Muistivihko kulkee aina mukana

Lävistetyt isoäidit syövät mikroranskalaisia ja kuuntelevat nuoruutensa Apulantaa. Amerikan aplodit vaimenee.Suomen suosionosoitukset katkeaa.Sääsken naamassa ei ole tilaa ilmeille edes kun se työntää kärsäänsä ihoon.
Muun muassa tällaiset lauseet tamperelainen taiteilija Tommi Liimatta kirjoitti muistivihkoonsa viime kesän aikana. Vihko kulkee aina hänen mukanaan. "Se on lahon pääntueksi. Haluan naulata hetkiä muistiin."
Absoluuttisen nollapisteen keulakuvana tutuksi tullut Liimatta alkoi käyttää muistivihkoa 1990-luvun puolivälin tienoilla. Alkuaikoina hänellä oli käytössään monta vihkoa samanaikaisesti. Eri takkien taskuissa piti olla omat vihkonsa, ja lisäksi työpöytä- sekä yöpöytävihot erikseen.
Absoluuttisen nollapisteen ensimmäistä levyä on joskus kuvattu hämäräksi. Biisinikkari Liimatta laittaa hämäryyssyytökset yöpöytävihon piikkiin.
"Luovuin koko vihosta, kun siihen kirjoittamani jutut menivät niin oudoiksi."

Latteuksilla
alkuun
Liimatalle muistivihkoon kirjoittaminen on ollut tekniikka, joka on pitänyt opetella. Jotta muistiinpanoista on jotain hyötyä, ei kannata vain automaattisesti kirjata ylös kaikkea näkemäänsä. "Aluksi kirjoitin pelkkiä latteuksia. Kuvailin jotain kapakan sisäverhoiluja."
Edelleenkin Liimatta saattaa laittaa muistiin tolkuttomuuksia. Taannoin hän löysi puhelimensa muistista sinne kirjoittamansa lauseen: Ihminen on vain kusitankkeri unen ihanilla laineilla. Kyseiselle lauseelle ei välttämättä löydy myöhempää käyttöä.
Silkan hutunkin kirjoittaminen voi olla kuitenkin hyödyllistä. Huonon lauseen myöhempi lukeminen saattaa synnyttää uuden arvokkaan idean.
Nykyään muistivihkoihin kertyy ajatelmia, jotka auttavat Liimattaa työssään. Hän kirjoittaa vihkojen lauseet puhtaaksi koneella.Näin syntyviä liuskoja hän käy läpi sanoittaessaan biisejä.
Liuskoille puretuista muistivihoista on erityisen suurta apua silloin, kun teksti ei ota syntyäkseen. Liimatta etsii liuskoilta lauseita, joissa on jotainyhteistä, ja näin ollen ne sopivat samaan kappaleeseen. Hän kuvaa sanoitustyötään palapelin tekemiseksi.
Liimatan mukaan liuskoilta löytyvät lauseet eivät yleensä riitä kertosäkeiden johtolauseiksi tai muiksi sloganeiksi.
"Ne ovat epämääräisiä aforismeja, joilla ei vielä levyjä myydä."

Vihko pysyy
piilossa
Liimatalta ilmestyy syyskuun lopulla romaani Aksel Sunnarborgin hymy. Kirjanteossakin muistivihot helpottivat. Tiettyä kohtausta takoessa saattoi tulla mieleen, että jollain liuskallahan on tähän liittyvä lause.
Alunperin Liimatta keksi muistivihon käytön lukiessaan kirjailijaelämäkertoja.Monet kirjailijat pitävät mukanaan vihkoa, johon kirjaavat havaintojaan.
Liimatan mukaan muistikirjat eivät ole harvinaisia musiikin tekijöidenkään keskuudessa.
"Ainakin Jarkko Martikaisella olen nähnyt muistivihon, johon hän kirjoitti huolellisella käsialallaan."
Seurueessa Liimatta ei kaiva vihkoaan teatraalisesti esiin ja ala kirjoitella."Yritän kirjoittaa kohtuullisen salaa, vaikka olisin yksin pöydässä. Vihko eristää muista."