Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Miljoonan jääkuutiotonnin kysymys

Maapallon lämpötilan kohoaminen on pelottava ilmiö. Sen takia maapallon pohjoisten alueiden ikiroutakin on sulamassa. Siis IKI-routa.

Kuva: Noora Katto
Kuva: Noora Katto


Puhe ilmastonmuutoksesta on saanut viime aikoina maailmanlopun ennustuksen sävyjä. Osasyyllinen kalabaliikkiin on Davis Guggenheimin mahtipontinen dokumentti, Epämiellyttävä totuus, joka perustuu Al Goren yli tuhat kertaa ympäri maailmaa esittämään luentoon ilmastonmuutoksesta. Taiteen voima on hämmästyttävä - vuosikymmeniä tiedossa ollut ilmiö on tehnyt vaikuttavan paluun otsikoihin.

Myös ympäristöliikkeen veteraanin ja vihreiden kansanedustajan Heidi Hautalan mielestä keskustelussa on siirrytty nyt uuteen vaiheeseen. Huomio on siirtynyt juupas-eipäs-keskustelusta konkreettisiin tekoihin, sillä alan tutkijoista tuskin kukaan enää kiistää näyttöjä ilmiön todellisuudesta.

Mutta mitä ongelmalle pitäisi tehdä, siinä vasta miljoonan jääkuutiotonnin kysymys.

Tässä törmäävät ympäristönsuojelun ja teollisuuden edut. Varsinkin Suomessa, missä politiikkaa on perinteisesti tehty korporatismin ehdoilla, vientiyritysten näkemyksiä kuunnellaan henkeä pidätellen.

"Monet yritykset eivät ole vielä tajunneet, että energiaa säästävän teknologian kehittäminen olisi oikeasti kannattavaa, sillä se on joka tapauksessa edessä tulevaisuudessa", Hautala korostaa.


Ilmaston suojelulla säästöjä

Eikä välttämättä edes kovin kaukana tulevaisuudessa. Öljyn loppumisesta on kohistu jo kauan, mutta luojan totuus on se, että pirun kallista se on ja kalliimmaksi käy koko ajan.

Uusiutuvia luonnonvaroja käyttävä teknologia ei siis säästä ainoastaan ilmastoa ja luontoa, vaan pitkällä tähtäimellä myös selvää rahaa, kun siihen lisätään vielä energiasäästöjen ansiosta pussiin kilahtavat roposet.

Setelien kuisketta ovat poliitikot ja teollisuuspamputkin tavallisesti kuunnelleet. Miksi siis ei tässä tapauksessa?

"Kaikki ovatkin varmaan jo yhtä mieltä siitä, että jotain pitäisi tehdä. Erityisen vaikea pähkinä ilmastonmuutoksen ratkaisussa on kuitenkin niin kutsuttu vapaamatkustaja-ongelma. Jos me esimerkiksi asetamme enemmän päästörajoituksia kuin joku muu valtio, hekin hyötyvät siitä, mutta meidän maksettavaksemme tulevat siinä hetkessä syntyvät kustannukset."

Suomi onkin ennen EU-puheenjohtajakautta ollut muun muassa Italian kanssa samoilla linjoilla siitä, että EU:n ei pidä ottaa liian uhkarohkeita askelia ilman muiden sitoutumista päästörajoituksiin. Nyt puheenjohtajakaudella täälläkin on Hautalan mukaan kuitenkin ryhdistäydytty. Osittain pakosta.

"Puolueet ovat jopa alkaneet kilpailla siitä, keneltä pulpahtavat fiksuimmat ehdotukset ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi. Sehän on vain hyvä asia, kunhan puheet eivät jää pelkäksi viherpesuksi. Energian säästäminen on kuitenkin vielä suhteellisen helppoa, kuin poimisi omenoita puun alimmilta oksilta."

Vaikeampaa on tehdä isoja ratkaisuja, esimerkiksi saada teollisuus vaihtamaan teknologiansa ilmastoystävällisempään.

Esimerkiksi vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin jo ymmärtäneet yskän: ne tietävät, mitä ilmastonmuutoksesta aiheutuvat ongelmat maksavat, ja että niihin kannattaa puuttua ajoissa.

Esimerkiksi sveitsiläinen Swiss Re -vakuutusyhtiö tukee hiilidioksidipäästöjä rajoittavaa teollisuutta ja analysoi ilmastonmuutoksesta aiheutuvien sääilmiöiden vaikutuksia.


Laske oman hiilidioksidi-pilvesi koko

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä nostaa maapallon lämpötilaa, siitä ei ole tutkijoiden keskuudessa epäilystäkään.

Meidän elinaikanamme tapahtunut ilmaston lämpeneminen on rajumpaa kuin koskaan viimeisten 400 miljoonan vuoden aikana. Maapallon historiassa tämä on mittavuudessaan ainutlaatuinen muutos. Mutta miksi nämä faktat eivät hätkähdytä ihmisiä?

Yksi syy voi piillä ilmastonmuutoksen psykologis-sosiaalisessa luonteessa: ilmastonmuutos on erityisen vaikea ympäristöongelma, sillä se on vaikea käsittää. Se on ei-konkreettinen, hajuton ja mauton.

Hautalan mielestä ilmastonmuutoksen muuttuminen uskonnon kaltaiseksi ilmiöksi sopiikin ongelman luonteeseen. Sitä ei voi käsin kosketella, se on mittasuhteiltaan käsittämätön ja vaatii uskoa tieteellisiin tutkimuksiin.

"Näinä maallistumisen aikoina ihmiset tarvitsevatkin yhteisiä tavoitteita, joita kohti kulkea ja joista saada mielekkyyttä ja tarkoitusta omaan elämään. Onnellisuus-tutkijatkin kertovat nykyään, että materiaalinen hyvinvointi ei lisää onnellisuutta. Se syntyy oman paikan ja merkityksen ymmärtämisestä osana suurempaa kokonaisuutta. Vaikka maapalloa."

Yksi ihminen ei olekaan ilmastonmuutoksessa suinkaan aivan vähäinen tekijä, sillä jokainen meistä pystyy tuottamaan ilmakehään aivan ikioman hiilidioksidi-pilven. Goren dokumentin nettisivuilta löytyy ilmastolaskuri, jolla voi oman pilvensä koon arvioida.


Laskuri on tehty Yhdysvaltain oloihin, mutta jotain osviittaa siitä voi saada. Se perustuu muun muassa mahdolliseen autoiluun, vuodessa kertyviin lentokilometreihin sekä kodin lämmitystapaan ja -kuluihin. Katso: www.climatecrisis.net/takeaction/carboncalculator


Niina Sarkonen

Al Gore pelastaa maailman


Al Gore esittelee itsensä mieheksi, joka oli hetken aikaa "Yhdysvaltain seuraava presidentti".

Sitä lähemmäksi presidenttiyttä hänen ei uskottu pääsevän, kun Floridan korkein oikeus julisti George W. Bushin vaalipiirin voittajaksi ja siten toiselle presidenttikaudelle.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Gore saattaa sittenkin tehdä uuden nousun.

Yksi syy tähän on dokumenttielokuva Epämiellyttävä totuus, joka kertoo Goren kampanjoinnista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Elokuvan runkona on Goren eri puolilla maailmaa pitämä hulppea powerpoint-show, jossa hän tekee monenlaisten käyrien ja käppyröiden avulla selväksi, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen aiheuttama.

Tyylikkäästi harmaantunut Gore ryydittää sanomaansa myös pikkunokkelalla huumorilla, jota ei aiemmin tavattu liittää "Al Boren" imagoon.

Yhdysvaltain entinen varapresidentti puhumassa ilmastonmuutoksesta ei kuulosta kovin vangitsevalta lähtökohdalta elokuvalle, mutta yhdistelmä toimii. Gorella on karismaa ja hän tuntuu todella olevan asiansa takana.

Goren motiivien uskottavuutta pyritään vahvistamaan myös muutamalla tunteisiin vetoavalla - siirappisella - kohtauksella, joissa Gore muun muassa kertoo, miten hänen pojalleen sattunut onnettomuus sai hänet pohtimaan olemassaolon merkitystä.

Sanoma kantaisi kyllä ilmankin. Todisteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat vakuuttavat, mutta kiinnostavia yksityiskohtia selviää myös siitä, miten aihetta julkisuudessa on käsitelty.

Vajaasta tuhannesta satunnaisotannalla valitusta tieteellisestä artikkelista yhdessäkään ei kyseenalaistettu ilmastonmuutoksen haittoja, mutta kun tehtiin vastaava otos sanomalehtiartikkeleista, tulos olikin aivan toisenlainen.

Elokuvassa politikoidaan lopulta melko vähän, mutta sellaisessa nosteessa Gore tuntuu nyt olevan, että kumma jos häntä ei enää politiikassa nähtäisi. Hän saattaakin olla demokraattien ehdokas seuraavissa presidentinvaaleissa 2008, jos puolueella ei riitä kanttia valita ehdokkaakseen naista, Hillary Clintonia.

Mutta jos joku pystyy menestymään Yhdysvaltain politiikassa puhumalla ympäristöasioista, niin antaa palaa vaan.


Tuomo Tamminen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto