Valittujen listassa!

"Haloo? Hei, olis uutisia."

"Häh mitä, mulla on tässä salitreeni kesken, kerro äkkiä..."

"Siellä oli sun nimi valittujen listassa."

Juoksumatto jää hetkeksi rullaamaan itsekseen ja henkilö langan toisessa päässä huutelemaan haloota.

Lokaationi tähden en tohdi päästää riemunkarjahdusta, mutta epäakateemiset, korkeataajuuksiset hihitykset puhelimen välityksellä sentään onnistuvat. Sallittakoon tämä purkaus, istuinhan vielä tänä keväänä piskuisella lukion penkillä.

Kun hyväksymiskirje (tai pikemminkin -kirja) kolahtaa postilaatikosta, stressihormoniaalto sotkee endorfiinipöhnäni. Paperikasan käsitemeri saa aikaan epilepsiakohtauksen kaltaisen reaktion. Opetusohjelma, opinto-ohjelma, opintoviikot, orientoivat opinnot... Onkohan tämä sitä kuuluisaa tieteellistä diskurssia?

Ilmoittautuminen ja opiskelupaikan vastaanotosta ilmoittaminen. Siis kumpi tuli ensin? Missä ja milloin? Jos vahingossa ilmoittaudun ensin ja sitten ilmoitan, lyökö kanslian täti otsaani leiman "epäopiskelija-ainesta" ja myöntää paikkani sille fiksulle ykkösvarasijalaiselle, joka hoiti paperiasiansa ihailtavan mallikkaasti?

Niin, ja sitten ne muut opiskelijat... Hassunhauskat kuvaukset yhteishenkeä luovista fuksiaisista muuttuvat öisin painajaisiksi, joissa valtaisat Hulk-hahmot kaatavat nollakolmosen bissejä suoraan fuksien kurkkuun. Jos ei niele ykkösellä, lentää ulos laitoksesta. Yliopiston laadunvarmistuksen tähdenhän pitää selvittää opiskelija-aineksen lahjakkuus myös tällä alalla.

Kun päänvaivaa on näin paljon jo ennen kuin olen edes virallisesti opiskelija, miten ikinä selviän kandiksi ja/tai maisteriksi asti? Löydänkö edes oikeita luentosaleja? Kuinka hyvä olisikaan olla, kun koulurakennuksia, ruokaloita ja kurssitarjottimiakin olisi vain yksi vaivainen kutakin.

No, ovathan ne yliopiston vanhuksetkin (ehkä) kerran (ennen ajanlaskumme alkua) olleet fukseja. Ei siis hätää. Pääsykokeistakin on jo selvitty, ja siellä sentään olimme yksin hermojemme ja pelottavan pätevän näköisten kilpapyrkyrien kanssa.

Kuuluttakaamme siis rohkein ja kantavin äänin: yhteiskuntatieteiden ylioppilas ilmoittautuu!

Vai pitikö sittenkin ilmoittaa ensin?

Jenni Peltola,
tuleva tiedotusoppailija