Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Oodi kuolleelle härälle

Eli millaista on syödä kilo sisäfileetä

Kilon pihvi, jota ei tarvitse maksaa, jos sen saa syötyä. Järjetöntä. Pakko kokeilla. Siis ravintola El Toroon.

Tarjoilija Johanna Oikari tuo pihvin pöytään. Tai oikeastaan suurella lautasella makaa kilon pötkö sisäfileetä, joka on jaettu syvin viilloin kuudeksi palaksi. Jokainen pala kävisi jo sinällään pihvistä. Liha on herkullista ja mureaa. Annokseen kuuluu myös puoli kiloa valkosipuliperunoita ja kaksi paistettua tomaattia. Kaikki on syötävä.

4 minuuttia

Ensimmäinen kuudennes on mennyt, kuten myös alkuperäinen taktiikka. Suunnittelin syöväni tasaista, hidasta tahtia. Kuitenkin ahmin. Oikari kertoo, että nopein syöjä hotkaisi annoksen yhdessätoista minuutissa. Ehkä nopeus on avuksi: maha ei ehdi huomata, että on täynnä. Oikarin mukaan jättiannoksia on mennyt noin 40. Niistä 90 prosenttia on syöty loppuun. Minullakin on vielä nälkä.

9 minuuttia

Toinen kuudennes on matkalla mahaan. Liki puolet perunoista on kadonnut lautaselta ja toinen tomaatti. Röyhtäys karkaa kurkusta. Nälkä on aika lailla lähtenyt. Epäilys hiipii mieleen: vielä 600-700 grammaa lihaa jäljellä.

15 minuuttia

Olen syönyt melkein puolet sisäfileestä, molemmat tomaatit ja suurimman osan perunoista. Liha alkaa hieman kuvottaa. Syömisestä on kadonnut nautinto. Johanna Oikari paljastaa, että kaikki syöjät ovat olleet miehiä. "Se taitaa olla sellainen miehuuskoe."

32 minuuttia

Miehuuskoepa hyvinkin. Neljä kuudesosaa lihaköntistä on mennyttä kalua. Leikkaan lihaa huomattavasti pienemmiksi paloiksi kuin aluksi. Pureskelen jokaisen palan erittäin huolellisesti. Mediumlihan punertavat sisäpalat menevät alas kypsiä nihkeämmin.

47 minuuttia

Vatsaa alkaa nipistellä ja eteenpäin nojaaminen sattuu. Viidettä palaa on vielä jäljellä. Vettä kuluu runsaasti. Touhulla ei ole enää tekemistä syömisen kanssa. Leuat jauhavat konemaisesti sitkeää massaa, jonka maku ei enää tunnu. Kuvotus vahvistuu. Tarjouksen laatu alkaa paljastua: Jos syöt liian paljon, saat ruuan ilmaiseksi.

1 tunti

Olen saanut viidennen palan syötyä. Lisäksi melkein kaikki perunat ovat menneet. Jäljellä on lihapötkön pää. Uskon saavani urakan valmiiksi, vaikka mahan nipistely on muuttunut kunnon kivuksi. Syöty liha makaa vatsan yläosassa tiiviinä könttinä.

1 tunti 5 minuuttia

Vatsan matalapaine alkaa kehittyä ukkosmyrskyksi. Olen jo pitkään ollut kylläinen, nyt mahalaukku tuntuu ilmoittavan, että tilaa ei enää ole. Leikkaan lihasta entistä pienempiä paloja, joita jauhan kymmeniä kertoja. Yököttää. Käyn ulostamassa, yritän saada lisää tilaa mahaan. Ei paljon auta.

1 tunti 12 minuuttia

Viimeinenkin valkosipuliperunaviipale katoaa suuhuni. En tiedä meneekö mahaan asti vai jääkö ruokatorveen. Maha on tupaten täynnä tiukkaan pakkautunutta lihaa ja perunaa. Yritän vääntelehtiä tuolissa ja löytää parempaa asentoa. Tuska ei lopu. Ihmisliha taistelee häränlihaa vastaan.

1 tunti 25 minuuttia

Olen saanut alas muutaman mitättömän lihanokareen ja litran vettä. Olen myös käynyt vessassa toisen kerran. Kylmä hiki nousee otsalle. Kun raavin niskaani, käsi kastuu.

1 tunti 39 minuuttia

Jätän häpeällisesti kesken. Lautasella on kourallinen pieniä lihanokareita, ehkä 70 grammaa. Palaakaan ei yksinkertaisesti mahdu. Olo on hirveä, harvoin viinallakaan saa yhtä huonon. En jaksa liikkua.

1 tunti 47 minuuttia

Suuhun alkaa yhtäkkiä kihota runsaasti sylkeä. Painun ripeästi käsi suun edessä käymälän suuntaan. Suusta ryöpsähtää pönttöön pari rykäystä sulamatonta rasvaista liha-perunamassaa.

En tiedä voittiko härkä, minä ainakin hävisin.

Super Size Me -elokuva Plevnassa kello 15 ja 17.30.

Sammeli Heikkinen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto