Autonomian autuus

Eduskunta on hyväksynyt yliopistolain ja presidentti on sen vahvistanut 24. heinäkuuta 2009. Aikataulu pysyi ja muutoksia saatiin. Nyt sitten vaan toteuttamaan.

Yliopistolaisten huomio on kiinnittynyt viimeisen vuoden ajan vain lakiin ja sen yksityiskohtiin. On pelätty ulkopuolisten jäsenten osuutta hallituksessa, virkasuhteiden muuttumista työsopimussuhteiksi ja EU/ETA-maiden ulkopuolisilta perittävien maksujen mahdollistumista. Ovathan nekin tärkeitä, mutta olemmeko keskittyneet oleelliseen. Epäilen, että emme.

Yliopistolain uudistus on vain osa valtakunnallista korkeakoulu-uudistusta. Se on se osa, joka mahdollistaa tiettyjen toimintojen toisin tekemisen. Rakenteellinen uudistus, yliopistojen profiloituminen, strategioiden uudistaminen, kansainvälistyminen ja moniin uusiin haasteisiin vastaaminen on uudistuksen oleellisempi osa. Kaikkein tärkeimmäksi muodostunee kuitenkin yliopistojen rahoituspohjan ja perusrahoituksen jakamisperiaatteiden muuttuminen ja sitä kautta yliopistojen toimintojen ohjaaminen.

Ulkopuolisten jäsenten osuus yliopiston hallituksessa on herättänyt huolta. Mielestäni autonomiaamme ei uhkaa uusi yliopiston hallitus, vaikka siellä olisi kuinka monta ulkopuolista jäsentä, vaan pikemminkin valtiovallan ohjaustoimenpiteet. Olisi vähintäänkin outoa, että yliopiston hallitus toimisi oman yliopistonsa edun vastaisesti. OPM:n rahanjakoperiaatteiden muuttuminen ja korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen edellyttävät meiltä uudistumista. Joudumme jatkossa entistä kiivaampaan kilpailutilanteeseen ja se edellyttää meiltä kaikilta yliopistolaisilta yhteistä tahtoa kehittyä ja vahvistua haluamaamme suuntaan.

Yliopiston strategialla määritämme suunnan, johon määrätietoisesti ja johdonmukaisesti etenemme. Siksi se on äärettömän tärkeä. Yliopisto ei voi olla sisäänpäin käpertynyt yhteisö, joka opettaa ja tutkii vain mitä itse haluaa.

Tutkijan vapautta ei pidä vaarantaa, mutta yliopiston on pakko seurata muuttuvaa maailmaa ympärillään. Sen pitää mukauttaa toimintaansa pystyäkseen entistä laadukkaampaan tulokseen sekä opetuksessa että tutkimuksessa ja voidakseen paremmin vaikuttaa yhteiskuntamme toimintaan ja toimintaedellytyksiin.

Meidän ei pitäisi suhtautua uudistamisiin pelokkaasti, vaan mieluummin uteliaasti ja nähdä ne mahdollisuutena parempaan. Henkilöstön ja opiskelijoiden energian suuntaaminen opetuksen ja tutkimuksen sisältöön laadun parantamiseen edellyttää meidän kaikkien aktiivista osallistumista ja omasta hyvinvoinnistamme huolehtimista.

Kaija Holli
on elokuussa virkaan astunut Tampereen yliopiston rehtori