Klassikkoni: Autiolle saarelle ottaisin Harry Salmenniemen runoteoksen

Kun iäkkäältä sukulaisrouvalta kysyttiin, mitä hän ottaisi mukaan autiolle saarelle, hän vastasi:"Hyvän romaanin". Muita läsnäolijoita vastaus huvitti, koska meidän oli vaikea kuvitella romaania, jota jaksaisimme plärätä läpi loppuelämän. Hymyni hyytyi, kun löysin kirjan, jonka lukemiseen voisin käyttää kaiken jäljellä olevan ajan.

Harry Salmenniemen runoteos Texas-Sakset (Otava 2010) rakentuu eri medioista kerättyjen lainausten varaan. Saattaa kuulostaa kaaosmaiselta, mutta Salmenniemen flarf-runous on hiottu hallituksi. Kokeellinen runous ei Salmenniemen teoksen kohdalla tunnu tekotaiteelliselta erikoisuuden tavoittelulta.

Salmenniemi yhteiskuntakriittiset havainnot ovat tarkkoja ajankuvia: "Esimerkkivideossa kaksivuotiaalle Sidneylle tehdään manikyyri, pedikyyri ja hennatatuointi". Teos tuntuu skitsofreeniseltä pään sisäiseltä puheelta, jossa monet äänet haluavat kertoa ajatuksiaan samanaikaisesti. Juuri moniäänisyys on Salmenniemen suurin vahvuus.

Lörpöttelevät äänet ulottuvat aina kansiin asti: räikeän keltaiset kannet vievät Stockmannin Hullujen päivien ostoskuhinaan. Puhelinluettelomainen ulkoasu yhdistyy sisäsivuilla lääkefirmojen hallitsemaan todellisuuteen, jossa ihmiset ovat muuttuneet kasvottomiksi numerosarjoiksi. Jo typografian tarkasteluun saisi autiolla saarella kulutettua hyvän tovin.

Saarelle otettavaa kirjaa valitessa ainoa ongelmani on, että Salmenniemen uusin teos Runojä (Otava 2011) vaikuttaa yhtä kiinnostavalta kuin edeltäjänsä. Pystyisiköhän saarelle salakuljettamaan toista teosta, kirja paidan alla vihellellen ohittaamaan turvatarkastuksen.

Sanna-Kaisa Lähdeaho