Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Lopullinen totuus

Georgialaista vettä venäläiseen krapulaan

Ovat ne georgialaiset ja venäläiset sitten avuttomia. Eivät edes osaa sotia kunnolla eivätkä tiedä, kumpi oli paha ja ampui ensin.

Onneksi apuun riensivät suomalaiset NATO-entusiastit mielipidevallihautojen molemmin puolin, unohtamatta myöskään tapahtumia korpibunkkereidensa ampumaluukuilta kommentoivia synkeitä geopoliitikkoja. Yhtäkkiä jokainen olikin asiantuntija, joka tiesi kenen pirullista syytä konflikti oli, kumpi pommitti sumeilematta ja mitä kaikesta seuraisi Suomelle.

Hämmästelen sitä katseen kirkasnäköisyyttä ja teräväpiirtokykyä, jota suomalaiskommentaattorit osoittivat internetin keskustelupalstoilla, työmaaruokaloissa ja konttoreiden kahvipöydissä.

Ilmeisesti Suomesta saakka on teknis-fyysisesti mahdollista nähdä vertauskuvallisen ja konkreettisen uutispimennon ja sotimisen savuverhon lävitse aina Mustanmeren rantamille saakka. Käsittääkseni sotimisen ensimmäinen hurskaan symbolinen uhri on aina totuus järjen seuratessa sitä teuraalle välittömässä verisessä vanavedessä.

Mutta suomalainen kyllä tietää, mikä on totuus, ketä syyttää ja mitä olisi pitänyt tehdä sotilaallisessa mielessä.

Vai onko sukkuladiplomatian
onnistuttua ja lippaiden tyhjennyttyä enää niin väliäkään, kuka provosoi ensin tai kumpi osapuolista aiheutti enemmän kollateraalituhoja ja syyllistyi karmivampiin ylilyönteihin? Kansankäräjät eivät kuitenkaan kykene tuhoja ja ihmisuhreja poistamaan.

Älyllisessä ja poliittisessa mielessä on sääli, että Venäjän ja Georgian eripura päätti tällä kertaa kanavoitua idioottimaisena sotimisena.
Olisin näet ollut tyytyväinen, mikäli keskinäinen naljailu olisi loppunut parin vuoden takaiseen tilanteeseen ja Georgia olisi julistettu voittajaksi nokkeluusperustein.

Tuolloin nimittäin Venäjä iski taloudellisin kiusankeinoin ja kielsi muun muassa viinien ja mineraalivesien tuonnin Georgiasta. Taktiikka kuitenkin iski pahemman kerran Venäjää omaan nilkkaan.

Georgialaisella mineraalivedellä nimittäin on venäläisessä kansanperimässä lähes myyttinen rooli vapahtajana siitä kaikkein suurimmasta pahasta eli proosallisesta krapulasta. Positiivisuuteen taipuvaiset georgialaiset viis veisasivat vientitulojen tyrehtymisestä. Sen sijaan he keskittyivät vastavetona vinoilemaan kollektiivisesta parkaisusta, joka kaikui kaikkialla Venäjällä uuden vuoden vodkaväritteisten juhlien käännyttyä krapulaiseksi arjeksi.

Voittajasta tai totuudesta ei olisi epäselvyyttä suomalaisellekaan, mikäli valtioiden riidat ratkaistaisiin sotilasoperaatioiden sijasta purevan vahingoniloisella verbaalivittuilulla.

Anton Santanen
Kirjoittaja oli vuonna 2007 kahden kuukauden avustustyökomennuksella
Georgiassa. Mielipiteet ovat hänen omiaan, eivätkä edusta hänen tuolloisen työnantajansa kantoja.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto