Sitten kun on aikaa

Vieraillessani Ugandassa suomalaisen ystäväni luona paikallinen tuttavamme ihmetteli tapaamme vilkuilla rannekellojamme ja aikatauluttaa viikonloputkin todeten: "Euroopassa ihmisillä on rannekellot ja seinäkellot, mutta Afrikassa meillä on aikaa." Afrikkalaiset tuntuivat kävelevänkin puolta verkkaisemmin kuin hitaiksi kehutut hämäläiset Hämeenkadun arkivilinässä.

Lehdissä ihaillaan menestyjiä, joiden vuorokaudessa tuntuu olevan 33 tuntia. Sankarit nukkuvat vain pari tuntia yössä, koska tekevät senkin niin tehokkaasti. "Laatuajan" käsite tarkoittanee inhorealismisuomennoksena lähi-ihmissuhteiden hoitamista niin nopeasti ja tehokkaasti, etteivät ne vie aikaa paljon tärkeämmiltä asioilta, kuten työltä tai opiskelulta.

Nuoret aikuiset muistavat lapsuuden parhaina kokemuksina kuitenkin rauhalliset sunnuntaiaamut riisipuuropöydässä tai nyhjöttämisen vanhempiensa kainalossa sohvalla kaikenlaista höpötellen.

"Mä vain löhöilin sohvalla koko sunnuntain", kuulee silti usein sanottavan. Mitä meille aikuistuttuamme oikein tapahtuu, kun alamme mitätöidä leppoisaa vapaa-aikaa vain-sanalla?

Jos haluat diagnostisoida, podetko turhakiiresairautta, kuvittele silmät kiinni, että lepäilet sängyllä päivällä tekemättä mitään. Tai ajattele, että jäät lounaspöytään juttelemaan kaverin kanssa, vaikka lautanen on jo tyhjä. Tai mieti, että tuijotat tietokonetta, joka lataa ohjelmaa kovin verkkaisesti. Jos olo alkaa kuvitellessakin melko nopeasti tuntua syylliseltä, levottomalta tai ahdistuneelta, sinun on suotava itsellesi vapaa-aikaa.

Nyt sitä ei edes tarvitse tehdä yksin, sillä Tamyn ja YTHS:n yhteistyönä alkaa syyskuussa Opiskelijan Vapaailta-hanke. Joka kuukauden viimeisenä torstaina toivomme opiskelijan merkkaavan kalenteriinsa "Vapaata" ja tulevan viettämään mukavaa yhteistä iltaa muiden opiskelijoiden kanssa.

No, nyt kuuluu jo huokailuja ja kiukkuisia ärähdyksiä: "Vietäpä siinä vapaata, kun on sata hommaa tekemättä!" tai "Mä en saa ikinä mitään ajoissa valmiiksi ja päässä soi pitäs, pitäs, pitäs!" Aikavarkaathan ne siellä jylläävät. Niiden kiinninappaaminen onnistuu, jos ne ensin tunnistaa. Ajansieppaajista yhtenä ilkeimmistä voi yliopistomaailmassa tunnistaa täydellisyyden tavoittelun, jossa valmis essee tuntuu vaativan hiomista, vaikka piti elokuviinkin mennä.

Ikävien tehtävien lykkääminen, kurssien/harrastusten/luottamustehtävien kahmiminen, liika kiltteys tai kaaostelu eli koko päivän jatkuva uuttera tuskailu siitä, ettei tästä mitään tule, löytyvät monen kiireisen aikavaraskatalogista.

Vapaa-ajalle ja muille tärkeille asioille olisikin varattava hyvissä ajoin riittävästi aikaa kalenterista. Kokeilepa välillä viettää päivä ilman yhteydenpito- tai tiedonhankintavälineitä. Vaatii aluksi opettelua mutta palkitsee loistavasti. Silloin huomaa, että hiljaisuudellakin on ääni. Luonto ei vaadi meiltä suorittamista vaan ainoastaan olemista ja nauttimista.

Marjo Kokko
YTHS:n neuvontapsykologi