Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ihana mörkö kummittelee taas

Taistolaisuus on muotia, mutta miksi se nousi pinnalle juuri nyt?

kuvitus: Ville Vauras
kuvitus: Ville Vauras

Nuorisovaatekaupan näyteikkunassa komeilee paita, jonka teemana on Moskovan olympialaiset. Televisiossa pyörii 1970-luvun kommunistiperheestä kertova komediasarja, ja Finlandia-palkinnon saa Pirkko Saision Punainen erokirja. Agit Propin taistelulaulut vetävät konserttisalit täyteen kiinnostuneita.

He ovat täällä taas, stallarit eli taistolaiset eli sarvikuonot - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kirjailijat, kansanedustajat ja yliopistoväki muistelevat kilvan menneisyyttään 70-luvun poliittisissa kuohuissa, ja markkinatalous hyödyntää nostalgiaa minkä pystyy. Toisaalla puuhataan totuuskomissioita, kirjoitetaan taistolaisuuden mustaa kirjaa ja vaaditaan entisiä kommunisteja vastuuseen rikoksistaan.

Taistolaisilla tarkoitetaan kahtiajakautuneen Suomen kommunistisen puolueen vähemmistösiipeä, joka sai 1970-luvulla vahvan jalansijan korkeakouluissa ja taidepiireissä. Johtajansa Taisto Sinisalon mukaan nimensä saanut jyrkempi siipi arvosteli voimakkaasti puolueensa sopeutumista Suomen parlamentaariseen järjestelmään. He katsoivat, että se vaati liikaa periaatteellisia myönnytyksiä.

Tampereen yliopisto oli opiskelijataistolaisuuden vahvin linnake Suomessa. Taistolaisten kannatus oli voimakkainta yhteiskuntatieteellisillä laitoksilla.

Vuonna 1975 taistolaiset miehittivät yhteiskuntatieteellisten ainejärjestöjen hallituspaikoista 40 prosenttia ja puheenjohtajuuksista kuusi yhdeksästä.

Muiden tiedekuntien osalta vastaavaan ylivaltaan päästiin vain historiatieteen laitoksen Patinassa. Tamyn edustajistovaaleissa kahden sorttiset kommunistit saivat yhteensä lähes 37 prosenttia äänistä, joista taistolaiset kaksi kolmasosaa.

Vallaton
taistolaisuus

Professori Esko Salmisen tuore kirja on osa taistolaisuuden uhrien esiinmarssia, jonka tiimoilta on tekeillä myös Taistolaisuuden musta kirja.

Tutkijankammiossaan Atalpassa istuu filosofian tohtori Heikki Mäki-Kulmala, entinen taistolaisen opiskelijaliikkeen aktiivi. Työpöydällä on vedos syksyllä ilmestyvästä kirjasta, jonka Mäki-Kulmala on nimennyt Taistolaisuuden harmaaksi kirjaksi.

"Huomasin vain yhtäkkiä tekeväni kirjaa. Aikanaan taistolaisessa liikkeessä piti olla muusikko tai teoreetikko saadakseen naisia. Kitaransoitto oli minulle ihan ylipääsemätön juttu, joten minulle jäi tämä toinen mahdollisuus", Mäki-Kulmala sanoo.

Kirjassaan hän peräänkuuluttaa suhteellisuudentajua taistolaisuuden rikosten tonkijoilta.

"Me ollaan monessa tarinassa ihana mörkö, josta voi kertoa, että Â’minä kamppailin sen kanssa, katsoin sitä silmästä silmäänÂ’. Tämä mörkö on konstruoitunut hyvin paljon vasta nyt jälkeenpäin."

"Nyt kun olen tätä ihanaa mörköä purkamassa, ihmiset puolustavatkin sitä. Onhan se tietysti paljon jännittävämpää kertoa lapsenlapsilleen, että naapurissa asui kommunisti, jolla oli varmaan suorat yhteydet Moskovaan kuin että se nyt vain maksoi puolueen jäsenmaksun", miettii Mäki-Kulmala, joka on viime aikoina saanut kirjeitä, joissa kehotetaan lähtemään Siperiaan.

"Ei meillä ollut mitään päätösvaltaa yhteiskunnassa. Kuvitelmat vallastamme ja pahoista teoistamme ovat kasvaneet mielettömiin. Taistolaiset professorit ja oppilaitosten rehtorit voidaan laskea yhden käden sormilla. Kaikki puolueen asiakirjat ja päätökset olivat julkisia, eikä aikaa minkään salaisen vallankumouksen valmistelulle olisi kaiken muun toiminnan ohella edes ollut. Ja taistolaiset kunnioittivat aina poliittisten vastustajiensa ruumiillista koskemattomuutta ja muita perusoikeuksia", sanoo Mäki-Kulmala.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz on vaatinut muun muassa Yleisradiolta itseruoskintaa Neuvostoliiton epäkohtien peittelystä. Mäki-Kulmalan mukaan taistolaisilla ei ollut minkäänlaista monopolia Suomen tiedotusvälineissä.

"Ylessä oli jokunen taistolainen toimittaja, mutta MTV:ssä ei yhtäkään. Taistolaisten ainoan viisipäiväisen sanomalehden levikki oli parhaimmillaankin muutama prosentti pelkästään Helsingin Sanomien levikistä", sanoo Mäki-Kulmala.

Ei pelkkää
ahdistusta

Monet entiset taistolaiset eivät kriitikoistaan poiketen muista 70-lukua ahdistavana vaan innostavana aikana, jolloin lakkoiltiin yliopistodemokratian puolesta, vaadittiin rauhaa Vietnamiin ja solidaarisuutta Chilen kansalle, käytiin kiihkeitä keskusteluja ja parannettiin maailmaa halvan punaviinin voimin. Yleisen käsityksen mukaan taistolaisilla oli myös aikakauden parhaat bileet.

Suurin osa taistolaisten ajasta kului aikalaisten mukaan marxilais-leniniläisissä opintopiireissä istumiseen, lehtien ja arpojen myymiseen ja tekemiseen sekä loputtomiin kokouksiin.

Parhaillaan muistelmiaan viimeistelevä kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä istui 70-luvulla ylioppilaskunnan edustajistossa taistolaisten ryhmässä Tymrissä ja osallistui aktiivisesti opiskelijapolitiikkaan.

"Ajan hengen mukaisesti Tymrissä oli monenkirjavaa porukkaa. Hauskoja veijareita oli moniakin kuten vaikkapa Markkulan Jorma, joka yhden joulun alla oli värväytynyt kauppaliikkeen edustalle joulupukiksi. Häneltä ostosväki oli saanut kuulla, että Â’siirtäkää hyvät ihmiset ostoksenne joulun jälkeiseen aikaan, silloin alkaa ale ja kaikki on silloin puolta halvempaaÂ’", muistelee Tennilä.

Auktoriteetteja ei turhaan kunnioitettu, ja muun muassa professorit saivat osansa taistolaisnuorten kukkoilusta.

Sosiologi Anna Kontula on tutkinut Tampereen yliopiston opiskelijataistolaisuutta ja pyrkinyt purkamaan taistolaisuutta koskevia myyttejä.

"Taistolaisuutta mustamaalataan, mutta kyllä sitä myös romantisoidaan ja sen piikkiin laitetaan paljon sellaista hyvää, joka oli ominaista 1970-luvulla muillekin kuin taistolaisille. Juhlimiseen ja bileisiin liittyvä folklore lienee liioiteltua. Kyllähän alkoholi ja hauskanpito kuuluu kaikkeen nuorisokulttuuriin", muistuttaa Kontula.

Sekä Anna Kontulaa että Heikki Mäki-Kulmalaa on mietityttänyt, miksi taistolaisuus yhtäältä pop-ilmiönä ja toisaalta menneisyyden tutkimattomana rikoksena on putkahtanut pinnalle juuri nyt, kolmen vuosikymmenen kuluttua liikkeen loiston päivistä.

Tuntuu, että jokaisen vakavasti otettavan yhteiskunnallisen keskustelijan on otettava kantaa taistolaisuuteen. Keskustelua käydään kirjoin, lehtiartikkelein ja vastinein.

"Se on suuri kysymysmerkki", tuumii Mäki-Kulmala.

Kontula näkee, että kyseessä on osittain reviiritaistelu.

"Kamppaillaan siitä, kuka Suomea johtaa nyt. Entisten taistolaisten sukupolvi on nousemassa valta-asemiin. Ensimmäistä kertaa meillä on myös tilanne, jossa huomattavalla osalla keskiluokasta on vasemmistolainen tausta. Toisaalta myös taistolaisten lapset ovat siinä iässä, että he alkavat etsiä paikkaansa yhteiskunnassa. Heidän joukossaan on paljon yhteiskunnallisesti aktiivisia nuoria", Kontula sanoo.

"Ilmiö on riittävän näkyvä herättääkseen huolestusta. 70-lukulaiset taistolaisen liikkeen ulkopuolelta pelkäävät niiden radikaalien paluuta, joista jo kerran päästiin. Nuorten innostusta yhteiskunnalliseen aktivismiin ja heidän punaista fiilistelyään ei kyetä katsomaan irrallaan 70-luvusta - vaikka harvalla nuorella itse asiassa on selkeää käsitystä siitä, mitä taistolaisuus oli", Kontula huomauttaa.

Uhrit ja
trauma

"Ei lähdetä siitä, että me oltaisiin aina ja kaikessa oltu herran enkeleitä. Varmasti oli päänaukomista ja uhittelua, mutta ehkä ajateltiin, että myös kommunistit ovat joutuneet kärsimään uhittelua. Kyllähän kommunistit on se ryhmä, jota on Suomessa eniten tarkkailtu, kiusattu ja syrjitty", Heikki Mäki-Kulmala tuumii.

"On hyvä muistaa, että suomalaisten kommunistien historia on ollut alistettujen, ei alistajien historiaa. Jatkuvasti on jouduttu tilanteisiin, jossa kommunisteja laitettiin vankiloihin ja leireille, ei päästetty töihin ja laitettiin erilaisille mustille listoille. Se yhteiskunnallinen historia, jonka pohjalta taistolaisuus nousi, oli jotain hyvin erilaista kuin Stalinin valtarakennelmat."

Mäki-Kulmala ymmärtää, ettei ole häävi tilanne, jos vastassa on innostunut nuorisojoukko ja jos sattumalta edustaa itse täysin erilaisia näkemyksiä.

"Yrityksen taloustieteen laitoksella opettanut ystäväni sanoi, että ilmapiiri alakuppilassa oli vittumainen, koska taistolaiset tiesivät hänen opettavan yrityksen taloustiedettä. On hyvä, että tämä kaikki tuodaan puolin ja toisin esiin."

Tomi Kuhanen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Matias (18.04.09, kello 12:20)

    Minusta on hyvä muistaa mitä stalinismista totesivat "The Soviet Story"-dokumenttielokuvassa haastatellut venäläiset tutkijat. Tässä muutamia.

    Natalia Lebedeva,historioitsija, Yleisen historian Instituutti, RAS, Moskova:"Jos hallinto on rikollinen, niin sitten se toimii rikollisesti kaikilla alueilla, mukaanlukien ulkopolitiikka."

    Boris Sokolov, professori, Moskovan Valtiollinen Yliopisto:"Kukaan ei halua myöntää että hänen esivanhempansa olivat täysiä rikollisia".

    Vladimir Karpov,entinen Neuvostoliiton sotilastiedustelun eversti.[GRU]: "Hrustsevin sallittiin tappaa 7000-8000 ihmistä. Hän pyysi saada nostaa kiintiönsä 17 000:een"

    Lisäksi on mainittava myös kaksi ei-venäläistä historioitsijaa ja tutkijaa:

    George Watson, kirjallisuuden historioitsija, Cambridgen Yliopisto:"Marx ja Engels kutsuivat baskeja, bretagnelaisia ja serbejä roskaväeksi", ("racial trash", Voelkerabfall.”)

    Pierre Rigoulot,historioitsija, Institut d’histoire Sociale, Pariisi:"Ranskan Kommunistinen Puolue väittää tänään että he olivat vastarinnassa paljon ennen kesäkuuta 1941. Tosiasiassa he taistelivat enemmän marsalkka Petainia kuin saksalaisia vastaan."

    André Brie,Euroopan Parlamentin jäsen : "Neuvostoliiton seuraajana Venäjä on velvollinen suorittamaan oikeat tutkimukset rikoksista ja järjestelmän ominaispiirteestä." ("Russia as a successor of the Soviet Union is obliged to carry out a real investigation of the crimes and the character of their system.")

    Suomen osalta tilanne on vaikea. Meillä ei ole vielä alkuunkaan päästy käsittelemään suomettumista ja esim. taistolaisuuden väkivaltaa ihannoivaa puolta. Tähän asti kaikki on ollut aivan liian kevyttä ja pintapuolista ja lähinnä viihteellistä analyysiä.




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto