Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Näpit irti tulevaisuudestamme

Toisena työpäivänäni Tamyssä sain eteeni nipun paperia. "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yliopistolain muuttamisesta." Paperissa ehdotetaan rajoituksia: valmistua pitäisi tai joutuu suurennuslasin alle. Ottaen huomioon miten keskustelua aiheesta käytiin keväällä ja miten mielenosoitukseemme vastattiin, ei esityksen tai sen muotoilun pitäisi enää suunnattomana yllätyksenä tulla.

Mitkä sitten olisivat esityksen todelliset vaikutukset? Opiskeluun käytettyä nettoaikaa ei tällä esityksellä saada alaspäin. Opiskelematon ei kuluta resursseja, ja tällaisen potkiminen pois vain ja ainoastaan kaunistaa tilastoja. Joustomahdollisuudet ovat kirjattu niin väljiksi, että on oikeastaan vain kaksi asiaa, joista ei jatkoaikaa heruisi: hillitön laiskuus ja työnteko. Ja itse asiassa niin kauan, kun yliopistot saavat rahaa valmistuneista, on vaikea nähdä, että ketään vähänkään opiskelevaa oikeasti potkittaisiin pois.

Sen sijaan yliopistojen koko luonne muuttuisi. Tällä kertaa kyse ei ole vain yleisestä vastustusretoriikasta, vaan muutos tulee oikeastikin olemaan melkoinen. On helppo lukea, että yliopistot nähdään lukioiden jatkona. Lukioita kehitetään vapaampaan suuntaan ja joidenkin mittarien mukaan yhä useampi kuluttaa siellä ylimääräisen vuoden. Samaan aikaan yliopistossa vietettävää aikaa halutaan lyhentää, jotta siirtyisimme aikaisemmin työmarkkinoille.

Meistä pitäisi tulla innovatiivisia, uutta luovia ihmisiä samalla kun korkeakoulustamme ja sen tarjoamista oppimismuodoista tehdään yhä koulumaisempia.

Toinen yliopistoja muuttava asia on, että esitys lyö korville kaikkia niitä kehittämishankkeita, joiden eteen yliopistoyhteisö yhdessä on tehnyt valtavasti töitä. Mitä hyötyä on tutkintorakenneuudistuksesta, jos jatkoaikaa työn takia ei anneta? Mitä niin pahaa on lukukausiuudistuksessa, että sen alkamista ei edes odoteta ennen kuin se leimataan riittämättömäksi?

Pelkään, että pahimmillaan läpi mennessään ehdotus laittaisi kaiken yliopistojen tekemän kehitystyön jäihin. Miten voisimme tehdä selväksi, että kyllä me ihan oikeasti kannamme vastuuta tulevaisuudesta? Että tiedämme, kuinka tärkeää työuran pidentäminen on? Ja että ymmärrämme todellisen ongelman ja haluamme tarjota siihen ratkaisuja?

Miksi halutaan tehdä väkisin ongelmia asioista, jotka eivät todellisia ongelmia ole ja miksi meille tärkeät asiat ohitetaan niin kylmästi? Perkele, emme me ole vain huvin vuoksi vastustamassa - juuri meidän tulevaisuudestammehan tässä on kyse!

Pasi Rautanen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto