Panostusta mielenterveyspalveluihin lisättävä

Kenellekään ei liene vierasta tiedotusvälineissä käyty keskustelu mielenterveysongelmien lisääntymisestä viime vuosina. Keskimäärin joka kymmenes suomalainen kärsii mielenterveysongelmista ja varsinkin lasten ja nuorten masentuneisuus on lisääntynyt.

WHO:n maailmanlaajuisessa tutkimuksessa vajaakuntoisuutta aiheuttavista häiriöistä masennus luokitellaan neljänneksi. Sen merkitys työkykyä heikentävien sairauksien joukossa on suuri - yhä useampi ihminen kärsii työkyvyttömyydestä masennuksen vuoksi. Lapsista ja nuorista 15-20 prosenttia kärsii mielenterveydellisistä ongelmista, ja joka kymmenes lapsi tai nuori tarvitsee psykiatrista hoitoa.

Yleisyydestään huolimatta masennus ei tunnu saaneen ansaitsemaansa huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Mielenterveystyön määrärahoja on nostettu tasaiseen tahtiin vuodesta 1991 lähtien, mutta resursseja tuntuu edelleen olevan liian vähän. Varsinkin nuorten mielenterveystyö vaatisi yhä enemmän resursseja, jotta kaikki hoitoa tarvitsevat voisivat saada apua ajoissa.

Sen lisäksi, ettei virallisissa päätäntäelimissä ja suurorganisaatioiden johtorakenteissa huomioida masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin liittyviä paineita, ei niistä juuri puhuta epävirallisillakaan foorumeilla. Ihmisten suhtautuminen mielenterveysongelmiin niiden laajasta esiintymisestä huolimatta on edelleen kieroutunutta. Mielenterveyteen liittyvää sairautta pelätään, eikä siitä puhuminen ole luontevaa, eikä edes toivottua. Mielenterveyspotilas törmää arkipäivässään moniin kielteisiin asenteisiin ja jopa ivaan ja pilkkaan. Kielteiset asenteet ja torjuva suhtautuminen vaikeuttavat entisestään mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen elämää. Vaikka elämme modernissa maailmassa, ei sairauksia osata edelleenkään käsitellä muulla kuin fyysisellä tasolla.

Se, että masennukseen ja muihin mielenterveyden ongelmiin suhtaudutaan torjuvasti, on selitettävissä useimmiten tiedon puutteen ja ennakkoluulojen kautta. Tiedon levittäminen olisikin tärkeää mielenterveyden ongelmiin liittyen. Jokainen tietää sepelvaltimotaudin aiheuttajat ja osaa välttää rasvaisia ruokia. Mutta kuinka moni tietää mikä masennusta aiheuttaa? Tai kuinka moni edes uskoo, että masennus tai muu ongelma voisi sattua omalle kohdalle?

Mielenterveysongelmien syyt ovat yhtä moninaisia kuin ongelmista kärsivät ihmisetkin. Stressi, liialliset vaatimukset ulkopuolelta tai omalta itseltä, liika kiire, rahanpuute, työttömyys ja lukemattomat muut syyt ajavat ihmiset hakemaan apua. Opiskelijoiden lisääntyvät opiskeluaikoihin ja toimeentuloon liittyvät paineet ovat mielestäni vakava uhkatekijä, joka voi vaikuttaa opiskelijoiden mielenterveysongelmien lisääntymiseen.

Ehkä vakavin mielenterveysongelmien ulottuvuus on niiden merkittävyys ennenaikaisten kuolemien määrän kasvussa. Ellei mielenterveysongelma suoraan johda itsemurhaan tai onnettomuuteen, voi se lyhentää elämää pelkästään kuormittamalla elimistöä samalla tavoin kuin muutkin sairaudet.

Kun mielenterveysongelmista puhutaan, ei tulisikaan ajatella vain tätä hetkeä, tai seuraavia vuosia, vaan keskittyä visioon tulevaisuudesta. Jos yhteiskuntamme on kohta täynnä alle 30-vuotiaita burn outin saaneita, ja vielä nuorempia masentuneita ja ahdistuneita opiskelijoita, niin millaisia aikuisia meillä on kahdenkymmenen vuoden päästä? Miten jaksaa elämässään nuori, joka jo ennen kasvamistaan isoksi uuvahtaa?

Sohvi Hämäläinen
Tampereen Sosialidemokraattinen
Opiskelijayhdistys TASY