Vaiettu väkivalta

Käsivarressani on naisen jättämä arpi. Minä en ole koskaan lyönyt naista, mutta nainen on lyönyt minua. En ole tilastopoikkeus, sillä pojat joutuvat tyttöjä useammin väkivallan kohteeksi seurustelusuhteissaan.
Hetkinen.

Pojathan ovat pahoinpiteleviä rakkikoiria ja tytöt viattomia uhreja. Tutkimukset nyt vaan sattuvat osoittamaan jotain ihan muuta.

Lähes joka kymmenes poika ilmoitti nykyisen seurustelukumppaninsa lyöneen tai potkineen häntä, ilmenee Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Tytöistä samaa oli kokenut vain kaksi sadasta.

Tutkimukseen osallistui lähes 6 000 teini-ikäistä.

Varusmiehistä parikymmentä prosenttia on joutunut kumppaninsa lyömäksi, ilmenee Lääkärilehdessä vuonna 2006 julkaistusta tutkimuksesta. Vain prosentti varusmiehistä tunnusti itse lyöneensä naisystäväänsä. Vastaajia oli yli tuhat.

Kuulen vastalausemyrskyn.

"Tilastoharha! Väärä tutkimusmetodi! Hetero-patriarkaalinen asenne!"

Ehkä. Mistä minä tiedän. Mutta sen tiedän, että jos mies kehtaisi väittää naisen mustaa silmää tilastoharhaksi tai haihatteluksi, hänet tuomittaisiin syvimpään sovinistihelvetin kuiluun.

Naisten väkivaltaisuudesta kertovat tutkimustulokset pitää ottaa yhtä vakavasti kuin miesten väkivaltaisuudesta todistavat aineistot. Yksipuolinen oletus naisista uhreina ei hyödytä kumpaakaan sukupuolta. Väkivaltaisen naisen on vaikea saada hoitoa ongelmaansa, jos naisen harjoittamaa parisuhdeväkivaltaa ei virallisesti ole olemassakaan.

Naiset juovat kuin miehet, mutta alkoholi ei ole tasa-arvoinen aine. Se vaikuttaa naisen kehossa eri tavalla. Kova känni vie estot, mutta tuo tilalle aggressiivisuutta lisäävän testosteronipiikin.

Veikkaan, että nuorten naisten yllättävää väkivaltaisuutta selittää osittain nykyinen, muuttunut alkoholikulttuuri. Ainakin minun kädessäni olevan arven aiheutti tolkuttoman humaltunut tyttöystäväni.

Miehet ovat naisia vahvempia. Jos mies lyö, jälki on rumempaa. Miehen ruumis kestää iskuja naista paremmin. Mielestäni olisi silti hienoa, jos kukaan ei löisi ketään. Eivät edes naiset miehiä.

Parisuhdeväkivaltaa täytyy tutkia ilman ennakkoasennetta hyvistä naisista ja pahoista miehistä. Ammattikielellä sitä kutsutaan tieteelliseksi objektiivisuudeksi.

Seppo Honkanen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (6)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Näin o (03.09.09, kello 21:07)
Luin jutun päivällä ja tuntui, että haluan kommentoida.

Ex-naisystäväni oli väkivaltainen. Silmä mustana olen ollut useamman. Selvin päin aina pyydettiin anteeksi ja oltiin niin kultaisia. Heti kun viinaa hiukan enemmän sai, niin alkoi riita, tavarat lentelivät ja nyrkit heiluivat. Kenellekään en kehdannut kertoa mistä mustelmat oikeasti tulivat.

Ei sillä, että maailmahan on täynnä väkivaltaisia miehiä. Mutta pakkohan naistenkin huonosta kyätöksestä on voida puhua.
Meri (05.09.09, kello 16:30)
Hyvä ja rohkea näkökulma tässä yksipuolisessa keskustelukulttuurissa!

Naisia ja miehiä pitää yrittää katsoa objektiivisesti, ei voimakkaiden feminististen tai sovinististen ennakkoasenteiden lävitse. Minua ahdistaa, että tietyissä mukamas vapaamielisissä yliopistoympyröissä tuntuu, että täydellisiä tabuja ovat kaikki naisiin liittyvät negatiiviset asiat. Jos niistä puhutaan, niin myös naisten negatiivisesta käytöksestä syytetään yllättäen miehiä.

Olen feministi. Se ei poista sitä, että kaikkien pitäisi pystyä näkemään malka myös omassa silmässä.
Joni (09.09.09, kello 23:50)
Eipä tekstistä mitään suurta ajatusta käynyt ilmi.

Mitä kertokaan tavoistamme elää se, että lyömme mielummin tuttuja kuin tunttemattomia.
Majsteri Rantaluola (13.09.09, kello 4:30)
Lueskelin vasta jutun Pirkko Saisiosta ja M. Packalenista, jotka tekevät prokkista 60+-naisen "todellisesta elämästä". Anne Välinoron kirjoittama juttu hahmotteli projektin suuntaviivat ja oletetusti kiitteli aktiivisia, vetreitä ikätaiteilijoita, jotka pyörivät KOM-teatterin kulmilla Hgissä. Olen itse nähnyt Saision tauollaan KOM-ravintolassa, missä olin samaan aikaan syömässä. Mutta sitten juttu kääntyi vanhempien naisten ylistyksestä täysin pyytämättä siihen suuntaan, mihin sen ei haluaisi menevän, eli miesten alistukseen. Juttu päättyi: "Miehiä pitää/on syytä sääliä, monestakin syystä." Millä perusteella etenkin Saision kohtuullisen köyhä vaikka kunnianhimoinen elämä pesee miehen elämän 5-0? Entä menestyneen miehen, jonka ei ole tarvinnut hakea yhtään apurahaa? Tästä lähtien lopetan juttuni, jotka julkaistaan, näin: "Naisia käy kyllä sääliksi, ja hyvistä syistä. Sääli naista. Nainen on muurahainen. Kasa naisia on kusiaispesä." Kun minua sitten kiikutetaan oikeuteen, siteeraan Välinoroa ja voin istua koko istunnon ajan siitä tehty taulu kaulassani. Jos minua provosoidaan, osaan sanoa rumemminkin.
John Apinalaatikko (17.09.09, kello 15:51)
Tämä ei liity pääkirjoitukseen.

Mitään lakia ei varmasti ole rikottu, mutta vähän erikoiselta tuntuu, että päätoimittaja "mainostaa" Aviisin nettisivuilla omaa firmaansa. Tökerö on ehkä oikea sana. (aviisi.fi/toimitus)

Ei muuta.
Seppo Honkanen (17.09.09, kello 16:36)
Hmmm. Taidat olla John Apinalaatikko ihan oikeassa! Kotisivun linkin olen tuonne joskus heittänyt, mutta ei kai se kyseiseen paikkaan välttämättä kuulu. Otetaanpa pois.