Mikä minusta tuli isona

"Minun piti opiskella jumppamaikaksi, mutta paperini olivat liian huonot. Niinpä hain Tampereelle lukemaan psykologiaa ja pääsin sattumalta heti sisään, koska kysymykset ja soveltuvuuskoe olivat suosiollisia."

Näin kertoo psykologi, kansanedustaja ja muusikko Pertti "Veltto" Virtanen, 56. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa vuodet 1973-1979 pääaineenaan psykologiaa ja sivuaineina sosiaalipsykologiaa ja tiedotusoppia.

"Psykologia veti puoleensa, koska tavoitteenani on aina ollut voittaa itseni ja kasvaa henkisesti. Myös yhteiskuntatieteellinen lähestymistapa on minulle luonteva. Opintojen ja elämänkokemuksen kautta minusta tuli lopulta Suomi-neidon terapeutti, kuten joku on asian ilmaissut."

Virtanen muistelee 1970-lukua lämmöllä, sillä opiskelujen rinnalla ja niihin kytkeytyen hän teki yhtä sun toista kokeilevaa musiikkirintamalla. Yliopisto- ja rockpiirien kautta Veltto tutustui muun muassa Juiceen, Mikko Alataloon, Harri Rinteeseen ja Kari Peitsamoon. Esimerkiksi suomalaisen underground-rockin klassikkolevyn Välikausitakin kappaleet hioutuivat pitkälti alakuppilassa.

1970-luvun puolivälissä Veltossa alkoi itää anarkistin siemen, jota ruokkivat Tamyssä vallinneet "tyrmistyttävä äärivasemmistolaisuus" ja sen vastavoima "patamusta sasilainen porvarius". Niinpä Veltto perusti sitoutumattoman Pirkkalaisen Nuijan, jonka piti lyödä kiilaa ääriliikkeiden väliin.

"Pääsin edustajistoon, mutta Peitsamo jäi parin äänen päähän. Kun emme saaneet kunnon asetelmia, en käynyt juurikaan kokouksissa. Mutta toimme Tamyyn esimerkiksi kyykänheiton, ja meillä oli oma jääkiekkojoukkue. Peitsamo pelasi kuin Gretzky."

Opiskeluvuosinaan Veltto muun muassa avusti Suosikkia ja Aviisia ja kirjoitti Vähämarxismus-nimisen satiirikirjan, jossa irvailtiin niin taistolaisille kuin porvareillekin. Muiden kiireiden ohella hän ennätti paneutua opintoihinsa ja valmistui vuonna 1979 maisteriksi eli punk-profeetaksi.

"Opinnot olivat kaikkiaan luentopainotteisia, eikä käytännön kursseja juuri ollut. Kaipaisin psykologiaan enemmän animistis-filosofiseen ihmistuntemukseen tähtäävää opetusta nykyisen matemaattisen pilkunrakastelun sijaan."

Valmistuttuaan Virtanen alkoi kirjoittaa väitöskirjaa, mutta se jäi pian hautumaan, kun tilalle tuli taas musiikkikuvioita. 1980-luvun alussa hän toimi hetken myös Pirkkalan kunnassa työttömyystöissä. Parin vuoden kuluttua tie vei yllättäen Etelä-Pohjanmaalle.

"Minusta tehtiin Vaasan läänin läänintaiteilija, mikä ei miellyttänyt alkuunkaan kaikkia. Silloin huomasi, että tiedotusopin opinnoista oli hyötyä. Seuraavat kahdeksan vuotta kasvatin myös lapsiani, ja tällöin taas psykologiasta oli varmasti apua."

1990-luvun alussa Veltto palasi takaisin psykologin koulutustaan vastaaviin hommiin, kun hän ryhtyi psyykkaamaan muun muassa maajoukkueurheilijoita ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön opiskelijoita. Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla myös politiikka kutsui.

Monet tahot pyysivät Virtasta osallistumaan vuoden 1994 presidentinvaaleihin, koska he halusivat peliin niin sanotun henkisen ehdokkaan. Veltto suostui lopulta, ja ääniä tuli miltei 97000, vaikka esimerkiksi Aamulehti veikkasi Virtasen äänisaaliiksi 5000:ta.

"Moni yhteiskunnallisesti suuntautunut taiteilija on sanonut politiikkaa paskaksi. Kuuluin itsekin näihin, kunnes tajusin, että paska voi olla myös lannoittavaa, kunhan sitä vain viskovat oikeanlaiset tyypit."

Seuraavana vuonna Virtanen valittiin Ekologisen puolueen listoilta eduskuntaan yhdeksi kaudeksi. Vuodesta 2000 asti hän on istunut Tampereen kaupunginvaltuustossa, ja keväällä 2007 koitti paluu eduskuntaan Perussuomalaisten sitoutumattomana edustajana.

Veltto kokee, että opiskeluaika ja rock-kuviot antoivat tärkeitä eväitä politiikkaan, jossa hän pitää itseään kansanvalistajana. Valistukset eivät vain tahdo aina mennä perille, koska Virtasen sanoma kätkeytyy usein koukeroisen hämäläishuumorin peittoon. Sen juuret ovat opiskeluvuosien tempauksissa.

"Se on lähellä teekkarihuumoria, mutta älykkäämpää. Jutut voivat olla rankkojakin, joten estoisten ihmisten on hankala hyväksyä ja sisäistää niitä. Mutta joka tapauksessa ne sisältävät aina sanomaa, jonka älykkäät osaavat poimia talteen."

Olli Koikkalainen, teksti
Touko Hujanen, kuva