Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Pääperkele luottaa vyörytystaktiikkaan

Kauhun monitoimimies Sami Haavisto on tehnyt elokuvia, päätoimittanut lehteä, kirjoittanut kirjan, valokuvannut,maalannut sekä perustanut kauhukaupan ja tatuointistudion. Haavistolle hyvät ideat eivät riitä – ne on myös vietävä loppuun asti.

Sami Haaviston mielestä kauhu on genre, jota ei voi koskaan kaluta loppuun. ”Kauhusta löytää jatkuvasti esimerkiksi 1960- ja 1970-luvun juttuja, jotka ovat aiemmin menneet ohi.”
Sami Haaviston mielestä kauhu on genre, jota ei voi koskaan kaluta loppuun. ”Kauhusta löytää jatkuvasti esimerkiksi 1960- ja 1970-luvun juttuja, jotka ovat aiemmin menneet ohi.”

Hieman erilainen kauppa seisoo toimistorakennuksen sisäpihalla Helsingin Sörnäisissä.

Kun kauppaan astuu, astuu samalla myös mielen pimeälle puolelle. Tummanpuhuvan Horror-Shopin hyllyissä notkuu kauhuelokuvia sekä noituutta, magiaa, okkultismia, satanismia ja vasemman käden polkua käsittelevää kirjallisuutta. Yhdessä hyllyssä on myynnissä muun muassa Cthulhu-minttuja ja villisianlihaa kannibaaleille, ja osa kaupasta on varattu humoristisesti provosoiville synkkäsävyisille t-paidoille. Paitojen tyyliä kuvaa hyvin vaikkapa musta "I love hippies" -paita, jonka kuvassa verinen ja alaston nainen virnistää tapetun hipin vierellä.

Lempeän oloinen kauppias Sami Haavisto puuhailee pääkallojen, ruumisarkkujen ja muun kauhurekvisiitan seassa ja neuvoo parhaillaan harjoittelijaa postimyyntituotteiden lähettämisessä.

Kaupan kassan vieressä verhojen takana on studio, jossa Haavisto tekee tatuointeja ja lävistyksiä.

"Tarkoitus olisi, että kauppa ja studio pian elättäisi meidät molemmat", Haavisto heittää.


Toukokuussa ovensa avannut kauhukauppa on yksi Haaviston lukuisista projekteista. Haavisto on kauhugenren moniottelija, joka on tunnettu täyspitkiä kauhuelokuvia omakustanteena tekevän Blood Ceremony Films -ryhmän ohjaajana ja tuottajana.

Tämän lisäksi mies on valokuvannut ja maalannut kauhuaiheista kuvastoa, päätoimittanut marginaalielokuvia käsittelevää Blood Ceremony Magazine -lehteä sekä kirjoittanut kirjan vuosistaan kauhuelokuvan tekemisen parissa.

Mies onkin saanut tuttavapiirissä lyhyemmän nimityksen: pääperkele. Ennen kaikkea Haavisto on kuitenkin mies, joka ei ainoastaan saa ideoita, vaan osaa myös viedä ne valmiiksi asti.

"Kutsun itse sitä vyörytystaktiikaksi. Jos yksi projekti ei etene, sille ei laiteta stoppia vaan pistetään se hold-tilaan, ja siirrytään jatkamaan toista projektia. Loppujen lopuksi huomaa, että yhtäkkiä alkaa olla elokuvaa, kirjaa ja kaikkea valmiina", Haavisto kuvailee.

Haaviston mielestä monet ihmiset luovat mielessään esteitä ideoidensa toteuttamiselle, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa. Hän heittääkin, että 90 prosenttia esteistä on niin sanottuja vääriä esteitä, joilla tekijä yrittää päästää itsensä helpolla.

"Yleensä itselle asetetaan esteitä, jotta mitään ei tarvitsisi lähteä tekemään. Taustalla on usein epäonnistumisen pelko. Raha on tyypillinen tekosyy, mutta suurin osa asioista ei ole rahasta vaan mielikuvituksesta kiinni", hän sanoo.


Tärkeää kaikessa tekemisessä on Haaviston mielestä samanmielisten ihmisten löytäminen mukaan ja innostaminen projektiin. Esimerkiksi Haaviston omakustanne-elokuvat ovat syntyneet pääosin vapaaehtoisvoimin tekemisen ilosta - myös Haaviston itsensä kohdalla. Se on toisaalta antanut myös lisädraivia tekemiselle.

"Mikään projekti ei ole koskaan jäänyt kesken. Olen sen jo velkaa kaikille, jotka ovat olleet projekteissa mukana."

Hyvä esimerkki on myös Blood Ceremony Magazine -lehti. Kun Haavisto sai idean kulttielokuvalehdestä, hän alkoi saman tien etsiä kirjoittajia. Niitä löytyi nopeasti, ja ensimmäisen numeron materiaalit olivat kasassa neljä viikkoa idean saamisesta. Sen jälkeen mies osti luottokortilla taitto-ohjelman, opetteli lehden taittamisen ja koosti lehden. Kaksi viikkoa kului, ja lehti oli jo painossa.

Ja tämä aikana, jolloin Haavisto vielä teki kaiken ohessa päivätöitä ICT-alan myyntihommissa.


Kaupan ja tatuointistudion pyörittämisen lisäksi Haavisto viimeistelee tällä hetkellä The Curses of the Witches Blood -vampyyrielokuvaa. Työn alla on myös kauhukomediahenkinen tv-sarja, jonka tyylissä yhdistyvät vanha The Addams Family -sarja sekä "hyvä suomalainen sketsiviihde".

Lisäksi yksi etenemistä odottava projekti on paranormaaleihin ilmiöihin keskittyvä From Beyond -sarja, jonka ensimmäinen jakso kuvattiin jo kaksi vuotta sitten.

Haaviston elokuvia on levitetty jo ulkomaille, kuten esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan. Levittäjän sotkujen takia osa levityssopimuksen rahoista on kuitenkin Haaviston leffaryhmältä saamatta.

Vaikka Haavisto on pääasiassa mukava mies, osaa hän myös arvostella tahoja, jotka toimivat hänen mielestään kyseenalaisin tavoin. Esimerkiksi Suomen Elokuvasäätiö on hänen mielestään "järjestäytyneen rikollisuuden muoto, jossa pieni piiri kierrättää keskenään rahaa toisilleen".

Haavisto myöntää, että hän valehtelisi, jos hän väittäisi, etteivät rahakkaammat projektit kiinnostaisi. Mutta riippumattomuudesta ja täydestä taiteellisesta vapaudesta hän ei silti halua luopua.

"Teen mieluummin elokuvan 500 omistautuneelle ihmiselle, jotka katsovat leffan useampaan kertaan, kuin 100 000 ihmiselle, jotka vuokraavat elokuvan Makuunista ja unohtavat sen seuraavalla viikolla", Haavisto sanoo.

"Toki jos esimerkiksi seuraavan Twilight-elokuvan ohjaustyötä tarjottaisiin, niin voisin suostua. Kyllä urallaan voi yhden huorausprojektin tehdä. Parilla miljoonalla rahottaisi hyvin sitten kaikki omat jutut, vaikka tuota yhtä projektia häpeäisi lopun elämänsä."

Kalle Heino,
teksti & kuva




Sami Haavisto

Kuka: Kauhun parissa toimiva tuottaja-ohjaaja-kirjailija-päätoimittaja-tatuoija-taidemaalari-valokuvaaja-kauppias - Haavisto itse tiivistää tittelinsä "pääperkeleeksi".

Ikä: 42 vuotta.

Asuu: Vantaalla.

Tuotantoa: Muun muassa elokuvat Black Blooded Brides of Satan (2009), Succubus (2006) ja Rites of Blood (2004) sekä kirja Suomifilmin alamaailma (2011).

Esikuvia: Hammer-elokuvat, Jean Rollin ja Ed Wood. Psychobilly-musiikki on viime aikoina inspiroinut valokuvausprojekteja.



Moralisoijia riittää

Sami Haaviston elokuvissa ei graafista väkivaltaa ja eroottiisia sävyjä säästellä. Haavisto ei halua tinkiä omista ja tekijäryhmän visioista tai yrittää miellyttää kaikkia, vaikka närkästyneitä arvostelijoita ja moralisoijia onkin elokuville riittänyt.

Esimerkiksi kun saatananpalvonnan maailmaan sijoittuva Black Blooded Brides of Satan (2009) valmistui, kristilliset piirit alkoivat järjestää Suomi24-foorumilla rukoushyökkäystä elokuvan ensi-iltaan.

"Aluksi se oli huvittavaa, mutta asia kasvoi niin isoksi, että se oli lopuksi aika pelottavaa. Ensi-iltaan oli pakko ottaa pari isoa kaveria turvaksi. Asia kuitenkin jäi onneksi uhittelun tasolle", Haavisto muistelee.

Haavisto hämmästelee edelleen reaktioita, sillä vaikka elokuvassa käsitellään saatananpalvontaa, pointti ei ole sen ylistäminen vaan nimenomaan sen nurjista puolista, kuten ihmiskaupasta ja hyväksikäytöstä, kertominen.

"Leffa toimisi varmasti paljon tehokkaampana saatananpalvonnan valistusvideona kuin vaikkapa kirkon tuottama legendaarinen Saatana kutsuu minua -video."

Haavisto kertoo myös saavansa toisinaan melko paljon nimetöntä vihapostia. Viime aikoina postin määrä on kuitenkin laantunut.

"Se kertoo, etten ole ollut tarpeeksi aktiivinen. Täytyy laittaa jotain vireille", mies naureskelee.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto