RäjäÂ’nÂ’roll all night long

AWOP BOP A LOO POP A LOP BAM RÄJÄ! Ei, kyseessä ei ole vahinko sormien osuttua satunnaisessa järjestyksessä tietokoneen näppäimistölle, vaan rock-yhtye Räjäyttäjien uuden levyn nimi.

Elokuun viimeisenä perjantaina päivänvalon näkevä levy ei ole Räjäyttäjien esikoinen, mutta ensimmäinen levy, joka päätyy laajempaan levitykseen Suomessakin. Yhtyeen nimeä kantanut esikoislevy julkaistiin vuosi sitten amerikkalaisen levy-yhtiön avulla.

"Sinällään vähän typerää, että levy julkaistiin Jenkeissä, mutta suurin osa ihmisistä, jotka sen halusivat, asui Suomessa", yhtyeen laulaja-kitaristi Jukka toteaa.

Nyt julkaistavan henkisen esikoislevyn takana on suomalainen indielevy-yhtiö Ektro Records, joka huolehtii levityksestä Euroopassa. Atlantin takana levyn julkaisee garageen keskittynyt, itsenäinen Bat Shit Records.

Alunperin Jyväskylästä kotoisin oleva Räjäyttäjät perustettiin sattumalta alkuvuodesta 2011. Jukan oululainen kaveri oli kysellyt jotain paikallista bändiä Jyväskylän Ilokivessä järjestettävälle keikalle. Jukka oli soittanut sekä rumpali Alexin että basisti Sillin kanssa aiemminkin ja pyysi heitä mukaan.

"Istuin itse asiassa juuri junassa, kun Jukka soitti ja pyysi minua keikalle. Suostuin tietenkin heti", brittiläinen Alex nauraa.

Ensimmäiselle keikalle bändi ehti treenata kerran, eikä yleisömääräkään räjäyttänyt pankkia. Katsojia keikalla oli noin kuusi, joista puolet soitti tapahtuman muissa bändeissä.

Maine on kuitenkin kasvanut soittaessa, ja alkuaikojen vähäväkisten keikkojen yleisömäärä on yhtyeen parivuotisen elinkaaren aikana vähintään kaksikymmenkertaistunut. Nykyään Räjäyttäjät tunnetaan hurjana rockÂ’nÂ’roll-bändinä, jonka jokaista keikkaa leimaa enemmän tai vähemmän hikinen hurmoksellisuus. Keikkojen aikana lavalla voi tapahtua käytännössä mitä tahansa.

"Me vain innostutaan helposti", Jukka toteaa. "Se juttu jotenkin ruokkii itse itseään. Parhaimmillaan keikasta ei jälkeenpäin muista mitään."

Myös Ektro Recordsille yhtye päätyi tavallaan keikalta. Ektron nokkamies Jussi Lehtisalo näki Räjäyttäjät kesän 2012 Kuudes Aisti -festivaalilla Helsingissä.

"Se oli ehkä yksi meidän kaoottisimpia keikkoja. Ihmiset kaatuilivat ja riehuivat. Kiinnitin kesken keikan huomioni kaiken sen keskellä seisovaan hahmoon, joka katsoi keikkaa kädet puuskassa paikaltaan hievahtamatta. Ajattelin, että tuota ei taida kiinnostaa yhtään", Jukka kuvailee.

Seuraavana päivänä hän törmäsi patsasmaiseen hahmoon uudestaan ja kyseli tuntoja edellisen päivän keikasta.

"Jussi tuumasi, että kyllä teidän keikka oli mulle tän festarin parasta antia."

Räjäyttäjät on ponnistanut rock-väen tietoisuuteen punk-piireistä. Punkissa heitä viehättää tee-se-itse-meininki ja yhteisöllisyys, joka on auttanut yhtyettä saamaan keikkoja ja musiikkiaan tunnetummaksi. Musiikkityyliltään yhtye on kuitenkin tyylipuhdasta rockÂ’nÂ’rollia. Punk on yhtyeelle liian puritaanista, eikä lyriikoissa esiintyvien ilmaisujen kuten "mä vedän hanskaan ja lähden Tanskaan" takana ole sen suureellisempia ideologioita.

"Periaatteessahan mä en haluaisi laulaa yhtään mistään, mutta jostain pitää aina laulaa", Jukka kertoo.

Omien kappaleiden lisäksi Räjäyttäjien repertuaariin kuuluu myös useita lainabiisejä suomeksi käännettynä. Käsittelyn ovat saaneet muun muassa Roky Ericksonin Bloody Hammer (Verivasara) ja Little Richardin Keep A-KnockinÂ’ (Hakkaa vaan sitä ikkunaa). Jukan mukaan Räjäyttäjien hengenheimolaisille, 70-luvun rock-bändeille, oli tunnusomaista, että puolet biiseistä oli covereita.

"Ja ylipäätään tämän bändin idea on ollut sellainen, että voidaan soittaa, mitä ikinä halutaan", Silli toteaa.

Räjäyttäjien A WOP BOP A LOO POP A LOP BAM RÄJÄ! julkaistaan 30.8.

Laura Myllykoski, teksti & kuva