Klassikkoni: Ole nätisti, kansalainen

Elämä 2100-luvun Amerikkaa kuvaavissa Judge Dredd -sarjakuva-albumeissa ei ole herkkua. Ydinsota on pyyhkäissyt kartalta muun muassa koko keskilännen ja jättänyt jälkeensä pelkkää epämuodostuneiden mutanttien kansoittamaa radioaktiivista erämaata. Tämän kirotun maan laidalla Yhdysvaltain itärannikon kaupungit ovat kasvaneet yhteen ja muodostaneet yhtenäisen megakaupungin.

Mega-City Yhdessä asuu satoja miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät tilanpuutteesta, ruuan säännöstelystä, rikollisuudesta, työläisrobottien vallankumouksista sekä mutanttien, avaruusolioiden, rinnakkaisulottuvuuksien asukkaiden ja Venäjän raunioille perustetun Itä-Meg Yhden hyökkäyksistä. Näitä massiivisia ongelmia panevat aisoihin Mega-City Yhden tuomarit. Heistä kaikkein kovapintaisin on Judge Dredd.

Tulevaisuuden maailmassa ei ole enää tilaa meidän tuntemillemme asianajajille, valamiehistöille, aikaavieville oikeusprosesseille tai muulle lässytykselle. Kun tuomari saapuu panssaroidulla moottoripyörällään rikospaikalle, hän ottaa rikollisen kiinni ja antaa tälle välittömästi oikeaksi katsomansa tuomion. Yleensä se tarkoittaa pakkotyötä ankarissa oloissa tai pitkää rangaistusta vankilakuutiossa, eivätkä rikokset aina ole sen kummempia kuin esimerkiksi sokerin hamstraaminen.

Scifistiseen poliisivaltioon sijoittuvat kova kyttä -tarinat ovat täydellistä väkivaltafantasiaa, mutta tuhon ja teurastuksen lisäksi Dredd-fanit voivat nauttia sarjakuvan peribrittiläisestä mustasta huumorista ja absurdista hengestä.

Oskari Rantala

Judge Dredd -albumit 1-30 (1989-2000, Jalava)