Tm on arkistosivu.
Voit siirty Aviisin uudelle sivustolle tst.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Öljy loppuu – entä sitten?

Öljyhuippu on jo saavutettu, mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Nyt aiheesta on kirjoitettu kirja.

Hyvinvointivaltion, yhteiskuntarauhan ja länsimaisen vaurauden ehdot eivät tulekaan talouskasvusta, vaan edullisesta energiasta, jonka loppu alkaa häämöttää.

Erityisen keskeistä elämäntavallemme on halpa öljy. Öljyn loppuminen alkaa näkyä arkitodellisuudessa jo paljon ennen viimeisen öljypisaran poraamista. Asiasta ei puhuta riittävästi, vaikka Suomi on täysin riippuvainen öljystä, väittää Rauli Partanen. Partanen on yksi keväällä julkaistun Suomi öljyn jälkeen -kirjan tekijöistä. Kirja ja sen tekijöiden perustama järjestö Peak Oil Finland pyrkivät herättämään öljyhuipputietoisuutta suomalaisissa.

Halpa öljy on länsimaiselle kulttuurille ja taloudelle äärimmäisen tärkeää, koska sen avulla on tuotettu nykyisin tuntemamme hyvinvointi. Länsimaisen yhteiskunnan arkipäiväiset toimet ovat hyvin energiaintensiivisiä. Suomessa lämmitys ja pitkät etäisyydet vaativat vielä tavallista enemmän energiaa.

Koska yhteiskunnan rattaat on voideltu öljyllä, öljyn hinnan nousu vaikuttaa ruuan, kulutustavaran, liikkumisen ja ylipäätään kaiken hintaan. Öljyn hintaa ei ole asiantuntijoiden lisäksi joutunut moni miettimään, koska öljyn rajallisuus ei ole vielä näkynyt sen markkinahinnassa.



Rauli Partanen ei usko, että öljy loppuisi hetkessä tai että loppuminen aiheuttaisi nopean romahduksen, kuten katastrofielokuvissa tapahtuu. Öljyn hiljainen loppuminen tarkoittaa sen hinnan hidasta nousua markkinoilla, jolloin se muuttuu lopulta niukaksi luksustuotteeksi. Partasen mielestä kehityksen oireet näkyvät jo nyt.

"Iso osa ihmisten pienenevistä reaalituloista kuluu jo nyt välttämättömyyksiin. Ruuan ja öljyn hinnan korrelaatio on aivan selvä, joten samalla, kun polttoaine kallistuu, kallistuu myös ihmisten polttoaine eli ruoka", hän kertoo.

Partasen kauhuskenaario on ennen kaikkea hallitsematon yhteiskunnallinen romahdus öljyriippuvaisissa länsimaissa, jos muutoksen hallintaan ei ryhdytä ajoissa. Hän on kuitenkin skeptinen valtaapitävien viisauden suhteen.

"Ongelma nykyisessä markkinahintaan perustuvassa öljyn jakoperusteessa on se, että öljy ei välttämättä ohjaudu järkevästi yhteiskunnan kannalta. Rikkailla on edelleen varaa pörrätä muskeliveneillään, yksityissuihkareillaan ja helikoptereillaan, vaikka köyhillä ei olisi varaa matkustaa välttämättömiäkään matkoja. Tätä systeemiä on kuitenkin vaikea lähteä vaihtamaan samalla, kun se on käynnissä."

Partasen mukaan säännöstely on monelle kirosana; merkki luovuttamisesta ja paluusta ankeaan menneisyyteen. Jos poliittisesti hallittua säännöstelyä tulee, se todennäköisesti joudutaan tekemään poikkeustilalainsäädännön avulla. Vain muutama vuosikymmen sitten Suomessa oli tuontirajoituksia esimerkiksi eksoottisille hedelmille, jotta vaihtotase saatiin tasapainoon.

"Voi miettiä sitä paskamyrskyä joka seuraisi, jos joku nyt ehdottaisi moista."



Keskivertosuomalainen kuluttaa päivässä kuusi litraa öljyä, joista yksikään litra ei ole Suomen omaa tuotantoa. Partanen epäilee öljyntuottajamaiden motiivia myydä niukkenevaa luonnonvaraansa eteenpäin jatkossa, kun ne itsekin rakentavat yhteiskuntiaan kasvavalle öljyn kulutukselle. Hänen mukaansa ei ole mitään takeita sille, että öljymarkkinat säilyvät avoimina. Monet valtiot pyrkivät jo varmistamaan oman öljynsaantinsa kahdenvälisillä sopimuksilla.

Partanen ja kumppanit tarjoavat myös konsulttipalveluja halvan öljyn loppumiseen varautuville yrityksille ja yhteisöille. Kysyntää ei ole vielä ollut paljoa, sillä aihe on uusi. Useimmat yritykset eivät ole ottaneet halvan öljyn ehtymistä huomioon strategioissaan.

Kansainvälisessä keskustelussa öljyhuippu on noussut viime vuosina yhä enemmän esille.

"Esimerkiksi IMF ja Uppsalan yliopiston energiakysymyksiin erikoistunut tutkimusryhmä UGES ovat lähteneet yhteistyöhön, joka pyrkii saamaan öljyhuipun mekanismit ja vaikutukset mukaan taloutta ennustaviin malleihin", Partanen kertoo.

Liikenne- ja viestintävaliokuntaa ja ympäristövaliokuntaa öljyhuippu kiinnosti sen verran, että Peak Oil Finlandia pyydettiin antamaan lausunto aiheesta keväällä.

"Vaikea sanoa, johtiko yksittäinen esityksemme lopulta mihinkään muuhun kuin siihen, että valiokunnat kuulivat asiasta."



Energiakysymyksiin erikoistunut Aalto-yliopiston professori Peter Lund on Rauli Partasta optimistisempi, vaikka hänkin pitää öljyä mahdollisesti strategisimpana raaka-aineena. Hän uskoo öljyä korvaavia ratkaisuja löytyvän, mutta keskustelua asiasta ei käydä riittävästi. Lund muistuttaa, että 1970-luvun öljykriisien aiheuttama pakko muutti sähköntuotannon käytännössä öljyttömäksi.

"Liikennepuolelta löytyy joukko ratkaisuja, jotka edesauttavat riippuvuuden vähentämisessä", Lund selittää.

Hän viittaa muun muassa julkiseen liikenteeseen, biopolttoaineisiin, moottorien tehostamiseen ja hybridi- ja sähköautoihin. Koska bensan veroton hinta on alhainen, muutos ei tapahdu itsestään. Lundin mukaan uusien ratkaisujen edistämiseksi tarvitaan julkisia toimia.

"Valtiolla on kahdet kasvot tässä asiassa. Yhtäältä pitäisi ja kannattaisi vähentää öljyriippuvuutta, toisaalta valtio saa usean miljardin verotulot bensaverosta", Lund sanoo. "Öljyriippuvuuden vähentäminen parantaisi vaihtotasetta roimasti, loisi paljon uusia työpaikkoja esimerksiki biotalouteen ja avaisi uusia vientimahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle."

Keinoja siis on. Lundin mielestä Suomessa ongelma ei ole rahan tai tekniikan vaan poliittisen tahdon puute.



Sekä Partanen että Lund kannattavat öljyriippuvuuden radikaalia vähentämistä. Syvänmeren ja arktisten alueiden öljykenttien hyödyntäminen on kallista ja riski ympäristölle. Öljyn jalostaminen öljyhiekasta tai öljyliuskeesta on ongelmallista, koska tuotantoprosessi nielee niin paljon energiaa ja tuotantokustannukset ovat korkeat. Epätavanomaisen öljyn laatu myös vaihtelee.

Partanen vertaa öljyn etsintää yhä hankalammista paikoista ja huonolaatuisemmista lähteistä narkomaanin epätoivoiseen käytökseen. Hän ei myöskään luota uusiutuviin energiamuotoihin fossiilisten korvaajana.

"Kannatan uusiutuvia siellä, missä ne ovat järkeviä ja kustannustehokkaita keinoja."

Partasen mukaan öljyn korvaaminen muilla energianlähteillä on vaikeaa ja hidasta. Tämän takia hän kannattaa myös ydinvoimaa, koska ei näe parempaakaan vaihtoehtoa ihmiskunnan sähkönjanoon.

"Koska olen erittäin huolestunut myös ilmastonmuutoksesta, kannatan vähäpäästöisiä energiantuotantomuotoja, joista myös ydinvoimaa. On surullista ja turhauttavaa, että monet ympäristöjärjestöt käyttävät valtavan osan resursseistaan vastustaakseni jotain, joka voisi oikeasti vähentää päästöjämme. Monet ydinvoimaan liittyvistä peloistamme ja oletuksistamme tuntuvat perustuvan mutuun ja luuloon ennemmin kuin todellisuuteen tai vertaisarvioituun tutkittuun tietoon."



Rauli Partanen, Harri Paloheimo ja Heikki Waris: Suomi öljyn jälkeen, Into-kustannus 2013.



Tiina Heikkilä, teksti

Teemu Raudaskoski, kuvitus















| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Tiina H (08.09.13, kello 16:54)

    www.kauppalehti.fi/etusiv...

    "Reservit ovat toki valtavat, mutta lhteet ovat tyrehtymss ja poraaminen ky yh kalliimmaksi. USA:n energiaministerin alaisen Energy Information Administrationin (EIA) mukaan liuskekaasun tuotantohuippu saavutetaan hyviss ajoin ennen vuosikymmenen loppua."

  2. Tiina H (06.11.13, kello 11:53)

    Nyt kirja on Tieto Finlandia-ehdokkaana!

    lukeminen.fi/blogit/kirja...

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitteriss
Tampereen yliopisto