Leffa-arvio: Aurinkomyrsky

Verojuristi Rebecka Martinsson (Izabella Scorupco) palaa kotiseuduilleen Kiirunaan, kun hänen vanhaa ystäväänsä syytetään murhasta.

Martinsson käy umpimielisten lahkolaisten kimppuun innolla, joka tuo mieleen 1970-luvun sankarit kuten Presidentin miehet, tai Korppikotkan kolme päivää.

Murhamysteerinä ja trillerinä Aurinkomyrsky on varsin jykevää tekoa. Se on osaltaan perinnetietoinen genreteos, jossa tiputellaan tasaisen kiihtyvällä vauhdilla vääriä ja oikeita vihjeitä.

Toisaalta se on myös selvästi ruotsalainen nykyelokuva, jonka kuvasuunnittelu on tyylikästä, poppi soi rohkeasti taustalla ja kerran vilautetaan tissiäkin.

Elokuvan pornoin aspekti ovat kuitenkin Ruotsin Lapin jylhät maisemat. Niitä esitellään kohtausten välillä komeissa helikopteriotoksissa, joilla ei ole sen kummempaa kerronnallista arvoa, kunhan nyt näyttävät hyvältä.

Logiikka on siis täsmälleen sama kuin pornofilmeissä, joissa ensin puhutaan - tarina etenee - ja sitten puuhastellaan, jolloin tarina pysähtyy. Aurinkomyrskyn aktit ovat kuitenkin niin lyhyitä, etteivät ne varasta huomiota muulta elokuvalta. Juonen pysähtyessä sitä ehtii aina tovin pohdiskella, että voisikohan tämän tarinan sijoittaa minne tahansa muuallekin.

Mutta sitten pornokohtaus loppuu, ja moiset huolet unohtuvat, kun pitää pohdiskella tappajien identiteettiä ja motiivia.

Olli Sulopuisto

Aurinkomyrsky (Solstorm), Ruotsi 2007.
Ohjaus: Leif Lindblom.
105 minuuttia. K-15.