Klassikkoni: Top Secret!

DDR:ssä pidätetyn jenkkirokkarin manageri saapuu murheellisena vankiselliin ja tilittää suojatilleen:

"IÂ’ve tried everything: the embassy, the German government, the consulate. I even talked to the U.N. ambassador. ItÂ’s no use, I just canÂ’t bring my wife to orgasm."

Repliikki on kasarikomediasta Top Secret, jonka nurinkuriset asetelmat, kierot sanaleikit ja taidokkaat yksityiskohdat jaksavat hekotuttaa hysterian partaalle vielä kymmenien katselukertojen jälkeenkin.

1950-luvun rokkari Nick Rivers (Val Kilmer) on lähetetty esiintymään Itä-Saksaan, jossa natsit ovat jostain syystä yhä vallassa ja heitä vastaan kamppailee ranskalainen vastarintaliike. Rivers ajautuu liikkeen toimintaan ja onnistuu värikkäiden vaiheiden jälkeen lopulta poistumaan maasta.

Mieleenpainuvimpiin hetkiin lukeutuvat takaperin kuvattu kohtaus ruotsalaisessa kirjakaupassa (jonka hyllyssä on myös kirja Lesbian Bars of North Carolina), matka laulavan hevosen kyydissä, itäsaksalaisten naisurheilijoiden marssi sekä lukuisat sanailut pseudosaksaksi.

Nauruhermoja raastavat tasaisin väliajoin toistuvat intertekstuaaliset irvailut esimerkiksi Siniselle laguunille, Tuulen viemäälle, Casablancalle, Ihmemaa Ozille, Teräsmiehelle ja Mad Maxille.

Sama tekijätiimi on väsännyt myös hyvin samantyyppisiä Hei, me lennetään-, Mies ja alaston ase - sekä Hot Shots -leffoja. Nekin jaksaa katsoa helposti toistakymmentä kertaa, mutta näin tiukkaan sketsi-ilotulitukseen ne eivät yllä.

Vaikka Top Secret on tyylipuhdasta komediaa, se on tulkittu myös reaganilaiseksi propagandaksi itäblokkia vastaan. Tai näin ainakin meillä Suomessa, jossa leffa joutui hetkeksi sensuuriin, koska sen katsottiin antavan halventavan kuvan DDR:stä. Hyvä Suomi!

Olli Koikkalainen

Top Secret! USA 1984. Käsikirjoitus ja ohjaus: David Zucker, Jim Abrahams & Jerry Zucker. Pääosissa: Val Kilmer & Lucy Gutteridge.