Miehet marginaalista

Absoluuttinen Nollapiste on saanut valmiiksi 14-vuotisen uransa kahdeksannen studiolevyn nimeltä Mahlanjuoksuttaja.

Teini-ikään ehtineen yhtyeen vokalisti-kitaristi Tommi Liimatta ja rumpali Tomi Krutsin toteavat "ksylitolialbumistaan" ykskantaan, että tällä kertaa tuli tehtyä kunnon proge-levy aavistuksen popahtavamman Seitsemäs sinetti -kiekon jälkeen.

Mahlanjuoksuttaja kuulostaa jo ensi kuulemalta murealta ja sulavan epäsuoralta kokonaisuudelta, joka alkaa ja päättyy 7-minuuttiseen proge-eepokseen.

Levy jättää kunnianhimoisen, mutta miellyttävän ryppyotsattoman jälkimaun.

Bändeillä on usein tapana hehkuttaa uusinta levyään senastisen uransa parhaaksi. Onko näin myös Nollapisteen tapauksessa?

"No, sanotaan näin, että tämä on ensimmäinen levy, jota olen voinut kuunnella nolostumatta", Krutsin tunnustaa.

Kymmenen polveilevaa biisiä sisältävä Mahlanjuoksuttaja äänitettiin viime kesänä Tampereen JJ Studiolla ja Helsingin Herttoniemeen vastikään rakennetussa studiotilassa.

"Akustiikkalevyjä liimattiin kattoon pölyn keskellä samalla, kun meikäläinen äänitti lauluja", Liimatta muistelee huvittuneena.

Onko kuulunut
meteliä?

Mahlanjuoksuttajan on huhuttu olevan teemalevy, mutta kappaleiden lyriikat kirjoittava Liimatta ei ajatukseen täysin yhdy.

"Vierastan teemalevy-termiä, mutta toisiinsa liittyviä biisejä sieltä toki löytyy. Kuulija voi itse miettiä, montako henkilöä levyllä loppujen lopuksi puhuu."

Liimatta kertoo kaikkien Nollapiste-levyjen käsittelevän samoja perusteemoja.

Ympäristönä on useimmiten maaseutu, ja kontaktivaikeuksia ynnä muita pikku ristiriitoja riittää.

"Kun keskeisin kirjoittamisen maasto on kerran kirkastunut, niin homma ei siitä enää hirveästi muutu."

"Lähinnä kyse on näkökulman ja muiden painopisteiden valinnasta", omaperäisenä tekstittäjänä tunnettu vokalisti kertoo.

Uuden albumin kiintoisimpaan antiin kuuluvat lääkeriippuvaisesta matkamuistoyrittäjästä kertova Milloin näiden vaikutus lakkaa? ja desibelipitoiseen kerrostaloarkeen pureutuva Onko meiltä kuulunut meteliä?

"Kotibileiden jälkeen noin voisi hönöpäissään kysäistä portaikossa vastaan tulevalta naapurilta."

Liimatta innostuu kertomaan naapurissaan asuvasta vanhasta pariskunnasta, joka tappelee jatkuvasti, mutta kylään saapuville lapsenlapsille ollaan tietysti mahdollisimman höveliä.

"Mie tiedän niitten elämästä sen kääntöpuolen, joka lapsenlapsilta kätketään. Naapurit tietää monesti enemmän, se on toinen pointtini tuossa biisissä."

Luovuus vs.
tekniikka

Teknisesti taitavana yhtyeenä tunnettu Nollapiste kirjoittaa kaikki kappaleensa nuottimuotoon. Tämä ei ole rock-bändille kaikkein tavallisin toimenpide.

"Joo, olen saanut sen käsityksen, että tosi harva rokkari lukee tai kirjoittaa nuotteja", Krutsin komppaa.

Liimatan mukaan nuoteista on apua etenkin biisien treenivaiheessa, sillä niillä saa itsensä paremmin ymmärretyksi.

"Siten kaikki tietävät, että soitetaan esimerkiksi siitä toisen sivun kolmannen viivaston kolmannesta tahdista. Ei tarvitse keksiä, että Â’mennään siitä mustekala-kohdastaÂ’."

Joidenkin mielestä liika tekninen taituruus on populaarimusiikissa pois luovuudesta. Nollapisteessä ollaan eri mieltä.

"Monesti tuolla vain puolustellaan omaa paskuutta. Pikemminkin tekninen taito mahdollistaa asioita. Jos meillä on mielessä joku juttu, niin me pystytään myös toteuttamaan se", Liimatta vastaa.

"Teknisestä osaamisesta on silti kannettava vastuu siinä mielessä, että on muistettava satsata myös sen luovan puolen kehittämiseen", Krutsin lisää.

Rillipäisten
touhuja

Tamperelaistuneen rovaniemeläisyhtyeen innokkaimmat fanit ovat vuosien saatossa osoittautuneet harvinaisen uskollisiksi nollapisteilijöiksi.

"Olen huomannut, että yhden Nollapiste-levyn ostettuaan ihmiset hankkivat usein ne kaikki. Kai se jokin tiedostamaton koukutusjuttu on", Liimatta naurahtaa.

Peruskaavoja karttavan Nollapisteen diggaileminen voi silti olla fanille haastavaa, sillä bändillä ei ole tapana levätä musiikillisesti laakereillaan yhtä levyä pidempään.

"Niin. Ehkä joku Apulanta ei kasva kuulijoidensa mukana, mutta niiden onneksi maailmaan tulee jatkuvasti lisää 13-vuotiaita. Meillä musiikki ja kysymyksen asettelut muuttuvat levy levyltä."

Megasukseen havittelemisen sijaan Absoluuttinen Nollapiste onkin aina tykännyt astella enemmän liikkumatilaa tarjoavalla marginaalipolulla.

Toisaalta kaksikkoa ärsyttää yhtyeensä ainainen yliopistobändin maine.

"Eihän meistä kukaan ole edes opiskellut yliopistossa paitsi basisti Aake", Liimatta huomauttaa.

"Ei siinä tarvita muuta kuin silmälasit päähän, niin heti porukka mieltää taiderokkareiksi jostain yliopistosta", Krutsin naurahtaa.

Ihmisten mieliin pinttynyttä kuvaa bändeistä tai mistään muustakaan on hankala muuttaa.

Liimatta valaisee asiaa esimerkillä.

"Jos minua alettaisiin epäillä pedofiliasta, niin siitä lähtien olisin julkisessa silmässä aina pedofiili, oli totuus mikä tahansa."

Absoluuttisen Nollapisteen kiertueen avauskeikka Tampereen Klubilla perjantaina 14. lokakuuta.