Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Pala Tamperetta Helsingissä ja laumoittain zombeja Saksassa

Helsingin Sarjakuvafestivaalit aiheuttavat aina julkaisujen suman syyskuun tienoille, eikä viime viikonloppuna järjestetty 19. festivaali ollut poikkeus säännöstä. Sarjakuva näkyy myös muissa medioissa. Matti Hagelbergin Kekkonen saa mukavasti palstatilaa ja televisiominuutteja Jari Tervon Myyrän vanavedessä, mutta myös koko muu kenttä on saanut ansaitsemaansa huomiota.

Odotetuimmista albumeista festivaalien kynnykselle oli ajoitettu muun muassa Ville Pynnösen Unkurkiakialan tarinoita: Alinka, Timo Mäkelän Rooma ja käännössarjakuva puolelta Minä Lewis Trondheim.

Tamperelainen riippumaton sarjakuvajulkaiseminen oli festivaaleilla esillä Suuren Kurpitsan ominaisuudessa, jolta festivaaleille ehti Tiitu Takalon Tyhmä tyttö.

Suurelle yleisölle näkyvimmän sarjakuvapaketin festareille läväytti kuitenkin Antikvariaatti Makedonia, joka normaalisti sijaitsee Tampereella osoitteessa Verkatehtaankatu 11.

Keräilysarjakuviin voimakkaasti erikoistunut ja panostanut liike vei Helsinkiin periaatteessa koko sarjakuvavalikoimansa, joka keräilijöitä hivelevän järjestelmällisesti hyllyihin aseteltuna toimi monelle festivaalin vetonaulana.

Makedonia on ollut paikalla aina, kun festivaaleilla on ollut myyntiä, eikä omistaja Markku Eskola mielellään jättäisi tulevaisuudessakaan festivaaleja väliin.

"Tapahtuma ei ole tärkeä myynnillisesti, mutta tilaisuutena esittäytyä muun Suomen sarjakuvaharrastajille se on korvaamaton. Lisäksi Helsingin vakioasiakkaita on mukava nähdä. En näe tapahtumassa mitään huonoa. Sarjakuvaharrastuksen näyteikkunana tapahtuma on loistava, sillä nuorelle polvelle on tarjolla niin monenlaista sarjakuvaa, että samanlaisen kattauksen kokeminen yksittäisiä liikkeitä kiertämällä ei ole mahdollista."

Makedonian arvon suhteen Eskola ei ole vaatimaton.

"On iso ilo festivaalille, että Makedonia on mukana. Valikoimamme on niin järkyttävän laaja, että kansallisessa vertailussa kilpailijoita on vaikea löytää. Meille tapahtuma on yksi vuoden kuudesta tärkeimmästä. Helsinkiä arvostan paikkana siksi, että siellä tulee jo kaupungin koon myötä paljon tavallisia tallaajia vieraisille."

Runollista tunnelmaa
ja palavia miekkoja

Sarjakuva vakiinnuttaa vauhdilla asemiaan taiteena Suomessa, mikä näkyy ja kuuluu esimerkiksi television kulttuuriohjelmissa. Monille sarjakuva on kuitenkin pelkkää viihdettä, mutta todelliset sarjakuvan ystävät arvostavat kentän molempia äärilaitoja.

Viihteen puolella tamperelainen osaaminen on festareilla parhaassa terässään, sillä Finlaysonilla juonittu Egmontin tuorein Korkeajännitys-julkaisu saattaa hyvinkin sisältää viihdyttävimmät 192 sivua sarjakuvaa, mitä maassamme tänä vuonna julkaistaan. Valon Prikaatin taiteilija Peter Snejbjerg on yksi festivaalin vieraista, mikä osaltaan on julkaisupäätöksen taustalla, mutta muutenkin kyseessä on melkein napakymppi.

Yksittäisinä lehtinä ilmestynyttä teosta ei ole vielä koottu yksiin kansiin alkukielelläkään, joten suomalaiset pääsevät nauttimaan kokoelmasta ennen muuta maailmaa.

Värit ovat tosin jääneet matkalle, mutta Snejbjerg on itse muokannut taiteen mustavalkoisenakin toimivaksi. Snejbjergin jälki on jo itsessään siinä määrin mustan ja valkoisen kontrasteilla pelaavaa, että värejä tulee albumin aikana ikävä vain yhdellä aukeamalla, jonka erikoisefektit kaipaavat selvästi värien tukea, mutta kokonaisuus siis kuitenkin toimii.

Teos on saanut osakseen esiotsikon Henkimaailman Korkeajännitys esittää, joten paranormaalin kanssa siis peuhataan. Minne unohtui mainoslause "iskee kuin miljoona demonia"?

Peter Tomasin käsikirjoitus ei kuitenkaan mässäile siellä, missä aita on matalin, vaan inspiraatio haetaan takavasemmalta. Pahiksia ovat Jumalan luomistyön vahingonlaukaukset, eli kristillistä mystiikkaa tarjoillaan astetta syvällisemmin tulkittuna.

Uhka ei tule tällä kertaa alakerrasta, vaan kapinoimassa ovat Herraansa syystäkin hermostuneet keskimmäisen kerroksen siivekkäät. Näiden rattaisiin heitetään pieni ryhmä jenkkisotilaita ja katsotaan mitä seuraa.

Tuloksena on mehevää sotafiktiota, harrasta kauhua ja hulvatonta splatter-toimintaa. Pahikset herättelevät avukseen natseja, preussilaisia sotilaita ja keskiaikaisia ritareita, joten silmänruokaa zombien ystäville riittää. Valon Prikaatin kohdalla sopii melkein siteerata Linnaa: asialliset kohdat vedetään pokalla läpi, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.

Vakavan ja matalan yhdistelmä toimii paremmin kuin uskaltaa toivoa, joten kyseessä on pieni viihteellisen sarjakuvan helmi, joka jo pelkällä hinnallaan tarjoaa mukavaa kontrastia useamman kymmenen euron arvoisille graafisesti loisteliaille taidesarjakuville. Onneksi molemmille löytyy yleisöä ja kustantajia.

Janne Suominen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto