Sähköshokki!

Miehen toinen silmä on kiinni. Hän tutkii seinää vasten nojaavaa sähköpyörää. Tarkkailen touhua ravintolan ikkunasta. Ukko huomaa katseeni, heilauttaa kättään ja hoipertelee sisään.

"Onko vehje sinun?"

Ei. Pyörä ei ole minun. Se on vain koekäytössä.

"Mielenkiintoisia vehkeitä, hei! Työkaveri kävi koeajamassa sähköpyörää."

Mies latelee sarjan teknisiä kysymyksiä, höpisee työkaveristaan, paiskaa kättä ja horjuu naapuripöytään. Sähköpyörissä on nyt imua. Ne kiinnostavat jopa juopuneita.

Euroopassa sähköpyöriä myytiin viime vuonna puoli miljoonaa. Se on paljon. Kiinassa niitä myytiin 20 miljoonaa. Se on valtavasti. Autoja jättiläisvaltiossa myytiin puolet vähemmän.

Suomessa sähköpyörät ovat olleet vain harvojen herkkua. Pyöräliikkeet ovat myyneet yksittäisiä sähköpyöriä harrastajille ja Itella on hankkinut Helkaman valmistamia vehkeitä postinkantajien kulkuvälineiksi. Hinnat ovat liikkuneet tuhansissa euroissa.

"Kiinassa ollaan paljon meitä edellä", toteaa ympäristökeskuksen erikoistutkija Ari Nissinen.

Toden totta. Kiina on edelläkävijä, Suomi sähköpyörien kehitysmaa. Arne Nystedt päätti korjata tilanteen. Hän perusti kesällä Suomen ensimmäisen sähköpyörien myyntiin ja maahantuontiin keskittyneen yrityksen Tampereelle. Sen ansiosta minäkin nousin sähköavusteisen pyörän satulaan.

Sähköpyöräksi lasketaan pienitehoisella sähkömoottorilla varustettu ajoneuvo, jonka moottori toimii ainoastaan poljettaessa. EU-säännösten mukaan moottorin pitää kytkeytyä pois päältä, kun nopeus nousee 25 kilometriin tunnissa. Kypärää tai ajolupaa pyöräilijä ei tarvitse.

Parin polkaisun jälkeen moottori hurahtaa käyntiin ja pyörä nytkähtää pirteästi eteenpäin. Kun pyöräilyshortsityypit jäävät liikennevaloissa taakse, sähköpyöräilijä voi kuvitella olevansa elämänsä kunnossa. Apuvoiman huomaa parhaiten juuri liikkeelle lähdettäessä ja ylämäkiä punnerrettaessa. Vauhdin kiihtyessä ja vaihteiden kasvaessa moottorin avustusta ei enää juuri huomaa - ja shortsisällit hurauttavat ohitse. Perusakulla polkee kymmeniä kilometrejä, suuremmalla jopa sata.

"Olin skeptinen, mutta tämähän vetää yllättävän hyvin", polkupyöräharrastaja Kaarlo Metsäranta pohtii.

"Hieman totuttelua ajaminen vaatii, mutta hauskan tuntuinen peli", toteaa ahkera työmatkapyöräilijä Eija Laru.

"Mua alkoi naurattaa, se oli niin helppoa. Pyörä vaan singahti eteenpäin", ympäristökeskuksen erikoistutkija Nissinen kuvailee ensimmäistä ajokokemustaan.

Hän kehuu, että polkupyörät ovat äärimmäisen energiatehokkaita liikkumisvälineitä. Vähällä energialla voidaan viedä eteenpäin suuria taakkoja. Sähköpyörän moottori avustaa polkijan lihasvoimia maksimissaan 250 watin voimalla. Hyvä vertailukohde on sähkökiuas, joka tuhlaa sähköä kaksitoista kertaa enemmän.

"Yllätyin miten vähän energiaa sähköavusteinen pyörä kuluttaa!" Nissinen kehuu.

Hän pitää tärkeänä, että pyöräily - sähköllä tai ilman - integroitaisiin kunnolla joukkoliikenteeseen. Pysäkeillä pitäisi olla säilytyspaikkoja, joihin pyörät voisi turvallisesti jättää. Liikennevälineissä pitäisi olla mahdollista kuljettaa pyörää mukana nykyistä helpommin.

"Työmatkaliikunta on hyvä paitsi ihmiselle itselleen, myös ilmaston näkökulmasta", Nissinen toteaa.

Sähköpyörän suuri etu on, ettei työmatkalaiselle tule hiki. Näyttöpäätteen taakse pääsee istahtamaan ilman kainaloista puskevia humppaläikkiä.

"Sähköpeleissä on varmasti myös se hyvä puoli, että ne kiinnostavat tekniikanmiehiä tavallisia pyöriä enemmän", hymähtää Nissinen.

Jep. Äijät, jotka eivät polkupyöriin koskisi kepilläkään, voivat nousta sähköpyörän satulaan. Onhan niissä sentään moottori ja virta-avain!

Neljäsosa länsimaisen ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä tulee liikenteestä. Sähköavusteisen pyörän tuottamat päästöt ovat alle sadasosa henkilöauton vastaavalla matkalla tupruttelemista. Tulokseen pääsee, kun laskelmissa käytetään keskimääräisiä sähköntuotantomenetelmiä. Mikäli akun lataa tuulisähköllä, päästöt ovat vielä lähempänä nollaa.

"Jos sähköpyörät auttavat siirtämään ihmisiä autoilusta kevyeen liikenteeseen, ne voivat auttaa leikkaamaan liikenteen päästöjä", toteaa hallituksen ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen.

On helppo leikkiä luvuilla ja laskea, kuinka paljon Kiinan kymmenet miljoonat sähköpyörät hiilidioksipäästöjä leikkaavat. Jos yksi auto tuottaa sadalla kilometrillä 200 grammaa hiilidioksidia, tuottaisivat 30 miljoonaa autoa samalla matkalla huimat 6 000 tonnia! Mikäli autojen sijaan sadan kilometrin taival taitettaisiin sähköpyörillä, päästöjen määrä romahtaisi 60 tonniin.

Vihreiden kansanedustaja Tynkkynen korostaa silti, että mikään ilmastonmuutoksen ihmeratkaisu sähköpyörä ei ole.

"Pyöräilyn edistämiseen tarvitaan myös lukuisia muita keinoja, kuten pyörätieverkon olennaista laajentamista ja autoilun rajoittamista."

Hän ei ainakaan heti lämpene ajatukselle valtion tukemista sähköpyörähankinnoista.

"Aloittaa voisi tiedottamalla eri tarkoituksiin sopivista pyöristä. Esimerkiksi itse käytän taittopyörää, joka menee niin pieneen tilaan, että sen voi kuljettaa junassa käsimatkatavarana ilman erillistä maksua ja vaikka tunkea auton takakonttiin. Näin se mahdollistaa liityntäliikenteen tavallista pyörää näppärämmin."

Innokkaana polkijana tunnettu mies ei ole vielä itse kokeillut sähköavusteista polkupyörää.

"Harkitsin sellaisen hankkimista, kunnes kuulin, että ainakin useimmissa malleissa sähkömoottori käynnistyy automaattisesti poljettaessa. Haluaisin sähköpyörän, jossa sähköavun voi kytkeä päälle tarvittaessa, käytännössä rajuissa ylämäissä."

Vinkkinä Tynkkyselle: koekäyttämässäni mallissa on kytkin, josta virran voi napsauttaa pois. Luulin pyörän hajonneen, kun polkeminen kävi raskaaksi. Manasin kiinalaista roskatuotantoa ja soitin maahantuojalle. Minua opastettiin napsauttamaan moottori takaisin päälle.

Uutisia sähköautoista ja muista sähkövempeleistä pursuaa silmille päivittäin. Norjalaista Think-sähköautoa aletaan valmistaa Valmetin Uudenkaupungin tehtaalla loppuvuodesta. Myös kalifornialainen Fisker on tehnyt sopimuksen suomalaistehtaan kanssa sähköisten urheiluautojen valmistuksesta. Toyota puolestaan on kehittänyt litium-akun, joka kestää kymmenen kertaa nykyisiä pidempään. Eikä siinä vielä kaikki: jopa Itä-Saksan tunnusmerkiksi muodostunut Trabant tekee paluuta automarkkinoille. Uusi Trabant on tietysti sähköauto.

Sähkömoottorit ovat tulevaisuutta. Yllättävää on, että ne ovat myös menneisyyttä. Hollantilainen professori Sibrandus Stratingh kehitti ensimmäisen sähköauton jo vuonna 1835. Ensimmäinen sähköpyörä patentoitiin Yhdysvalloissa vuonna 1895. Bensakoneet syrjäyttivät lupaavasti alkaneen sähköisen liikennöinnin 1900-luvun alussa, koska ne olivat tehokkaampia ja öljy oli halpaa. Saasteista ei siihen aikaan puhuttu.

Asiantuntijat uskovat, että portti sähköautojen paluulle valtavirtaan aukeaa hybridien kautta. Hybridiautoissa on sekä poltto- että sähkömoottori. Myös sähköpyörä on hybridi. Siinä yhdistyvät lihasvoima ja sähkömoottori: mahdollisimman saasteettomat energiamuodot.

Mutta eiväthän sähköpyörät voi täydellisiä kulkupelejä olla. Kai joku myös vastustaa niitä? Soitan Greenpeacelle ja kysyn.

"Kaikissa sähköpeleissä on kyse siitä, miten sähkö tuotetaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon, paljonko laitteiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja", huomauttaa Greenpeacen ilmastovastaava Simo Kyllönen.

"Tuskin sähköpyörän valmistaminen kauhea ympäristösyöppö on. Kyllä sähköpyörät ovat askel positiiviseen suuntaan."

Vesiperä! Onneksi verkkokeskusteluista löytyy sentään vastustajiakin. Sähköpyörät saastuttavat epäsuorasti. Niiden akut ovat ympäristöongelma. Sähkö ei koskaan tule vain töpselistä, vaan sen tuotanto saastuttaa. Kehittyvissä maissa sähköpyörät ovat usein vain askel ennen auton ostamista.

Römeä pärinä täyttää Tullikamarin aukion. Moottoripyöräkerhojen nahkaliivimiehet ja -naiset ovat kokoontuneet ihailemaan tuunattuja Harley-Davidsonejaan. Hurautan vannoutuneiden bensanpolttajien keskelle hiljaa suhisevalla sähkömoottorilla. Odotan täystyrmäystä, ehkä jopa ivallista naurua.

"Siitä onkin useampi vuosi, kun olen polkupyörällä ajanut", kertoo MC Varma Kuoleman Juuso Nio ja lähtee heittämään koelenkin sähköpyörällä.

"Aika ovela peli! Tosin ehkä joku vanha Nopsa voisi olla enemmän mun pyörä, mutta ei tämä ole hassumpi ollenkaan", hän nauraa.

Yksi jos toinen partasuu innostuu tutkimaan pyörää. Monet heistä tahtovat heittää koelenkin. Jokainen pyörää kokeillut hihkuu hymyssä suin.

"En mä voi tätä haukkua, koska tällä ajaminen on niin hauskaa", Matti Keskinen myhäilee.

Eräs nahkaliivimies ei meinaa uskaltaa nousta sähköpyörän selkään. Puuttuva pärinä luultavasti häiritsee hänen keskittymistään. Kaikesta huolimatta motoristien tuomio sähköpyörälle on yksipuolisen positiivinen.

Eräs asia on vielä selvittämättä. Sähköpyörässä on kaksi rengasta ja moottori. Pääsisinkö sähköpyörän omistajana moottoripyöräkerhon jäseneksi?

"Meillä on vähän tarkemmat kriteerit", murahtaa Juuso Nio.

Backbone MC:n Kari Saarinen nauraa makeasti.

"Et."

Seppo Honkanen
teksti & kuva

Sähköpyörä

Moottori saa avustaa ainoastaan poljettaessa. Sen pitää kytkeytyä pois päältä pyörän saavuttaessa 25km/h nopeuden. Moottorin sallittu maksimiteho on 250W.

Akku ladataan kuten kännykässä. Litium-akun tehostariippuen polkupyörän toimintasäde 50-100 kilometriä.

Hinnat alkaen 700-1000 euroa.

Kommentti: Kaloreita paloi 40 prosenttia vähemmän

Poljin sykemittari ranteessa 26 kilometrin lenkin ensin sähköpyörällä, sitten tavallisella maastopyörällä. Sähköpyörällä matka rullasi leppoisasti. Keskisykkeeni jäi 113:een. Matkanteko tuntui jopa turhauttavalta, koska kuntoilua se ei ollut - kunnon hikeä ei saanut pintaan sitten millään. Ajoajaksi tuli tunti kahdeksan minuuttia. Mittarin mukaan kulutin 522 kaloria.

Maastopyörän satulassa hiki virtasi senkin edestä. Päätin, että poljen reitin yhtä nopeasti kuin sähköpyörällä. Onnistuin tavoitteessani minuutilleen, mutta ihan helppoa se ei ollut. Matkan keskisyke oli 148. Kaloreita reissulla paloi 883. Lyhyen matematiikkani mukaan energiankulutus kilometriä kohden oli peruspyörällä noin 40 prosenttia suurempi!

Testasin sähköpyörää pari viikkoa. Parhaiten sen edut tulivat esille kaupunkialueen pyöräteillä, joilla polkija joutuu hidastamaan ja pysähtymään jatkuvasti. Tosin Hämeenkadun jalkakäytävällä sähköpyörä oli liiankin vikkelä. Moottorin avustuksella polkeminen poukkoilevan väkijoukon keskellä hirvitti.

Maantieajossa en apuvoimaa juuri huomannut. Paitsi siinä vaiheessa, kun palasin takaisin perinteisen polkupyörän satulaan. Sillä polkeminen tuntui hämmästyttävän työläältä.

Käytössäni ollut sähköpyörä herätti suurta kiinnostusta. Parikymmentä eri ikäistä naista ja herraa testasi kulkupeliä. Heidän kommenttinsa olivat poikkeuksetta myönteisen innostuneita. Ainoa askarruttamaan jäänyt asia o li talvi. Maahantuoja tosin vakuuttaa, että kymmenen asteen pakkasellakin pyörä pelaa ongelmitta.

Jos asuisin lähiössä, eikä työpaikallani olisi suihkua, voisin kuvitella hankkivani työmatkojen taittamiseen sähköpyörän. Toisaalta taidan pitää hikoilusta liikaa osatakseni nauttia moottorin apuvoimasta täysin palkein. Sähköpyöräilystä liikuntamuotona jäi suuhun lievä itsepetoksen maku.

+ kevyttä ja leppoisaa ajelua
+ liikkeelle lähtö sekä ylämäet mukavia
+ erinomainen työmatkojen taittamiseen

- ei sovi kuntoilijalle (ellei moottoria kytke pois päältä)
- akku pitää muistaa ladata

Ulkoministeriöstä pyöräkauppiaaksi

Miksi mennä joka paikkaan 1500 kilon haarniska päällä sohvalla maaten - onko joka paikkaan pakko mennä autolla?" kysyy Arne Nystedt.

Armoitettu myyntimies on päässyt vauhtiin. Yliopiston naapuriin sähköpyöräliikkeen perustaneen Nystedtin suusta pursuaa sähköpyöriä ylistävää tekstiä. Kaikesta päätellen mies myös uskoo mitä opettaa.

"Mulla on tässä henkilökohtainen vihreä agenda. Aina puhutaan, että pitäisi vähentää ja vähentää päästöjä, mutta ihmisillä on hirveän vähän konkreettisia keinoja. Ajattelin kantaa korteni kekoon", hän selittää.

"Lähdetään vaikka siitä kakkosautosta. Jätetään se pois ja kuljetaan sähköpyörällä töihin!"

Tampereen yliopistossa kansainvälistä politiikkaa opiskellut Nystedt, 31, pääsi ulkoministeriöön, mutta huomasi pian ettei hänestä ole virkamieheksi.

"Ajattelin, että voi video. Kiva olisi tehdä jotain konkreettista asioiden eteen, eikä vain pyöritellä papereita."

Ajatus sähköpyörien maahantuonnista alkoi itää pari vuotta sitten. Markkinarako on hyvä, koska muita sähköpyöriin keskittyneitä yrityksiä Suomessa ei toistaiseksi ole.

"Toivon kilpailijoita, sillä silloin tietoisuus sähköpyöristä kasvaa", Nystedt nauraa.

"Vaimo sanoi, että myyt sitten sen verran, että hänen tarvitsee tehdä vähemmän työtä. Nyt elän vaimoni palkalla."

Nystedt pyörittää yritystään yksin. Hän tilaa, kokoaa, huoltaa, myy, hallinnoi ja sukkuloi kaupunkien välillä. Jopa liiketilan sisustus on hänen itsensä rakentama.

"Kaveri istui tuossa, joi kahvia ja katseli hetken aikaa. Hän totesi, että jos touhu lähtee keväällä kunnolla pyörimään, olet heti burn outissa."

Ainakaan vielä loppuun palamisen merkkejä ei näy. Mies puhkuu intoa ja suuria suunnitelmia.

"Kävin HKL:n kanssa neuvottelemassa, että saisin Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmään integroitua mukaan myös sähköpyöriä."

Päätöksiä asiasta ei ole tehty, mutta asia etenee. Toinen tulevaisuuden suunnitelma on sähköpyörien vuokraus turisteille ja niillä tehtävät opastetut pyöräkierrokset.

"Olisi fiksua tehdä Tampereelle ja Helsinkiin omatoimisia opastuskierroksia. Ideana on, että luurit laitetaan korville ja opastus kuuluu sieltä. Pyörän selästä kaupungin kokee aivan eri tavalla kuin hikisestä bussista."

Talvella pyöräkauppa hiljenee. Nystedt laittaa liikkeen ovet kiinni ja aikoo näppäillä gradunsa valmiiksi. Se käsittelee kansainvälisiä ilmastosopimuksia.

Mitä hyötyä yliopisto-opinnoista on ollut yrittäjäksi ryhtymisessä?

"Eniten hyötyä on ollut talousenglannin kurssista."