Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tavallisia tyyppejä

He ovat huippuälykkäitä, käveleviä sivistyssanakirjoja. He promeneeraavat käytävillä siteeraten Foucaltia ja rakastuvatkin vain lähdeviitteiden kera. He eivät juhli. Tai jos juhlivat, eivät ainakaan railakkaasti.

He olivat mielikuvani yliopisto-opiskelijoista.


Yliopisto on rikas ympäristö, johon mahtuu tavattoman monenlaisia persoonia. Hervottomimmat humoristit, imukykyisimmät viinasienet ja viehättävimmät neidot olen kohdannut yliopiston käytävillä. Tietysti joukkoon on mahtunut myös älykköjä, sitaattimestareita ja muita intellektuelleiksi itsensä korottaneita.

Harvoin sanotaan ääneen, etteivät kaikki kampuksen kynät ole yhtä teräviä. Yliopistoon mahtuu myös tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja yksisilmäisyyttä. Kantapään kautta oppii, etteivät hienoimmat tutkinnot takaa vilkkaimmin juoksevaa järkeä.

Eikä siinä vielä kaikki. Yliopiston tiloissa kyräillään, naidaan ristiin ja puukotetaan selkään. Lepohuoneetkin on lukittu liiallisen sekstailun vuoksi.

Siis tuiki tavallinen ihmisyhteisö, jonka jäsenet tosin ovat himpun verran keskimääräistä lukeneempia.


Arvoisa uusi opiskelija, älä pelkää. Olet tasan yhtä fiksu kuin aiemmin aloittaneet, kaikkitietäviltä vaikuttavat tyypit. On luonnollista, että syksyn alkaessa olet hukassa. Sinun pitääkin olla. Me kaikki muutkin olemme olleet.

Juo viinaa.

Tai jos et juo viinaa, hyvä niin. Lähde rientoihin. Tutustu ihmisiin. Touhua. Opintopisteitä ehdit suorittaa hiukan myöhemmin.

Arvokkainta, mitä yliopisto tarjoaa, ei lopultakaan ole loppututkinto. Elinikäiset ystävät ja mieleenpainuvimmat kokemukset saadaan usein opiskeluaikana. Moni löytää kampukselta elämänkumppanin. Ja raaÂ’alla bisneslogiikalla ajateltuna: yliopisto on paras mahdollinen paikka verkostojen luomiseen.

Yhden neuvon tahdon vielä antaa. Opiskele pakollisten kielikurssien lisäksi kiinaa, espanjaa, venäjää tai jotain muuta suurta kieltä. Sitä päätöstä et kadu.

Minä kadun sitä, etten opiskellut.


Kun katson peruutuspeiliin, olen onnellinen, että olen saanut viettää nuoruuteni parhaat vuodet Tampereen yliopistossa. Välillä se on ollut turhauttavaa mutta ennen kaikkea antoisaa.

Sinulle, jolla kaikki se hauskuus ja hammasten kiristely on vielä edessä, taidan olla hieman kateellinen.



Seppo Honkanen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. aivan (22.08.10, kello 11:30)

    "Opintopisteitä ehdit suorittaa hiukan myöhemmin." -niinpä niin. Itseäni ainakin kaduttaa ensimmäisten vuosien armottomat laiskottelut ja enemmän juhlimiseen keskittynyt elämäntyyli. Todellakin toivoisin, että siellä taustalla olisi enemmän huolella suoritettuja peruskursseja, eikä juhlintaa. Viinasta ei jää käteen muuta kuin tärinä. Oma neuvoni uudelle opiskelijalle onkin, että ota ensin opiskelu haltuun ja lähde sitten juhlimaan. Se ei vaadi montaa tuntia päivästä ensimmäisinä vuosina. Ja ahkera opiskelu ei muuten tarkoita, että muuta elämää ei voisi olla.

  2. Seppo Honkanen / Aviisi (22.08.10, kello 12:00)

    Nimimerkki "Aivan", olet aivan oikeassa. Ei kenenkään kannata tehdä viinanjuonnista elämänsä pääsisältöä.

    Koetin sanoa, että uuteen opiskelupaikkaan tultaessa on tärkeää tutustua ensin kanssaopiskelijoihin. Kun sosiaaliset verkostot on luotu, opiskelukin on huomattavasti mukavampaa ja kannustavampaa touhua. Jos hautautuu välittömästi lukusaliin, saattaa opiskelustakin tulla yksinäistä puurtamista.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto