritämme kannustaa tyttöjä erilaiseen argumentointiin ja itsensä puolustamiseen, myös puheen tasolla, mikä on minusta hirveän tärkeää. Yksi keino saada aikaan keskustelua on esimerkiksi kuuma tuoli -harjoitus."
Harjoituksessa ohjaaja sanoo erilaisia väitteitä. Jos tyttö nousee ylös, hän on eri mieltä. Jos hän istuu alas, on hän samaa mieltä. Harjoituksessa on siis pakko olla jotain mieltä. Ja kun tyttö nousee ylös, ohjaaja voi kysyä perustelua.
Karman kertoo, että koska Tyttöjen Talossa ei ole poikia, ilmapiiri tulee ihan erilaiseksi. Tytöt eivät esitä tai vedä mahaa sisään. He uskaltavat puhua omia tytöille yhteisiä asioita, mille ajattelevat poikien naureskelevan.
Talolla saa käydä 12-28-vuotiaita, mutta käytännössä ääri-iät puuttuvat. Talossa ei käy 12-vuotiaita ja 28-vuotiaitakin käy vain vähän asiakkaina, lähinnä joissain ryhmissä ja syömishäiriötyössä. Suurin osa tytöistä on 16-24-vuotiaita.
Myös YTHS ohjaa tyttöjä talolle.
"Suosittelen Tyttöjen Taloa uusille opiskelijoille. Varsinkin, jos muuttaa kaukaa eikä tunne ketään. Ensi syksynä alkaa ainakin vasta paikkakunnalle muuttaneille muuttolinturyhmä ja ujojen ja hiljaisten tyttöjen ryhmä. Niiden aikataulut varmistuvat elokuussa, joten ne kannattaa tarkistaa netistä."
Yliopisto-opiskelijoita käy Tyttöjen Talolla asiakkaina, mutta vanhemmat opiskelijat toimivat myös vapaaehtoisina ja harjoittelijoina. Joka syksy koulutetaan noin kymmenen uutta vapaaehtoista. Vapaaehtoiset voivat päästä myöhemmin harjoittelijoiksi, joita otetaan kaksi vuodessa kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
"Riippuu kokemuksesta ja tyypistäkin vähän, mihin sijoittuu. Osa on avoimessa toiminnassa ohjaajana ja osa ohjaa ryhmiä."
Harjoittelija voi olla esimerkiksi psykologian, nuorisotyön, naistutkimuksen, sosiaalityön tai terapiaopintojen opiskelija.
"Alamme haastatella puolessa välissä elokuuta uusia vapaaehtoisia. Jos on kiinnostunut, kannattaa katsoa netistä loppukesästä ajat ja tulla mukaan", Karman sanoo.
Kun on aika lähteä Tyttöjen Talolta, kaikki tytöt ja ohjaajat moikkaavat perään. Tähän porukkaan tutustuisi mielellään paremminkin.
Hertta-Mari Kaukonen
- 12-28-vuotiaille tytöille suunnattu tila, jossa voi hengailla avoimissa illoissa, osallistua ryhmiin ja jutella luottamuksellisesti ammattilaisten kanssa esimerkiksi seksuaalisuudesta tai syömishäiriöstä
- osoitteessa Rautatienkatu 14 A 2, 1 krs.
- perustettu Tampereelle vuonna 2004
- noin 4000 asiakaskäyntiä vuodessa eli noin sata tyttöä viikossa
- rahoitus Tampereen kaupungilta, Raha-automaattiyhdistykseltä ja paikallisilta hyväntekeväisyysjärjestöiltä
- kaikki muu toiminta tytöille ilmaista, paitsi syömishäiriötyön yksilökäynnit maksavat 55e/h
- www.tytto.fi
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen