Sukupuolensa pettämät

Perinteisesti miehen tulisi elättää perhe ja naisen jäädä hoitamaan kotia. Olemme vuosikymmenten päässä näin selkeistä sukupuolirooleista, mutta kapeat roolit muistuttavat olemassaolostaan yhteiskuntaluokkien ääripäissä.

"Uhrikokemuksia on koulutetuilla, hyvin ansaitsevilla ja pääkaupunkiseudulla keskimääräistä enemmän", naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kartoittaneesta Usko, toivo, hakkaus -tilastotutkimuksesta selviää.

Syrjäytyneille miehille ja akateemisille, johtoasemassa oleville naisille kasaantuu sukupuolesta johtuvia ongelmia. Korkeassa asemassa olevat naiset kohtaavat korostetun paljon miesten tekemää väkivaltaa, sukupuolista häirintää ja ei-toivottua lapsettomuutta. Syrjäytyneet miehet puolestaan kärsivät huonoimmista elintavoista ja sairauksista. Myös heidän eliniänodotteensa on matala.

"Jos murtaa jotain roolia, saa kokea sen nahoissaan. Johtajanaiset eivät tyydy alhaisempaan asemaan, vaan lähtevät omasta tahdostaan miehiselle alueelle. Syrjäytyneet miehet tippuvat tahtomattaan normien ulkopuolelle", sosiologi Jarna Pasanen selittää.

Miehiä on enemmän ylimmissä, mutta myös kaikkein alimmissa yhteiskuntaluokissa. Suurin osa asunnottomista, koulunsa keskeyttäneistä, työttömistä, henkirikoksen tekijöistä ja alkoholin ongelmakäyttäjistä on miehiä. Akateemisesta kodista tulevan lapsen on seitsemän kertaa todennäköisempää aloittaa itsekin korkeakouluopinnot kuin ei-akateemisen perheen kasvatin. Vastaavasti huono-osaisuus on surullisen usein ennakoitavissa.

"Alle kouluiän riskitekijöillä voidaan seuloa jo kaksi kolmasosaa kutsuntaiässä syrjäytymisvaarassa olevista", Stakesin tutkija, ylilääkäri Hannu Rintanen sanoo.

Rintanen tutki vuonna 2000 ilmestyneessä lääketieteen väitöskirjassaan poikia, jotka eivät olleet kutsuntahetkellä eli 17-vuotiaina missään koulussa. Näitä poikia oli ikäluokkansa pojista kymmenesosa. Syrjäytymisen varhaisia riskitekijöitä ovat poikalapsen vanhempien yksinhuoltajuus, isän nuoruus, paikkakunnan sisäiset muutot, neuvolatarkastuksista poisjääminen ja toistuva sairastelu.

"Myöhemmin syntynyt poika oli paljon suuremmassa riskissä kuin aikaisemmin syntyneet. Kuopukset jäävät vähemmälle huomiolle", Rintanen
sanoo.

Suurin osa tutkituista pojista oli alimmista yhteiskuntaluokista. Huonot lähtökohdat näkyvät jopa fyysisessä olemuksessa.

"Syrjäytymisriskissä olevat pojat olivat keskimääräistä lyhyempiä. Jos yleensä on heikoimmin eväin varustettu elämään, se voi vaikuttaa myös elämänolosuhteisiin ja ravinnonsaantiin ja sitä kautta pituuskasvuun", Rintanen selittää.

Koulunsa keskeyttäneet pojat tupakoivat enemmän, heillä oli enemmän sairauksia ja erityisesti mielenterveysongelmia, tapaturmia ja pitkäaikaissairauksia.

"Koulutarkastuksia ja neuvolatarkastusten laatua pitäisi parantaa. Tarkastuksessa pitäisi olla koko perheen mukana, ja muutakin kuin fyysistä terveyttä pitäisi tutkia", Rintanen sanoo.

Miehistä puolet ja naisista 29 prosenttia on ylipainoisia. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kaisa Kauppisen kahden vuoden takaisen tutkimuksen mukaan naisen painoindeksi vaikuttaa naisen palkkaan, jos hän työskentelee korkeassa asemassa. Hoikkien ylempiin ammattiasemiin kuuluvien naisten kuukausitulot olivat 20 prosenttia korkeammat kuin ylipainoisilla saman ammattiryhmän naisilla. Painolla ei ollut juurikaan yhteyttä naisten tulotasoon, kun tarkasteltiin alemman koulutusasteen ja aseman naisryhmiä. Naisen ansiot ovat keskimäärin 80 prosenttia miehen ansioista.

Korkeassa asemassa olevat naiset noudattavat siis syystäkin kaikkein terveellisimpiä elämäntapoja, mikä näkyy pitkänä eliniänodotteena. Naiset elävät keskimäärin lähes seitsemän vuotta pidempään kuin miehet. Hyvätuloiset naiset elävät pisimpään. Syrjäytymisvaarassa olevien miesten elinikää lyhentävät tupakka, viina ja ylipaino, jotka aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja sekä tapaturmia. Miehet tekevät 75 prosenttia itsemurhista.

Jos nainen on koulutetumpi ja tai hyvätuloisempi kuin mies, avioeron riski kasvaa. Avioero puolestaan lisää parisuhdeväkivallan riskiä.

Mitä koulutetumpi ja mitä korkeammassa asemassa nainen on, sitä todennäköisemmin häntä ahdistellaan. Naisista 18 prosenttia ja miehistä seitsemän prosenttia on kokenut sukupuolista häirintää työpaikalla.

"Tietenkin voi ajatella, että koulutetummat tunnistavat paremmin ongelman. Asema vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti syrjintään. Aineistossani eniten häirintää oli ollut viiden viimeisen vuoden aikana 45-54-vuotiailla naisilla", Tampereen yliopiston sukupuolisesta häirinnästä selvityksen tehnyt Jarna Pasanen sanoo.

Yllättävän tutkimustuloksen Pasanen uskoo selittyvän sillä, että korkea ikä ei sinänsä lisää riskiä tulla häirityksi, vaan korkea asema edellyttää korkeampaa ikää.

Sukupuolisen häirinnän ja sukupuolittuneen väkivallan, kuten parisuhdeväkivallan, yhtenä syynä pidetään perinteisten valta-asemien tukemista. Korkeassa asemassa olevat naiset uhkaavat valta-asetelmia kaikkein eniten.Tämän takia väkivalta ja häirintä kohdistuvat eniten juuri heihin.

"Sukupuoliseen häirintään liittyy stereotypia, että nuoria ja hemaisevia vähän puristellaan. Häirintä on pahempaa, jos joku haluaa sinun asemasi takia uhata sinua", Pasanen jatkaa.

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa tekijöinä on yleensä oma puoliso, Usko, toivo, hakkaus -tilastotutkimus kertoo. Yleisimmin väkivaltaisella puolisolla on ammatillinen tutkinto tai hänellä ei ole tutkintoa lainkaan. Opiskelijat ovat usein sekä väkivallan tekijöinä että uhreina. Opiskelijanaisista 15 prosenttia on kokenut viimeisen vuoden aikana parisuhdeväkivaltaa.

"Korkeassa asemassa olevien naisten ongelmista pitäisi pystyä puhumaan ilman, että se on pelottelua. Julkisen keskustelun kautta ongelmat voivat vähentyä. Nythän ongelmista vaietaan", Pasanen sanoo.

"Perinteisten seurojen, järjestöjen ja työpaikkojen merkitys on vähentynyt. Niissä miehet olivat yhdistävän tekijän takia tekemisissä myös siviilissä. Ehkä naisilla on edelleen niin paljon epämuodollisia kontakteja, että he pystyvät jollain tavalla löytämään uusia verkostoja. Naiset ylipäänsä pitävät enemmän huolta itsestään. Heitä ei ajatella syrjäytyneiksi, vaikka he olisivat yhtä yksinäisiä", miestutkija Markku Soikkeli sanoo.

Tytöt pärjäävät nykyisin paremmin koulussa ja opiskelupaikkojen jaossa kuin pojat. Naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten.

"Suomessa työnantajat arvostavat kaikkein vähiten Euroopassa akateemista koulutusta. Tämä on tekemisissä sellaisen mieskuvan kanssa, että koulutus ei ole itseisarvo. Se säilyy sukupolvelta toiselle. Miehet eivät ole halukkaita myöskään kouluttautumaan uudentyyppiseen työhön. Naiset käyvät monipuolisemman työuran läpi elämässään kuin miehet. Miehet pitävät kiinni siitä, että minulla on kirvesmiehen koulutus", Soikkeli miettii.

Soikkeli ei usko syrjäytymisen vähentyvän ennen kuin yhteiskunta on tarpeeksi tasa-arvoinen taloudellisesti.

"Koko suuri suomalainen keskiluokka on suurin syy syrjäytymiseen. Siellä ei kerta kaikkiaan ole tilaa. Se on kennosto, jossa on vain perheitä tietyllä tavalla. Niitten välillä on yhteyksiä, mutta yksittäiselle kulkijalle ei ole paljoakaan tilaa", Soikkeli sanoo.

Sosiaalityön lehtori Jukka Sankala Lapin yliopistosta on tutkinut työttömiä, naimattomia lappilaiskylien miehiä. Syrjäytymisriskiin näiden miesten kohdalla ovat vaikuttaneet asuinpaikka, matala koulutustaso, työttömäksi jääminen, ero ja kapeat ihmissuhdeverkostot.

"Jos ajattelee palkkayhteiskunnan näkökulmasta niin voi ajatella, että he ovat aika voimakkaastikin syrjäytyneet, mutta he eivät pidä itseään syrjäytyneinä."

"He ovat aika aktiivisia toimijoita ja keskeisiä henkilöitä omassa kyläyhteisössä. Nämä miehet ovat loppujen lopuksi tyytyväisiä omaan elämäänsä. He rakentavat miehisyyttä toisista, kodista ja pihasta huolehtimisella ja korjaustöillä. Itseni yllätti, että nämä miehet puhuvat ja jakavat tunteitaan ja ovat empaattisia", Sankala sanoo.

Sankalan tutkimilla miehillä on vankka halu saada töitä ja elämä kuntoon. Jokainen heistä haaveilee parisuhteesta ja omasta perheestä.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Tiitu Takalo, kuvitus

"Työssä naiseus on ongelma, yksityiselämässä työ on ongelma"

Raija (nimi muutettu), 46, syntyi neljän tytön sisarusparveen toiseksi vanhimpana. Äiti oli kotona siihen asti, kun Raija oli 8-vuotias. Äiti teki kaikki kotityöt.

"Vanhemmat kannustivat meitä opiskelemaan ja etsimään omia kiinnostuksen alueita, vaikka ne poikkeaisivatkin perinteisistä. Äiti teki kyläyhteisössä poikkeavia perheenäidin valintoja. Hän muun muassa hankki ajokortin ja maksoi sen marjanpoimintarahoilla."

Raija menestyi koulussa mielestään huonohkosti, koska keskittyi kilpaurheiluun. Hän pärjäsi kuitenkin hyvin matematiikassa ja fysiikassa.

"En siis sopinut mitenkään tyttöjen stereotyyppiseen kuvaan. Suomalainen koulu suosii ulkoa oppimista, ei omaa pohdintaa."

Raija alkoi opiskella teknistä alaa. Korkeakouluopinnot sujuivat ongelmitta ja Raija siirtyi jo opiskeluaikana oman alansa töihin yliopistolle.

"Hyvä asia sukupuolessani oli, että minut muistetaan, koska tyttöjä oli silloin vähän alalla. Minun kanssani samaan aikaan aloitti vain neljä tyttöä. Meillä oli hyvin tiivis yhteishenki."

Valmistuttuaan Raija meni töihin tekniikan alan yritykseen, jossa hän teki asiakaspalvelutyötä.

"Yleensä ensimmäisenä asiakkaat esittivät jonkun kompakysymyksen. Kun siitä selvisin, niin siirryttiin puhumaan asiasta. Mieskollegoistani kukaan ei törmännyt vastaavaan."

Raija perusti perheen ja palasi töihin yliopistolle. Raija ei kokenut saavansa mieheltään minkäänlaista arvostusta. Hän jatkoi kuitenkin pitkään parisuhdetta, koska oli epävarma naiseudestaan.

"Kun en keskittynyt lasten- tai kodinhoitoon, mieheni suhtautui minuun kuin ilmaan. Kun lisensiaattityöni hyväksyttiin, mieheni ei ollut iloinen. Ystäväni sanoivat jälkeenpäin, että eivät ole milloinkaan nähneet niin vihaisen näköistä puolisoa vastaavassa tilanteessa."

Anoppi, naapurit ja lasten opettajat syyllistivät Raijaa, että äitiydellä oli liian pieni rooli hänen elämässään. Avioerossa kuopus määrättiin isälle, isommat lapset äidille.

"Lastenhuoltajuudesta päättävät näkivät työni esteenä lastenhyvällehoidolle. Jos isä haluaa lapset eikä hän ole todistettavasti alkoholisti, lapset tai ainakin osa heistä määrätään isälle. Näin saadaan tilastot näyttämään tasa-arvoisemmilta."

Raijan uusi mies tukee hänen uraansa.

"Puhumme kummankin työstä. Saamme vinkkejä toisiltamme, miten asioita voisi hoitaa eteenpäin. Hän myös osaa tuoda esille vahvuuksiani työasioissa, kun itseltä usko meinaa loppua. Proffa-aikanani sain muutaman satasen pienempää kuukausipalkkaa kuin proffamieheni."

Raija väitteli viitisen vuotta sitten ja sai määräaikaisen professuurin, jolle ei tullut jatkoa. Hän toimii nyt yliassistenttina.

"Kohdalleni osunut selkein syrjintätilanne oli yksi virantäyttö, jossa rehtori keskeytti prosessin. Tiedekunta esitti minua kokemattomampaa miestä virkaan ohitseni. Tiede ja tekniikka nähdään miehisinä alueina, jota rikkoakseen naisen pitää erityisesti osoittaa osaamisensa siellä, miehen osaamattomuutensa."

Hertta-Mari Kaukonen

Asunto meni, toivo jäi

Tamperelainen Kalevi (nimi muutettu), 53, on kovia kokenut mies. Hänellä on takanaan alkoholin sävyttämiä parisuhteita, lasten huoltajuuskiistoja, työttömyyttä ja viimeisenä tikkinä pari vuotta sitten sattunut onnettomuus.

Kalevi kaatui portaissa ja löi takaraivonsa. Päänsisäiset verisuonet vioittuivat niin vakavasti, että nykyään liika rasitus saattaa johtaa aivoinfarktiin ja jopa neliraajahalvaukseen. Asunto meni pian sen jälkeen.

Työelämässä jatkaminen ei tule kysymykseen. Tästä huolimatta Kaleville ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä, koska lääkärit eivät ole yksimielisiä hänen kunnostaan. Onnettomuudesta asti Kalevi on elänyt Kelan työttömyysrahalla.

"On minulle tarjottu paikkaa alkoholistien yömajoista, mutta ne eivät ole minua varten. Olen kyllä asuntojonoissa, mutta homma tyssää viimeistään siihen, kun pitäisi maksaa kahden kuukauden vuokratakuut."

Nykyään Kalevilla on tapana käydä Tampereen seurakuntien päiväkeskus Mustassa Lampaassa, jonka asiakaskunta koostuu pääosin päihdeongelmaisista. Viina on värittänyt myös Sepon elämää, mutta huumeisiin ja korvikepäihteisiin hän ei ole koskenut, vaikka niitä tuttavapiireissä liikkuukin.

Elämällä säästeliäästi Kalevi tulee juuri ja juuri toimeen, mutta kaikki odottamattomat menot tietävät hankaluuksia. Näin kävi muun muassa silloin, kun häneltä varastettiin kaikki henkilökohtaiset paperit. Heikkoina hetkinä mielessä on käynyt myös itsemurha.


Aina Kalevilla ei ole mennyt yhtä heikosti. Hän syntyi esikoiseksi kolmilapsiseen itälappilaisperheeseen, jonka äiti oli siivooja ja isä työnjohtaja tehtaalla. Lapsuuttaan Kalevi kuvaa onnelliseksi, sillä mistään ei ollut pulaa.

Myös koulunkäynti maistui, ja ammattikoulun LVI-tutkinnon jälkeen hän päätyi lukemaan insinööriksi. Luvut jäivät kuitenkin kesken, kun työelämä alkoi houkutella. Päätös harmittaa yhä toisinaan.

Kalevi työskenteli pitkään tehtaalla, mutta 35 vuoden työuraan on mahtunut myös paljon pätkähommia muun muassa rakennuksilla ja koneasentajana.

Kalevilla on kokemusta myös kariutuneesta parisuhteesta, sillä monivuotinen avioliitto päättyi riitaisasti. Seurauksena oli kiista pariskunnan kahden lapsen huoltajuudesta. He päätyivät lopulta sosiaaliviranomaisten avustuksella Kaleville.

Ero oli raskas kokemus, mutta Kalevi vakuuttaa, että sen jälkeen hänellä meni vielä ihan hyvin onnettomuuteen asti. Tasapainoista ihmissuhdetta hän ei ole kuitenkaan löytänyt, mihin alkoholi on vaikuttanut ainakin osaltaan.

"Eron jälkeen olen asunut erään naisen kanssa, mutta hän oli täysi juoppo. Vähän samaa vikaa oli aviovaimossanikin. Itsekin olen kyllä viinaa ottanut, mutta se on ollut yleensä hallittua."

Kovista kokemuksistaan huolimatta Kalevi ei ole vaipunut epätoivoon vaan luottaa korkeampien voimien johdatukseen. Hän ei pidä itseään edes syrjäytyneenä, sillä hänellä on hyvät välit lähisukuunsa.

"Harrastuksista olen joutunut kyllä luopumaan. Ja täytyy myöntää, että ongelmat ovat alkaneet kasautua viime vuosina."

Olli Koikkalainen