Klassikkoni: Sillä välin Cobra-saarella

Yksi lapsuuteni suurimmista pettymyksistä oli se, että olin sattunut syntymään Suomeen. Syy oli Suomen armeija. Sota ja sotilaat kiehtoivat, mutta kotimaan asevoimat vaikuttivat toivottoman harmailta ja tylsiltä.

Kaikkialla asiat eivät kuitenkaan ole yhtä kehnosti, tiesin. Olin nimittäin lukenut Action Force -sarjakuvia.

Tiesin, että amerikkalaisilla sotilailla on jännittävät koodinimet, räikeän väriset taisteluasut ja seikkailuja ympäri maailmaa pelkän karjalaisen korpimetsän sijasta.

Myös amerikkalaisten taistelutaidot ovat aivan toista maata, ja kaikista kovimpia tyyppejä ovat erikoisjoukkojen ninjat. He kuulevat sydämenlyönnit seinien läpi ja voivat vaipua pysäyttämättömään tappotranssiin.

Suomen puolustusvoimissa ninjoja ei ole ainuttakaan.

Sarjakuvassa terrorismin vastainen erikoisyksikkö Action Force taistelee Cobra-saaren rikollisvaltiota hallitsevaa Cobra Commanderia vastaan. Tämän liittolaisina maailmanrauhaa vastaan juonittelevat muun muassa muodonmuuttaja Zartan ja ihmiskunnan historian suurimpien sotapäälliköiden kudosnäytteistä kloonattu Serpentor.

1980- ja 90-luvuilla julkaistu Action Force oli sekoitus pikkupoikien kaikkivoipaisuusfantasiaan vetoavia yli-inhimillisiä sankareita ja mukarealistisia taistelukohtauksia, jotka saivat sen vaikuttamaan totaalisen epäuskottavia supersankarisarjakuvia vakavammalta.

Joissain seikkailuissa sankaritkin kuolivat. Ja ne tarinat olivat kaikista koskettavimpia tai ainakin koskettavampia kuin mitkään lapsena kuulemani kertomukset talvisodan sankarivainajista.

Oskari Rantala

Action Force, Semic 1988-1995