Kolumni: Asioiden vasen laita

"Onko koirasi kyllästynyt kuivien nappien narskutteluun? Haluatko tarjota koirallesi parempaa ravintoa? Koirat pitävät vaihtelevasta ruoasta, joka myös tuoksuu ja maistuu hyvältä", Donna Twichell Robertsin Koiran keittokirja mainostaa itseään Nemo-kustantamon sivuilla.

Kirja sisältää 50 ruokaohjetta, esimerkiksi muhennoksia, pitsoja, patoja, keksejä ja leivonnaisia. Mustin ei toki tarvitse tyytyä pelkkään arkiseen pitsaan. Keittokirjasta löytyy myös juhlaruokia täytekakkua myöten. Juhlaleivonnaisten ohjeiden lisäksi Koiran keittokirja opastaa, miten Mustille järjestetään ikimuistoiset ohjelmalliset synttärit.

"Lisää hieman mausteita, niin possuomenamuhennos, turskapata tai Mustin minestrone maistuu myös perheen kaksijalkaisille", mainosteksti jatkuu.

Tampereen talouksista lähes puolet on yksinasuvien asuttamia. Harva tykkää kokata vain itselleen. Monilla on koira. Ongelma on siis selkeästi ratkaistu. Enää ei tarvitse ajatella olevansa yksinäinen, jos loihtii luksusillallisen yksiössään. Senkun kokkaa kunnon annoksen herkullista kotiruokaa "meille Mustin kanssa".

Jos maksamuiskukeksejä tai banaaniluita jää yli Mustin mässäilyn päätteeksi, ei hätää, keittokirjasta löytyvät ohjeet myös pakastamista varten.

Koirien omistajille suunnatut yhä uudet hyödykkeet kuten keittokirjat, uimakoulut ja kauneusleikkaukset vetävät sanattomaksi. Myönnetään, minulla ei ole koskaan ollut koiraa. En tiedä, kuinka ihana oma Musti olisi.

Pystyn myös hyväksymään ajatuksen, että jokainen saa käyttää oman ylimääräisen aikansa ja rahansa mihin ikinä mieliikin. Minua kuitenkin hämmentää, miksei koirien anneta olla koiria.

Miksi Mustista pitää tehdä mahdollisimman inhimillinen, ihmisen kaltainen? Kaiken kokkailun jälkeen jää aina se mahdollisuus, että Musti haikailee vanhojen hyvien raksujen perään.

Tai sitten minä olen vain kateellinen Mustille.

Hertta-Mari Kaukonen