Saa katsoa – ja koskea!

Lastenkulttuurikeskus Rullan syyskauden avaa monitaiteinen Kun yö värittää -näyttely, jonka kokosivat luokanopettajaopiskelijat Mona Paalanen ja Anni Pöyhönen. Kaksikko halusi luoda näyttelyn, jossa lapsi saa käyttää kaikkia aistejaan. Näyttely kytkeytyy myös tekijöiden pro gradu -tutkielmiin.

Tarina alkaa vuonna 2009 Hämeenlinnan opettajakoulutuksen vessasta. Siellä Anni Pöyhönen pyytää kurssikaveriaan Mona Paalasta Hippalot-lastenfestareille valtaamaan katua. Kaksikko luo alter egot Annun ja Unnan, kirjekurssilla valmistuneet Värinautit, jotka haluavat tehdä maailmasta kirjavamman paikan.

Performanssi onnistuu, ja seuraavana vuonna duo juontaa koko tapahtuman. Tärkeintä on mukaantempautuminen.

"Taidetta pidetään pyhänä asiana, joka vain roikkuu seinillä. Lapsille suunnattuja näyttelyitä markkinoidaan osallistavina, jos niissä saa lojua patjalla katsomassa videoita tai piirtää jälkikäteen erillisessä huoneessa", kaksikko harmittelee.

Kun yö värittää -näyttelyssä kaikkeen saa koskea. Teoriapohjana ovat kasvatustieteen luennot, joilla kannustettiin huomioimaan lapsen kaikkia aisteja ja erilaisia temperametteja. Kun näyttelyyn saapuva perhe hajaantuu aluksi kolmeen eri suuntaan äimistelemään, tietävät Värinautit tarjonneensa jokaiselle jotakin. Välillä lapset keksivät käyttää teoksia aivan eri tavalla, kuin tekijät olivat suunnitelleet.

"Näyttelyesineiden yhdessä tutkiminen luo lapsen ja aikuisen välille vuoropuhelua, jota ei tapahdu, jos äiti istuu kahvilla lapsen hämmästellessä teoksia."

Konsepti toimii. Lähes kaikki Rullan ryhmäajat on jo varattu, ja kävijöitä on ollut kahdessa viikossa yli tuhat.

Idea näyttelystä syntyi kuluneena kesänä. Kireän aikataulun takia se rakennettiin pikakelauksella ja kengännauhabudjetilla. Ensikertalaisille ei herunut apurahoja tai stipendejä. Tiukkaa työmoraalia ja aikataulua selittää naisten toimiva vuorovaikutus. Valmiissa näyttelyssä on vaikea erottaa, kumman ideasta teos on syntynyt.

"Torppaamme toisten ideoita ani harvoin. Jos saan päähäni tehdä näyttelyyn 1 900 mörköä, kysyy Mona, mille seinälle me ne laitetaan", sanoo Pöyhönen.

Lähes kaikki näyttelytöissä käytetyt materiaalit ovat kierrätettyjä tai lahjoitustavaraa.

Paalasen ja Pöyhösen yhteistyö ulottuu myös yliopisto-opintoihin. Näyttely toimii tutkimuskenttänä molempien graduille. Pöyhönen kirjoittaa dialogisuutta ja osallisuutta käsittelevää graduaan taidekasvatukseen. Paalanen taas teki kieli- ja käännöstieteen yksikköön proseminaarityön sanataiteesta. Heidän haaveenaan ovat toisiinsa linkittyvät gradut, joilla olisi yhteinen teoriapohja ja omat alakohtaiset osionsa. Idea on saanut kannustusta kasvatustieteiden laitokselta.

"Olemme dialogissa keskenämme myös gradunteossa. Joskus Mona osaa kertoa minun töistäni paremmin kuin minä itse. Meidän puromme eivät virtaa rinnakkain, vaan ne ovat yhteinen virta", Pöyhönen summaa.

Opinnot näkyvät luovassa työssä jatkuvana kriittisyytenä. Omat tekemiset haluaa perustella hyvin. Näyttelyn tekeminen oli myös hyvin tunteellinen kokemus.

"Opiskelun ei tarvitse olla värikäs performanssi, mutta ainakin luokanopettajien työssä tarvitaan ruohonjuuritason puuhastelua ja heittäytymiskykyä. Se uppoaa pikkuipanoihin", sanoo Pöyhönen.

Kun yö värittää -näyttely on avoinna Rullassa 15.9. asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy to-pe klo 9-14 ja la-su klo 11-16

Leena Pihkala, teksti & kuva