Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Valehtelijan laji

Geokätkentä on modernia aarteenetsintää

Lasse Pere on aktiivinen geokätkennän harrastaja. Uusia kätköjä etsiessä törmää usein muihinkin harrastajiin. Näin kävi Pereellekin, kun Satu Myllyniemi ja Mauri Mahlanen osuivat samaan aikaan Emil Aaltosen puiston kätkölle Tammelassa. Kuva: Juhani Saarinen
Lasse Pere on aktiivinen geokätkennän harrastaja. Uusia kätköjä etsiessä törmää usein muihinkin harrastajiin. Näin kävi Pereellekin, kun Satu Myllyniemi ja Mauri Mahlanen osuivat samaan aikaan Emil Aaltosen puiston kätkölle Tammelassa. Kuva: Juhani Saarinen

Välinpitämättömyys asuu täällä. Väkivalloin rikottua lasia, kaljapulloja, likaa, törkyä, rumia graffiteja ja jätettä pursuaa kaikkialta. Rautatieaseman raiteiden kupeeseen raiskattavaksi hylätyn museoveturin Ukko-Pekan ympäristö on vihamielinen. Sillä on paha maine narkkarien ja juoppojen piikitys- ja ryyppäyspesänä.

Ukko-Pekka on myös toisenlainen harrastuskohde. Toisinaan vanhaa veturia kiertää ihmisiä, jotka näyttävät siltä kuin he etsisivät jotain. He eivät välttämättä ole huumekätköä hakevia heroinisteja. Todennäköisemmin he ovat geokätkijöitä.

Geokätkentää nimitetään usein moderniksi aarteenetsinnäksi. Siinä yritetään löytää muiden harrastajien piilottamia laatikoita, jotka sisältävät yleensä erilaisia pikkutavaroita ja lokikirjan. Tavarat ovat muutaman euron arvoista rihkamaa.

Laatikosta saa ottaa tavaraa, jos laittaa jotain tilalle. Kun kätkö löytyy, harrastaja menee internet-sivulle www.geocaching.com ja ilmoittaa löydöstään.

Maailmanlaajuinen
harrastus

Kätköjä on lähes kaikkialla maailmassa. Useimmat Suomen kaupungit ovat väärällään aarteita. Yleensä ne ovat niin hyvin piilossa, ettei ulkopuolinen huomaa niitä.

Tampereen keskustaan on piilotettu toistakymmentä kätköä muutaman kilometrin säteellä. Laatikoita voi löytää esimerkiksi Näsinpuistosta, Kalevan kirkon lähistöltä ja poliisiaseman vierestä.

Kätköt löydetään netissä ilmoitettujen koordinaattien ja vihjeiden avulla. Harrastajat suunnistavat kohteisiinsa satelliittipaikantimien avulla.

Geokätkijöiden päänvaivana ovat ulkopuoliset. Moni kätkö on mennyt pilalle ja pihistetty, kun piilo on paljastunut harrastuksen pilaajille, geojästeille.

Varastettuja lompakoita
ja häpeää

Ukko-Pekan kätkön pitäisi olla helppo. Ilman satelliittipaikanninta sen löytäminen on silti vaikeaa. Vihjeen mukaan laatikon pitäisi löytyä veturin pohjoispuolelta, mutta penkomisesta ja ryömimisestä huolimatta mitään ei löydy.

Tai no, jotain sentään. Pusikossa veturin takana on kasa lompakoita, luultavasti varastettuja. Arvokkaimmat esineet on viety jo kauan sitten, ja jäljelle on jätetty lähinnä nippu etukortteja. Kaksi sairausvakuutuskorttia kasasta sentään pelastuu, toisen kuvassa hymyilee 67-vuotias nainen nuorena.

Kun veturin luona pälyilee tarpeeksi pitkään, alkaa vaikuttaa epäilyttävältä. Ohitse kulkeva keski-
ikäinen nainen pysähtyy tuijottamaan, suu auki ja kulmat kurtussa. Olo on kuin rikollisella. Kätkö jää löytämättä, kun kiirehdin muualle häpeilemään.

Huijaaminen
sallittua

Sateisen syysillan pimeydessä geokätkentä vaikuttaa helpommalta kuin päivänvalossa. Ei tarvitse joutua epäuskoisten töllistelyjen kohteeksi. Toinen etsimäni kätkö sijaitsee rautatieasemalla, ykkösraiteen vieressä.

Juna on juuri mennyt, joten kummastelijoita on vähän. Semaforin sateinen terassikin on jo hylätty tältä vuodelta. Roskisten ja penkkien alapuolien tunnustelu näin julkisella paikalla tuntuu silti kiusalliselta. VR:n virkailija tuijottaa syyttävästi, kuin vänrikki siviilipalvelusmiestä. Liukenen paikalta ennen kuin joudun selittelemään.

Ja mitä selittäisin? Jos kertoisin, mitä olen etsimässä, paljastaisin kätkön ulkopuoliselle, ja kätkö kenties poistettaisiin. Kysyjille pitää valehdella, jos ei halua pilata harrastusta muilta. Huijaaminen, tekaistut selitykset ja peiteoperaatiot kuuluvat lajin luonteeseen.

Kolme tuloksetonta aarteenetsintäreissua turhauttaa. Jos ei ole suuntavaistoa, karttaa tai GPS-paikanninta, geokätkentä on hankala harrastus. On syytä hakea apu-voimiksi joku, joka tietää, mitä tekee.

Asioita, joita tavalliset
ihmiset eivät huomaa

Lasse Pere - geocaching-sivulla nimimerkki Divine - on yksi aktiivisimmista tamperelaisista geokätkijöistä. Kahden vuoden harrastamisen aikana hän on löytänyt 521 kätköä seitsemästä maasta. Hän itse on perustanut 21 kätköä. Juuri nyt hänen lihaksiaan särkee, sillä eilen hän laskeutui köydellä viisi metriä kaivoskuiluun löytääkseen viimeisimmän kätkönsä.

“Urbaanein kätkö, jonka olen löytänyt, oli Helsingin Senaatintorilla", Pere kertoo.

Miestä kiehtoo, että kaupunkimaisemassa voi olla piilossa asioita, joita tavalliset ihmiset eivät huomaa. Eniten häntä vetävät kuitenkin luonnossa olevat kätköt. Ulkoilu on tärkeä osa geokätkentää.

"Joskus pointtina on tuoda ihmiset paikkoihin, joissa on jotain näkemisen arvoista. Parhaita puolia on, että tulee mentyä paikkoihin, joihin ei koskaan olisi mennyt muuten, tai joiden olemassaolosta ei edes tiennyt", Pere tiivistää.

Järjen käyttö
on sallittua

Pere ottaa satelliittipaikantimestaan suunnan ja astelee Tammelan torin laidalla olevalle Talvisodan muistomerkille. Muistomerkillä on muitakin geokätkijöitä. Nimimerkin Mavesatu taakse pii-loutuva viialalainen pariskunta on Pereelle ennestään tuttu.

Kovin kauaa ei muistomerkillä tarvitse kököttää, kun paikalle osuu vielä kolmaskin kätköilijä. Kaikki ovat etsimässä vasta perustettua kätköä heti tuoreeltaan.

"Pirkanmaalla on kaikkein tiheimmin kätköjä Suomessa, pääkaupunkiseudun ohella."

Geokätkennässä noudatetaan hyviä tapoja ja käytetään tervettä järkeä. Laatikoita ei piiloteta ihmisten pihoille, eikä niihin sovi laittaa ihan mitä tahansa.

"Ruokaa ei saa laittaa, sillä eläimet haistavat sen. Alkoholijuomiakaan ei saa laittaa. Ja jos kätkö on sijoitettu leikkipaikan lähistölle, sinne ei pidä laittaa esimerkiksi linkkuveitsiä, sillä lapset löytävät usein kätköjä", Pere neuvoo.

Jan Salminen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto