Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Werstas

Kumppani löytyi opiskeluista, puolueesta tai baarista

Pariutuminen yliopistolla
oli tiivistä jo kauan ennen kännykkäaikaa

Tampereen yliopisto on toiminut Amorin asemassa koko toimintakautensa ajan. 1960-80-luvuilla yhteydenpitoon ei kuuluneet kännykät, pikaviestit eivätkä aina edes lankapuhelimet, mutta se ei opiskeluaikana seurustelun aloittaneita Sauli ja Seija Rouhista ja Lea ja Petri Ahoniemeä hidastanut.

Tampereen yliopistolla 1960-luvulla kampusten asuntoloiden yhteydessä olevat kapakat olivat tärkeitä vastakkaisten sukupuolten kohtaamispaikkoja. Esimerkiksi Peltolammin saluuna oli suosittu kohtauspaikka. Kuten myös vanha Domus, Ylioppilastalo, Tiiliholvi ja Tillikka.

"Ylipäätään asuntolat olivat tärkeitä solmukohtia. Kontakteja oli mielettömästi. Opiskelijat sulkeutuivat yhteisöönsä. Muut tamperelaiset jäivät etäisiksi", ympäristöneuvos Sauli Rouhinen kertoo.

Rouhinen aloitti aluetieteen opiskelut 1960-luvun lopussa, jolloin opiskelijatoiminta ja opiskelijapolitiikka oli erittäin tiivistä. Hallintotieteiden ainejärjestö Staabi piti jopa omaa Ankkuri-kapakkaa, joka oli alkeellinen, mutta suosittu.

"Luentojen jälkeen aina piti lähteä johonkin, missä porukka on. Joku elokuviin, kapakkaan tai johonkin tapahtumaan. Nykyään varsinkin pojat istuvat iltaisin tietokoneiden ääressä."

Sauli alkoi seurustella vuonna 1972 opiskelukaverinsa Seijan kanssa. He tapasivat aluksi satunnaisesti opiskelija-asuntoloissa. Sauli asui Peltolammilla, Seija puolestaan Domuksella. Asunnoissa oli solupuhelin, johon pystyi soittamaan.
"Pyörin siellä Domuksella ja piiritin Seijaa", Sauli nauraa.

Yhteinen taival alkoi varsinaisesti yhteisestä opiskelujen tutkimusprosessissa, jossa he tutkivat Seutukaavaliitolle Pirkanmaan toiminnallisia alueita.

"Siitä saman ison karttapöydän äärestä se lähti, ja alettiin kiehnäämään yhdessä."
Pari teki suhteensa alkuaikoina vuoden välein ratkaisevan askeleensa. He muuttivat yhteen 1973, menivät kihloihin 1974, naimisiin 1975 ja ensimmäinen lapsi syntyi 1976.

"Helkkarin kivat muistot on jäänyt opiskeluajasta ja ystäviä on säilynyt paljon. Jos nykyään 50 prosenttia avioliitoista päättyy eroon, läheisten ystävien Tampereella alkaneista liitoista voi sanoa, että 100 prosenttia vielä jatkuu."

Tutkimusohjelmajohtaja Lea Ahoniemi (ent. Naskali) aloitti Suomen historian opiskelun vuonna 1978. Lean opiskeluaikana parit tapasivat usein Yo-talolla, Hämeenkadulla olleissa kuppiloissa ja Itsenäisyydenkadun tanssipaikoissa.

"Yo-talolle ei päässeet sisään muut kuin yliopiston väki ja teekkarit. Erittäin suosittu kombinaatio oli taskulaskinteekkari Hervannasta ja humanistitieteitä opiskeleva tyttö yliopistolta."

Domuksella oli edelleen käytössä lankapuhelimet, joissa oli puhelinkeskus. Puhelinkeskus oli auki vain puoli yhdeksään illalla.

"Äitini ei oikein ilahtunut siitä. Puoli yhdeksältä pystyi tekemään tarkastuksen, että olin paikalla. Mutta sen jälkeen, kun läksin, ei saanut kiinni", Lea naurahtaa.
Parit tapasivat myös yliopiston Päätalon yläkuppilassa tai alakuppilassa. Historian ainejärjestö Patinassa muodostui runsaasti pareja.

"Aina kaveripiirissä kuljettiin ja kaikki samasta pääaineesta tunsi toisensa. Ei kännykkä oikeastaan muuttanut mitään, koska oli paljon luentoja ja kampuksella me pyörittiin joka tapauksessa."

Lea meni mukaan oikeistolaiseen opiskelijapolitiikkaan vuonna 1981.Hän tapasi tulevan miehensä Petrin parin kokouksen jälkeen. Seurustelu alkoi saman tien. Molemmat pääsivät myöhemmin Tamyn hallitukseen.

"Minä löysin mieheni varsin vikkelästi. Minulla olikin alle kolmekymppisenä molemmat lapset syntyneet, mikä oli siihen aikaan tavanomaisempaa. Jälkipolvethan rupesivat panttaamaan yli kolmekymppiseksi koko perheajatusta."

Ahoniemetkin etenivät suhteessaan vuoden määräajoin: kihlaus, naimisiinmeno ja esikoinen tulivat tasatahdissa.

"Pikkusen säälittiin niitä, jotka aloittivat opiskelut kihlautuneena, kun he jäivät kaikesta hauskasta paitsi. Usein he opiskelivat vieläpä rivakammin ja tekivät lyhyemmän tutkinnon, kuin tämmöiset vapaana tulleet."

Lea opiskeli 13 eri pääaineesta joko perus-, aine- tai syventävät opinnot ja valmistui silti kuudessa ja puolessa vuodessa.

"Siihen aikaan oli vapaus opiskella, mitä halusi. Nykyään minua kauhistuttaa yliopiston koulumaisuus. En usko, että siinä välttämättä edes ketään tapaa."

Hertta-Mari Kaukonen &
Seppo Honkanen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto