Ammatti: pelaaja

17-vuotias lukiolainen Iisakki Ahonen on tosissaan. Hän aikoo pelata itselleen ammatin.

Hän sai viime keväänä tavoitellun sponsorisopimuksen, jonka turvin hän nyt koluaa peliturnauksia. The Cyberathlete Professional League (CPL) -kiertueen seuraava etappi on Singaporessa, jonka jälkeen vuorossa ovat Milano ja Santiago.

Ahonen, pelaajanimeltään Beam, on mukana useimmissa tulevissa turnauksissa. Hollantilainen sponsori kustantaa hänen matkansa ja asumisen, mutta ottaa osansa (40%) pelaajan mahdollisista voittorahoista.

Voittoja on tultava, muuten ei tule rahaa, ei uusia sponsorisuhteita eikä gloriaa. Turnauksia kierretään nimenomaan rahan takia, ei pelaamisen ilon takia. Yhdessä ottelussa 32 pelaajasta kuusitoista parasta jakaa 50000 dollarin potin. Voittajaa nettoaa 10000 dollaria. Vuoden viimeisessä New Yorkissa järjestettävässä ottelussa pelataan puolesta miljoonasta dollarista. Kyseessä eivät siis ole mitkään pienet rahat.

Toistaiseksi Beamin suurin voitto on ollut 400 dollaria, mutta hän on luottavainen tulevaisuuden suhteen. Hän on päättänyt pelata - ja voittaa.

Vuosi sitten amerikkalainen ammattilaispelaaja oli käymässä Suomessa. Ahonen pääsi tuolloin pelaamaan häntä vastaan.

"Se pelaa joka päivä 8-14 tuntia ja voittaa useimmat kisat. Nyt sillä on oma firma ja sponsoreita paljon. Siitä lähtien päätin, että haluan olla samanlainen, pelata vaan."

Kuolleena
syntynyt peli

Menestyneimmät pelaajat harjoittelevat täysipäiväisesti. Ennen turnausta Beam saattaa pelata tunteja yhtä mittaa. Tämän vuoden otteluissa pelataan Painkiller-nimistä peliä, joka vaatii nopeita refleksejä. Kenttien jokaisen nurkan tunteminen on oleellisia.

"Yritän harjoitella päivässä niin paljon kuin mahdollista, ennen turnausta aina vähintään kymmenen tuntia päivässä. Täällä Suomessa en pysty pelaamaan niin paljon, kun ei ole ketään kenen kanssa pelaan."

Painkiller on FPS-peli (First person shooter), jossa kuvakulma on seikkailevalla hahmolla; pelaaja näkee saman minkä pelihahmokin. Tyypillisesti kuvassa näkyy myös hahmon kädessä oleva ase. Pelityypin tunnetuimpia edustajia ovat Half-life- ja Doom-sarjat.

Turnauksessa kaksi ihmistä pelaa vastakkain. Tehtävänä on tappaa toinen keinoja kaihtamatta. Voittaja pääsee jatkoon, hävinnyt... no, häviää. Syvällisempää juonta tai filosofiaa Painkilleristä ei kannata etsiä.

"Se on huono peli. Tämä liiga nosti Painkillerin haudasta. Se on kaikkien mielestä erikoinen valinta. Ei kukaan muu sitä pelaa kuin me."

Parhaat pelit vievät mukanaan, koska ne ovat kiehtovia ja hyvin tehtyjä. Niitä pelaa huvikseenkin. Painkiller on monien lähteiden mukaan kuolleena syntynyt peli. Miten pelaajan mielenkiinto säilyy yllä onnettoman tekeleen parissa?

"Sen on pakko pysyä, jos aikoo voittaa. Se on se voitonhalu. Sekin, että saa tappaa toisen raketinheittimellä, on ihan miellyttävää."

Riskillä
huipulle

Ahonen on toinen kahdesta suomalaisesta pelaajasta, jotka hollantilainen sponsori otti suojelukseensa.

Yhdenkin ison voiton avulla hän saa sijoituksestaan omansa takaisin, mutta kuka peliturnauksissa oikeasti voittaa? Ketä pelihahmojen toistuva lahtaaminen hyödyttää?

Peliturnausten ympärille on rakennettu oheistoimintaa. Esimerkiksi Milanossa järjestetään samanaikaisesti suuret elektroniikkamessut. Kilpailun rinnalla esitellään uusia pelejä ja oheislaitteita.

Tietokone-osien valmistajat ovat suurimpia sponsoreita. Logot ovat näyttävästi esillä ja maailman pelimediat seuraavat tiiviisti turnauksen etenemistä. Ero muihin urheilutapahtumiin on yllättävän pieni. Pelaajien voitot ovat pieniä, henkilökohtaisia voittoja.

Ammattipelaaminen on yhtä kaukana viattomasta harrastuksesta kuin ammattiurheilu puulaakipelailusta. Ottelut ovat totisia paikkoja, joista leikki on kaukana. Beam on valmis ottamaan riskin ja määrätietoisen harjoittelun avulla kipuamaan huipulle saakka. Siellä ei sallita virheitä.

Kun hollantilainen sponsori etsi Suomesta sopivia pelaajia, hän ihmetteli kuinka Ahonen jaksaa pelata niin paljon.

Hänelle pelaaminen ei enää ole hupia, ajanvietettä, jota harjoitetaan iltapäivällä läksyjen teon lomassa.

"Se on ammatti ja työntekoa. Ei ole hauskaa, kun kymmenen tuntia päivässä vaan ampuu toista. Se vaatii paljon energiaa, puhtia ja motivaatiota, että jaksaa istua ja pelata pitkään."

Beam myöntää, että ammattilaiseksi ryhtyminen on vaikuttanut hänen koulumenestykseen.

"Kaikki numerot ovat laskeneet sen jälkeen kun aloitin pelaamisen. Nyt kun mulla on sponsori ja matkustan, panostan siihen enemmän kuin koulunkäyntiin. Siitä päivästä lähtien, kun aloitin pelaamisen, mua ei ole kiinnostanut mikään muu niin paljon."

Beam uskoo, että hän harjoittelemalla pääsee parhaiden joukkoon. Hän on tällä hetkellä maailmanlistan sijalla 32. Kärkisijoja hallitsee kaksi nimeä, Vo0 ja Fatal1ty. Jälkimmäinen on perustanut voittorahoillaan oman firman. Johnathan Wendelillä on omaa "taiteilijanimeään" kantava tuotemallisto. Fatal1ty-leima komeilee huppareiden ja hiirimattojen lisäksi äänikorttien ja emolevyjen logoissa. Hän on palkannut myös henkilökohtaisen harjoittelukaverin.

Painkillerin manttelinperijäksi pedataan ensi vuonna ilmestyvää Quake 4 -peliä, jota Beamin ennustuksen mukaan "kaikki alkaa pelata". Oli seuraava peli mikä tahansa, hän aikoo olla mukana. Hän on valmis ottamaan sen riskin, ettei hän välttämättä pärjääkään uudessa lajissa. Vaikka Beam on viettänyt koko elämänsä nenä kiinni monitorissa, on tuleva vuosi hyppy tuntemattomaan.

Beamin uravalinta ei ole kaikkein riskittömin, mutta hän ei tunnu olevan huolissaan. Miksi olisi, eiväthän hänen vanhempansakaan pelkää.

"Mun iskä ei ymmärrä, eikä edes jaksa ymmärtää. Se on vaan ylpeä, kun mä matkustan maailmalla. Mun äiti ymmärtää, mutta se on ennakkoluuloinen. Se ei usko, että mä pärjään kisoissa."