Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Luottamushenkilöillä ei kilpailutusosaamista

Tilaaja-tuottaja-malli on kovaa huutoa hallinnon keskeisillä toimialoilla. Tarkoituksena on ollut purkaa byrokratisoitunutta hallintokulttuuria. Todellisuudessa mallin myötä byrokratian määrä on moninkertaistunut. Kukaan ei näytä tietävän, mitä tekee tai kenen alaisuudessa.

Kilpailutuksella pyritään tehokkuuteen ja säästöihin, mutta kilpailutusosaaminen on heikohkoa. Valitettavaa on myös palveluiden laadun heitteleminen. Mutta kukapa voisi odottaa tavallisilla luottamushenkilöillä olevan osaamista kilpailuttaa, saatikka tehdä sopimuksia eri tuottajien kanssa?

Henkilöstöltä puristetaan tulevaisuudessa enemmän kuin ikinä ennen on puristettu. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet hälyttävästi, ja samalla kustannukset automaattisesti kasvaneet. Loput työkykeneväiset harhailevat loppuunpalamisen kuilun reunoilla.

Sanna Marin
Kunnallispolitiikan opiskelija,
kunnallisvaaliehdokas (sd)

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (3)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Mikko L. Mattila (15.09.08, kello 20:40)

    Jos asiat keskeisillä hallinnonaloilla ovat noin huonosti kannattaisi varmaan ottaa oppia Tampereen kaupungin toimintamallista:

    "Todellisuudessa mallin myötä byrokratian määrä on moninkertaistunut. Kukaan ei näytä tietävän, mitä tekee tai kenen alaisuudessa."

    Byrokratia on varmaankin lisääntynyt eri hallinnonaloilla, mutta toisaalta tilaaja-tuottaja-malli on tehnyt kaupungin toiminnot huomattavasti läpinäkyvämmiksi. Nyt kuntalaisille on jopa mahdollista tietää, mitä palvelut kunnan tuottamina maksavat. Lisäksi voidaan vertailla onko tuotato edullista ja/tai laadukasta verrattuna yksityisen sektorin tuotantoon.

    Ainakin Tampereen kaupungilla useimmat tietävät kenen alaisuudessa toimivat. Myös toimenkuvat on tarkkaan määritelty mm. työn vaativuuden arvioinnissa, joka suoritetaan kustakin tehtävästä erikseen. Ja jos työntekijä ei sattumoisin tietäisi, kuka on esimies ja kuka alainen, asian voi tarkistaa kaupungin SAP-HR -järjestelmästä, johon nämä asiat ja organisaatiohierarkiat on kuvattu. Helppoa kuin heinänteko.


    "Mutta kukapa voisi odottaa tavallisilla luottamushenkilöillä olevan osaamista kilpailuttaa, saatikka tehdä sopimuksia eri tuottajien kanssa? "
    Tavallisella luottamushenkilöllä ei tarvitse olla osaamista kilpailutukseen. Tätä varten ovat kilpailuttamisen asiantuntijat. Tampereen kaupungilla on erikseen tätä varten oma asiantuntijayksikkönsä, jonka nimi on Tampereen Logistiikka. Tätä kaupunki käyttää kilpailutuksen toteutuksessa. Luottamushenkilön tarvitsee oikeastaan osata vain sanoa, mitä halutaan tilata (eli asettaa arvoja tärkeysjärjestykseen). Tilaamisen sopimustekniikankin Tampereen kaupungilla hoitaa virkamiehistä koostuva tilaajayksikkö, jonka tehtävänä on vastata myös sopimuksista. Luottamushenkilöt eivät siten tarvitse kilpailutusosaamista eivät sopimustekniikan tuntemusta.

    "Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet hälyttävästi, ja samalla kustannukset automaattisesti kasvaneet. Loput työkykeneväiset harhailevat loppuunpalamisen kuilun reunoilla."

    Viimeisimmän Kuntakymppi-tutkimuksen mukaan Tampereen kaupungilla puolet sairauspoissaoloista kertyy 5-7 %:lle työlisistä. Ne näyttävät siten kasaantuvan melko harvoille kaupunkimme työntekijöille. Kolmannes työntekijöistä ei ole oman sairautensa takia poissa työpaikalta päivääkään (esim. vuonna 2007). Keskimääräinen poissaolopäivien määrä Tampereen kaupungilla on noin parikymmentä pv/htv, mutta poissaolojen määrä on laskenut edellisestä vuodesta 0,2 pv/htv. Erityisesti laskivat yli 40-vuotiaiden työntekijöiden sairauspoissaolot.

    Sairauspoissaolot Tampereen töissä näyttävät menevän melko syklittäisesti; Vuosien -95-97 välillä poissaolot vähenivät, -98-01 lisääntyivät, -02-04 taas vähenivät, -05-06 taas nousivat. Nyt ne ovat taas kääntyneet laskuun. Sairauspoissaolot eivät siten ole "kohonneet hälyttävästi" ainakaan kotikaupungissamme. Omalla työpaikallani, joka on, kuten arvata saattaa, Tampereen kaupunki, "loput työkykeneväiset" eivät todellakaan harhaile loppuunpalamisen kuilun reunoilla. Päinvastoin työnteko tuntuu maistuvan kaikille kollegoille, jotka tunnen. Vain yksi on pitkäaikaisella sairaslomalla. Hän kun venäytti selkänsä peruskorjatessaan vanhaa puutaloa.

    Sanna Marinin kirjoituksessa on runsaasti kunnallisvaalien tuomaa hypetystä ja poliittista intoa tosiasioiden kustannuksella. Mutta onneksi Aviisin lukijakuntakin on fiksua ja tunnistaa tarvittaessa vanhan kriittisen koulukunnan tyhjän fraseologian.

  2. Sanna Marin (19.09.08, kello 11:03)

    Koska kirjoitukseni on herättänyt keskustelua haluaisin tuoda sen esille siinä muodossa kuin on ollut tarkoitus. Tässä siis lyhentelemätön versio!

    Suomi uudistuu, vai uudistuuko?

    Suomalainen hallintojärjestelmä koetaan usein byrokraattiseksi, hitaaksi, tehottomaksi ja uudistustarpeiseksi. Monilla hallinnonaloilla kuvaus on varmasti paikkansapitävä karkeasta jaottelusta huolimatta. Uudistuksen rattaat pannaan Suomessa pyörimään hitaasti, mutta varmasti ja uudistuksen kierteessä ollaan valmiit uudistamaan kaikki mikä tielle vain osuu. Tarvetta uudistukseen ei aina ole ja vahingossa tullaan usein uudistamaan jo hyvinkin toimineet järjestelmät. Uudistusta myös ruokkii uudistuksen halu, on uudistus tarpeellinen tai ei. Huomionarvoista lienee myös muistaa, että uudistus voi viedä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin on ollut tarkoitus ja näin uudistuksella voi olla mitä katastrofaalisimmat seuraukset.
    Nykyinen uudistuksen suunta näyttää valitettavasti kulkevan taaksepäin. Esimerkkeinä voidaan vaikkapa nostaa innovaatioyliopiston kirvoittama yliopistojen hallinnon uudistusprojekti. Ensin on rakennuttu Suomesta tasa-arvoinen, keskiluokkainen ja solidaarinen yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä. Nyt nähdään uudistustarve yliopistojen vanhoillisessa sivistävässä opiskelukulttuurissa. Tilalle halutaan luoda markkinavetoinen, maailmanluokan innovaatiokeskitysleiri, josta valmistuu kapitalistisen maailmanjärjestyksen vannoutuneita kuulijoita. Innovaatiot pusketaan läpi väkipakolla, jolloin todellisille heräämisille ja keksinnöille tuskin jää sijaa. Yhteistyöstä tehdään pakollista, välttämätöntä selviytymisen kannalta, sillä ilman yliopisto-yritys-yhteistyötä ei rahaa tipu. Yliopistokentässä aivan varmana löytyy sijaa uudistuksille. Meneillään oleva uudistus kuitenkin on yksi niistä monista aivan takaperoisista uudistuksista, joista jää vain märkä läntti jäljelle ja paha mieli.
    Toinen vallan kummallinen uudistus on meneillään aivan kotinurkillani, missäs muuallakaan kuin TILTU- Tampereella. Tilaaja-tuottaja-malli eli TILTU- malli on kovaa huutoa hallinnon keskeisillä toimialoilla. Täällä Tampereella kaikilla hallinnon aloilla, on siitä hyötyä tai haittaa. Tilaaja-tuottaja-mallin keskeisin ominaisuus lienee tilaaja osapuolen erottaminen tuottaja osapuolesta. Tampereella tilaajan pestiä hoitavat Tilaajalautakunnat ja tuottajapuolella homma hoituu Johtoryhmien alaisuudessa. Mallin myötä myös muut markkinaehtoiset toimintatavat ovat vallanneet jalansijaa hallinnon monimutkaisessa ja byrokratisoituneessa toimintaympäristössä. Tarkoituksena on ollut purkaa juuri tätä byrokratisoitunutta hallintokulttuuria. Todellisuudessa TILTU- mallin myötä byrokratian määrä on moninkertaistunut. Kukaan ei näytä tietävät mitä tekee tai kenen alaisuudessa.
    Toimintatapauudistusten myötä on otettu käyttöön monenmoisia tehokkuusmittareita. Näillä mittareilla mitataan tuotettaisiinko vaikkapa terveyspalvelut halvemmalla ulkopuolisilla tuottajilla kuin kunnan olmilla julkisilla tuottajilla. Kilpailutuksella pyritään tehokkuuteen ja säästöihin. Todellisuudessa kilpailutusosaaminen on lasten kengissä. Tästä johtuen kaikkeen tuppaa nyt menemään enemmän aikaa ja rahaa. Valitettavaa on myös palveluiden laadun heitteleminen hyvän ja hyvin huonon välillä. Mutta kukapa voisi odottaa tuiki tavallisilla luottamushenkilöillä olevan osaamista kilpailuttaa, saatikka tehdä sopimuksia eri tuottajien kanssa. Sopimusohjauksella kun on entistä suurempi rooli Tampereen kaupungin kilpailutusviidakossa. Sopimusten tekoon ei yksinkertaisesti nykyinen osaaminen riitä. Osa sopimuksista on myös laadittu muotoon, että niitä on erittäin vaikea purkaa.
    Tehokkuusmittareiden kylmien neonvalojen alla ei yksittäisen työntekijän arki ole nannaa. Henkilöstöltä puristetaan tulevaisuudessa enemmän kuin ikinä ennen on puristettu. Enemmän tulosta pienemmällä budjetilla ja heikommalla henkilöstömäärällä. Henkilöstön ahdinkoon hallinnon byrokratisoituessa ei ole löytynyt ratkaisua. Sairaus poissaolot ovat lisääntyneet hälyttävästi ja samalla kustannukset automaattisesti kasvaneet. Loput työkykeneväiset harhailevat loppuun palamisen kuilun reunoilla.
    TILTU- mallin tehokkuustuoksinassa on unohdettu monia muita erittäin tärkeitä kaupungin velvollisuuksia ja arvoja, etunenässä ympäristöarvot. Tampereen kaupungin pyykit kun tätä nykyä pesetetään Virossa. Ekologista? Tuskin. Kilpailutuksella saatiin halvin tuottaja, mutta muut kriteerit sitten unohdettiinkin. Kriteerit kuten ympäristövastuu, sillä kuljetuksista tahtoo syntyä melkoiset määrät hiilidioksidipäästöjä. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on laatu ja kyseisellä pyykkifirmalla se on jäänyt huomioimatta ja pyykit useasti palautuneet epäilyttävän ruskeina takaisin. Mutta mitäs siitä kun halvalla lähtee.
    Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat keskeisiä termejä TILTU- sanakirjassa. Julkiset palvelut tuotetaan entistä useammin yksityisillä tuottajilla. Kilpailutusta ja muita markkinaehtoisia t...

  3. Sanna Marin (19.09.08, kello 11:07)

    ja tässä vielä lisää...

    Kilpailutusta ja muita markkinaehtoisia toimintatapoja on toki jo käytetty kauan hyödyksi julkisella sektorilla. Esimerkiksi rakennustöissä yksityisiä tuottajia on käytetty iät ajat ja aivan perustellusti. Sosiaali- ja hyvinvointivointialoilla joissa ihmisen hyvinvoinnin tulisi olla keskiössä markkinasuuntautuneet mallit taas soveltuvat heikosti. Erilaiset tuloksellisuusmittarit kun eivät kerro todellisuutta vaikkapa terveydenhuollon tilasta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa laadun tulisi olla tärkein kriteeri ja muun muassa terveydenhuollon ja sairaalapalveluiden toimivuudesta kertoo ihmisten terveydentila hoidon jälkeen, eikä se kuinka monta potilasta lääkäri on hoitanut tunnin sisällä. Kyseenalaista on myös niin kutsutun uudistuksen tarve. Suomen terveydenhuolto kun on jo maailman tehokkainta. Pienillä resursseilla saadaan suhteellisen laadukasta hoitoa. Hyvinvointi on laskussa ja ainoa kasvun kenttä Tampereen TILTU- mallissa näyttää olevan ”poliittisen eliitin” kerskailevan tärkeyden lisääntyminen. Kyllä me täällä Tampereella ollaan jälleen niin edistyksellisiä.
    Uudistetaanpa sitten yliopistoja tai kunnallista hallintojärjestelmää on syytä muistaa miksi uudistukseen alun perin lähdettiin. Täytyy tarkastella uudistetaanko tarpeesta vai tarpeetta. Ensin täytyisi olla ongelma ja sitten uudistuksen kautta löytää siihen ratkaisu. Uudistus uudistuksen tähden vie joukkiota juuri siihen väärään suuntaan mistä alun perin haluttiin pois. Joskus uudistus viedään oikeaan suuntaan, mutta pilataan yleistyksellä tai jätetään huomioimatta uudistuksen tarvitsema aika ja resurssit. Jospa nyt vaan pyrittäisiin rakentamaan Suomea eikä murentamaan sitä!

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto