Lopullinen totuus : Tampereella opiskelujen aloittaminen on vaikeaa

Onko täällä maisteriopiskelijoita? Voisitteko kaikki poistua heti luentosalista, jotta kaikki kandiopiskelijat pääsevät istumaan.

Kun ensimmäinen akateeminen lukukausi Tampereen yliopistossa alkaa näillä sanoilla, ei olo ole kovin tervetullut. Tilanne sattui puolitoista viikkoa sitten ensimmäisellä orientoivalla luennollamme, jossa ei ollut maisteriopiskelijoille mitään kerrottavaa.

Siis mitä? Miksei meille järjestetä omaa aloitusorientaatiota? Maisteriopiskelijana olen aivan yhtä hukassa kuin kandikin. Tiedän, miten yliopistossa opiskellaan, mutta nämä kyseiset kurssit ja tämä kampus ovat minulle ihan uusia juttuja.

Muutin opiskeluoikeuteni Tampereen yliopistoon elokuun lopussa valmistuttuani sitä ennen kandidaatiksi Pohjanmaan helmen, Vaasan, yliopistossa. Kuinka suloiselta Itämeren aaltojen liplatus muistoissani kuulostikaan, kun täysin toisenlainen arki iski vasten kasvoja Pirkanmaalla.

Kun saavuin paikalle ensimmäisenä aamuna, omaa tutoriaan odotti myös kymmenen muuta maisteriopiskelijaa, yhtä ulalla kuin minä. Lopulta tutorimme saapui myöhässä ja hänen ensimmäiset kysymyksensä kuuluivat "Missä teidän pitäisi olla tänään? Onko teillä luentoja?" Me maisterifuksit näytimme epätoivoisilta ja hämmentyneiltä.

Olen varma, että tutorimme tietää paljon opinnoista ja opiskelijaelämästä, mutta ensimmäisen 10 minuutin tapaamisen jälkeen hän ei ollut niistä meille kasvotusten kertonut. Vaasassa tutorini oli koko ensimmäisen viikon ryhmäni seurassa opastaen meitä opintojen aloituksessa ja tutustutti meidät uusiin ihmisiin.

Tampereella minulle olisi riittänyt yksi päivä tutorin opastusta, mutta sekin oli liikaa vaadittu. Tutoreita valittaessa on kiinnitettävä huomiota tietotaidon lisäksi siihen, onko valittava henkilö halukas tutustumaan omaan ryhmäänsä vai käyttääkö aikansa mieluummin gradun tekoon.

Hampaita irrottava lyönti iski myöhemmin ensimmäisenä päivänä. Saimme kuulla, että suurimpaan osaan kursseista olisi pitänyt ilmoittautua viimeistään viikkoa ennen aloituspäiväämme.

Meille oli ilmoitettu kirjeitse, että ilmoittautuminen koskee vain vuonna 2011 aloittaneita maisteriopiskelijoita, mutta kävi ilmi, että tekstiin oli lipsahtanut painovirhe. Kiroilutti. Virheen takia emme voineet osallistua syyskuun alussa alkaneelle kurssille. Kun kaverini kysyi dosentiltamme, miten tällainen on mahdollista, hän vastasi: "Näitä vaan sattuu, onhan nyt tämä tutkintouudistus!"

Tutkintouudistus. Helvetillinen sana, jonka opin ensimmäisen viikon aikana sopivan jokaisen maisteritutkintomme valuvirheen selittäjäksi, kuten: miksi meillä on päällekkäisiä pääaineen kursseja. Miksi ammatillisista opinnoista kertyy 45 opintopistettä, vaikka pitäisi kertyä 35. Miksi valinnaisia opintoja on vain 10 opintopistettä. Miksi meille opetetaan kandivaiheen kursseja, joiden sisällön osaamme jo.

Ensimmäisten päivien jälkeen en ollut enää varma, valitsinko sittenkään oikean yliopiston.

Pienemmässä yliopistossa, kuten Vaasassa, tutkintouudistuksetkin sujuvat jouhevammin, mutta silti ihmettelen, miksei opetushenkilökunta voinut hioa uudistusta niin hyväksi, että me aloittavat opiskelijat vain luiskahtaisimme opintojen oravanpyörään.

Sujuvan opintoaikataulun ja orientaation ei pitäisi olla vain pienten yliopistojen opiskelijoiden etuoikeus, sillä suuremmissa yksiköissä asiat ovat monimutkaisempia.

Hanna Laukkanen
on Tampereen yliopistoon siirtynyt
journalistiikan maisteriopiskelija