Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Pakko päästä pois

Niilan kitarassa soi Born to be wild.
Niilan kitarassa soi Born to be wild.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä / Populärmusik frÃ¥n vittula (Suomi/Ruotsi, 2004). Genre: draama/komedia. Ohjaaja: Reza Bagher. Pääosan esittäjät: Andreas af Enehjiem, Max Enderfors, Björn Kjellman, Jarmo Mäkinen, Gustav Viklund, Tuula Nyman. Sallittu. Ensi-ilta 8.10.

Se on niin vanha virsi. Työttömyys, viina, kirves ja perhe. Mikael Niemen menestyskirjassa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä nämä totuudet pysyvät kuin ikirouta. Vanhakantaisen lestadiolaisuuden ja vanhakantaisen kommunismin luomasta ilmapiirissä työ oli se, minkä takia ihminen oli ylipäätään olemassa.

60-luvun Tornionjokilaaksossa ei kuitenkaan työskennelty pulskistuvan Ruotsin hyväksi vaan korkeammille voimille, Karl Marxille ja lestadiolaisten ankaralle jumalalle. Se oli jumalatonta meininkiä se.

Kun ristiriitainen kulttuuri alkoi ahdistaa, viina antoi vapautuksen niin lessuille kuin kommareillekin. Reza Bagherin ohjaamassa elokuvassa tulee liiankin selväksi, että monille pulloon tarttuminen on helpompaa kuin muutoksen etsiminen tai pois lähteminen.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä kertoo ennen kaikkea erilaisuudesta. Kaksi pikkupoikaa pakenee kulttuurinsa tiukkoja rajoja omaan maailmaansa, jonka kielenä on esperanto ja rock nÂ’ roll.

Seitsemänvuotiaiden poikien kuvaus elokuvan alkuosassa on riipaiseva. Lämpöä löytyy poikien välisestä suhteesta, veretseisauttavaa koleutta taas Niilan sisäänpäinkääntyneestä kodista. Niilan isää näyttelevä Jarmo Mäkinen onnistuu jälleen julmassa roolissa.

Niila haluaa vapautta enemmän kuin mitään muuta. Matin unelma on taas päästä panolle. Rokki auttaa poikia löytämään tien tavoitteisiinsa.

Käsivaralla kuvaaminen tuo roolihahmot lähelle, mutta kohtausten nopea tahti juoksuttaa tarinaa etäämmäksi. Käsikirjoituksen romaanin pohjalta tehneillä ohjaajalla ja teatteriversionkin aiemmin pätkineellä Erik Norbergillä oli käsissään runsaudensarvi, josta oli helppo haukata liikaa.

Toisaalta kohtausten nopeatahtisuus korostaa 60-70-luvun Tornionjokilaaksossa pinnan alla kytenyttä pysähtyneisyyttä.

Moskusta kiitosta saanut kuvaaja Robert Nordström jättää vuolailla tornionjokilaaksolaisilla maisemilla maalailun. Tärkeää on itse tarina ja rehevät hahmot. Niitä löytyy, sillä puherooleja elokuvassa on yli 60.

Mieleenpainuvimpia sivurooleissaan ovat äijämäiset naiset, jotka vetävät sormikoukkua kuin Aarno Hujanen Tottijärvellä konsanaan.

Gustav Wiklund on laittamattoman moni-ilmeinen Ryssi-Jussin roolissa. Hersyvästi näyttelee myös Björn Kjellman skÃ¥nelaisen opettajan hahmossa. Mieleen tulee Robin Williams parhaina päivinään.

Ei ole ihme, että Vittulajängän filmaussopimuksesta taisteltiin kiivaasti. Diili meni epäilemättä oikeisiin käsiin. Iranista lähtöisin oleva Bagher osaa kertoa poikien vieraudesta oivaltavasti.

Elokuva pysähtyy muutaman kerran koskettavasti poikien ystävyyden äärelle.

Niin nuorempi (Tommy Vallikari) kuin vanhempikin Niila (Anders af Enehjiem) onnistuu eläytymään nuoren miehen tarinaan vähäeleisesti mutta onnistuneesti.

Elokuva onkin villiksi syntyneen Niilan tarina. Matti on vain välittäjä. Ja saavathan molemmat lopulta sen mitä unelmoivat. Matti pääsee petihommiin ja Niila maailmankuuluisuuteen.

Unelmien toteuttaminen vaatii rohkeutta. Ensin on vain pakko päästä pois.

Emma-Leena Ovaskainen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Baana (22.07.08, kello 19:04)

    Andreas rocks!




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto