Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Päätä hajottavaa runoutta

Runous iskee kuin miljoona volttia.
Runous iskee kuin miljoona volttia.

Jan ja Tomi ovat säälittäviä. Vuosi sitten aloitettu kokkipalsta lihotti pojat irstaiksi sioiksi, ja ihramassan ylivalta yritettiin kukistaa keväisellä jumppakuurilla. Tuloksetta. Loputtomalle säälittävyydelleen kaksikko löysi kuitenkin ilmaisukanavan taiteen tuskallisesta mutta tyynnyttävästä maailmasta.

"Koska minua kiusattiin koulussa, olen taiteilija", Tomi huomaa.

"Sulkeutuneena poikana minuakin syrjittiin. Opin kirjoittamaan kivun runomittaan. Debyyttikokoelmani kirjoitin jo kahdeksanvuotiaana. Sen nimi oli Esinahan alla tulevaisuus kutisee", Jan mutisee maireana.

Tomi ja Jan päättävät siltä seisomalta perustaa runoryhmän, joka puolustaa pienen ihmisen oikeutta tunteisiin. Ryhmän nimeksi muodostuu Mahatavallisuus, joka omassa outoudessaan viehättää pyyleviä kynäniekkoja.

"Halusimme viedä runot pois ihmisten keskeltä takaisin pölyttyneisiin pöytälaatikoihin", kertovat runoilijat myöhemmin lehdistötiedotteessaan.

Mahatavallisuuden ilmaisutapaa on vaikea määritellä, sillä luomisvoimainen ryhmä heittelehtii genrerajojen välillä kuin törmäystestinukke autofirman kolarikokeessa.

"Mmm, mmm, mmm, mmm. Tämä uusi runomme kuvailee täydellisesti länsimaisten poliisivoimien moraalin kyseenalaisuutta", Jan julistaa kunnon muotikommarin tavoin.

  • Harvey
  • Ryppy isämme silmässä
    sulaa voiteissa, joita oikeudettomin
    sormin hierot oikeudettomiin kasvoihin
    unohtaaksesi koneet
    jotka kytkit tietääksesi kaiken.

"Kaikki taiteilijat, eritoten runoilijat ovat juoppoja homoja." Näin poikia valisti päihdekirjailija-runoilija Charles Bukowski, joka ilmestyi Janille unessa. Väitteen vahvisti Tomin mielikuvitusystävä, biseksuaali beat-kirjailija Jack Kerouac.

Edellä mainitut näyt, joiden kanssa Jack Danielsilla, absintilla ja opiaateilla ei ollut mitään tekemistä, johdattavat runoilijat pois tästä maailmasta. Jokaisen kunnon taiteilijan tulee kerran elämässään erakoitua täysin.

Norjan rannikko, Jäämeri. Riitteinen pohjoistuuli valittaa yksinäisyyttään. Kaksi synkeää kuuntelijaa hiljentyy sukulaissielun edessä. Vasta oltuaan evakossa arkielon tuskastuttavasta oravanpyörästä ymmärtää, miten sairasta aivan kaikki on. Ihminen on aikuinen, kun ymmärtää, että viha on ainoa todellinen tunne. Ja kakkahätä.

  • Kännipano
  • Koulutus tuhoaa ihmisen,
    alkoholismi ei enää ole vain sana
    Ruhot yhdessä eivät rakenna rauhaa
    Ne tyydyttävät tyhjää

Tomi Nordlund, Jan Salminen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto