Siperian mediatsaari

Olen tullut Siperiaan tuhoamaan journalistiurani ennen kuin se ehtii alkaa. Tapaan Aamulehden vastaavan päätoimittajan Matti Apusen aivan pian.

Aviisin toimittajat lähettivät minut haastatteluun heitoilla kuten "Apunen syö harjoittelijamme elävältä" tai "muista teititellä". Mies on palannut yöllä Pohjois-Amerikasta, joten pelkään hänen olevan ärtynyt lentomatkan jälkeen.

Tasan kahdelta istumme nokitusten Aamulehden kokoustilassa. Lyhyistä yöunista johtuvaa väsymystä ei miehen kasvoilta huomaa. Ainoastaan runsas kahvin hörppiminen viittaa siihen.

Valta määrätä
puheenaiheet

Massiivisen lukijakuntansa vuoksi Aamulehden pääkirjoitus on suuri äänitorvi Pirkanmaalla. Koska pääkirjoitus on mielipidekirjoitus, Apunen ottaa työkseen kantaa kaupungin tapahtumiin.

"Olisi epärehellistä väittää, ettei kirjoituksilla olisi vaikutusta siihen, mitä ihmiset ajattelevat", hän toteaa.

Lehti nostaa esiin tärkeinä pitämiään puheenaiheita. Apunen toivoo vaikuttavansa siten päätöksentekoon.

On esitetty väitteitä Aamulehden sotkeutumisesta kunnallisiin hankkeisiin. Apunen ei itse usko, että yksittäinen lehti pystyy murjomaan valitsemansa kannat läpi paikkakunnallaan, vaikka moni niin luulee.

"Tietenkin kaupungintalolla nostetaan tästä kommentista meteli, heidän mielestään sotkeudumme asioihin jatkuvasti. Lehdistön pitää kyseenalaistaa ja kritisoida päätöksiä. Eihän se tunnu mukavalta niistä, jotka päätöksiä tekevät."

Mies katselee naapurissa sijaitsevaa kaupungintaloa ikkunasta. "Jos olisimme koko ajan samaa mieltä tuon talon kanssa, se olisi vaarallista. Menetelmää kokeiltiin Neuvostoliitossa. Se ei ollut kovin laadukasta journalismia. "

Apunen kuvailee pääkirjoituksen olevan 2 700 merkin pika-analyysi maailmasta. Omia mielialanvaihtelujaan hän ei raapusta, lehden kanta on tärkeämpi.

Veronmaksajan
asialla

Aamulehdellä ja kokoomuksella on yhteinen historia. Aamulehti oli vuoteen 1992 saakka kokoomuksen äänenkannattaja, mutta sen jälkeenkin se on ymmärretty porvari- ja yrittäjähenkiseksi.

Toimittaja Jukka Holmberg selvitti tätä viime vuonna tarkastetussa väitöskirjassaan. Hänen mukaansa kokoomuksen arvopohja näkyy edelleen Aamulehdessä, kuten keskustalaisuus Jyväskylässä ilmestyvässä Keskisuomalaisessakin.

Apunen selvästi tuohtuu kysymyksestä, mitä poliitisia asioita hän on ajanut päätoimittajana.

"Tiedät varsin hyvin, että Aamulehti on sitoutumaton lehti. Se on ollut sitä jo viisitoista vuotta."

"Valvomme tänään tavallisen veronmaksajan etua. Emme ole enempää työnantajan kuin työntekijän lehti. Joskus näkemykset kirjoituksissa näyttävät puolueellisilta, mutta yhden numeron sisälläkin saattaa törmätä kahteen toisistaan eroavaan näkemykseen samasta aiheesta."

Apunen ei sano politiikan harrastamisen olevan toimittajalle syntiä, mutta työskennellessä pitää olla tarkkana minkä kannan takana seisoo.

Apusen sanoin sanomalehti ei myy uutisia eikä viihdettä, vaan luotettavuutta.

"Toimituksessa on tiukat jääviyssäännöt tällaisen varalta. Sillä jos uskottavuus horjuu, menetämme myyntiartikkelimme."

Hän sanoo usein joutuvansa tekemään johtopäätöksiä ja ratkaisuja keskeneräisin tiedoin.

"Jälkikäteen jostain yliopistolta kyllä löytyy päivystävä dosentti, joka kertoo mitä olisi pitänyt ajatella kirjoittaessani."

Pyöräilevä
päätoimittaja

Apunen aloitti Aamulehdessä kesätoimittajana 1984 ja sai vakinaisen paikan talosta heti seuraavana vuonna. Lukuun ottamatta lyhyttä pestiä kulttuurilehti Imagen päätoimittajana 1990-luvulla, hän on työskennellyt maakunnan suurilevikkisimmässä lehdessä koko uransa ajan. Vastaavana päätoimittajana hän aloitti viisi vuotta sitten.

Vaikka Aamulehdessä on usein yksityisautoilua puolustavia kirjoituksia, lehden päätoimittaja sotkee fillarilla töihin niin usein kuin mahdollista. Apunen tietää polkupyörän olevan ylivoimainen kulkupeli keskustassa.

"Sillä pääsee nopeasti paikasta toiseen, eikä parkkiongelmia ole", hän hehkuttaa.

Pyöräilevää journalistia nyppii liikenteessä kuitenkin jalankulkijoiden jatkuvat mielenosoitukset.

"Kävelijät eivät voi lähteä siitä, ettei heillä ole mitään velvollisuuksia muita kohtaan."

Apunen haluaa enemmän tilaa pyörille. Hänen mukaansa lähes ilmainen ratkaisu esimerkiksi Hämeenkadulla olisi piirtää katuun valkoinen viiva, mutta sitä ei saada aikaiseksi.

Tamperelaisilta
puuttuu rohkeus

Kun Apunen saa tuulta purjeisiinsa, kaupungista löytyy enemmän epäkohtia.

Tampere on pärjännyt pitkään erilaisissa asukkaiden viihtyvyyttä määrittelevissä mittauksissa.

"Nyt kuvitellaan, että tämä on maailman paras paikka, eikä mitään voisi tehdä toisin. Tällaisessa ajattelussa piilee tuhon siemen."

Päätoimittaja haluaa nähdä rohkeutta, jota meillä oli aikana, jolloin rakennettiin Hervantaa, teknillistä yliopistoa ja Näsinneulaa. Hän ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi Tampellan ja Finlaysonin välille ei saada kävelysiltaa, jos kukaan ei vastusta sitä.

"Jos Näsinneulaa ei olisi, ja joku saisi nyt idean rakentaa rantaan 157 metriä (168 m, toim. huom.) korkean tolpan, voitte olla varmoja että sitä ei pystytettäisi. Hervantaa ei enää tänä päivänä tehtäisi. Ja jos ei olisi Hervantaa, ei olisi myöskään teknillistä yliopistoa eikä Nokian yksiköitä."

Tampereen asuntopula on myös vaikea kysymys. Apusen mukaan Vuoreksesta on käyty kymmenen vuotta vääntöä, jotta saataisiin rakennettua ihmisille asuntoja. Hän inhoaa jarruttamista, sillä asuntojen kasvava tarve pitää keinotekoisesti hintoja korkealla.

Aivan täysin Apunen ei kuitenkaan ole leikkaa ja liimaa -rakentamisen kannalla. 1970-luvulla tuhottiin paljon sellaisia rakennuksia, jotka olisi pitänyt hänen mielestään säästää.

"Nyt ei sitten uskalleta tehdä mitään ratkaisuja, koska aikanaan tehtiin niin suuria virheitä."

Kilpailua
ajankäytöstä

Aamulehden pahimpana kilpailijana Apunen pitää ihmisten ajan käyttöä. Sanomalehden lisäksi iltapäivälehdet, televisio ja internet kutsuvat ihmisen viettämään aikaa parissaan.

Nuorten kohdalla internet on pahin kilpailija. Apusen mukaan nuorisolle on syntynyt käsitys, että kaikki tieto on ilmaista, kunhan joku vaan jakelee sen.

"Haluaisin heidän ymmärtävän, että hyvän tiedon tuottaminen on kallista ja aikaa vievää työtä."

Toisia sanomalehtiä päätoimittaja ei pidä uhkana Aamulehdelle. Esimerkiksi Aviisilla on Apusen sanojen mukaan oma lukijakuntansa, mutta lehti on kääntynyt sisäänpäin.

Hän haluaa nähdä ylioppilaslehden avautuvan ulkomaailmalle ottamalla enemmän kantaa yleisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

"Ylioppilaslehden tehtävänä on tuoda kentälle tuoreita näkökulmia ja haastaa perinteinen journalistinen näkemys. Toivon ylioppilaslehden pystyvän kyseenalaistamaan asioita, joita me teemme."

Ikävä
elokuvajuhlille

Keski-ikää lähestyvä Apunen kertoo kaipaavansa kulttuuritoimittajan työtä. Erityisesti häntä harmittaa väliin jäävät Berliinin elokuvajuhlat. Hän piti entisessä työssään siitä, että kulttuuritoimittaja saa valikoida aiheensa vielä vapaammin kuin tavallinen journalisti.

"Palkan saaminen mielipiteiden muodostamisesta on upeaa", hän sanoo.

Ex-leffakriitikko käy vapaa-ajalla elokuvissa edelleen. Miehen suuri rakkaus on ohjaaja Krzysztof Kieslowkin elokuvat, jotka sanojensa mukaan muuttivat hänen käsityksensä elokuvataiteesta. Häntä viehättävät elokuvat, joissa kokonaisuus koostuu irrallisista tarinoista. Viimeaikaisista hän pitää esimerkiksi teattereissa yhä pyörivästä Crashista.

Leffojen katselemisen lisäksi Apunen nauttii urheilusta. Talvisin hän pelaa isojen poikien pihalätkää, höntsyä. Pelissä juostaan jäällä mailojen kanssa pallon perässä. Höntsyn viralliset säännöt muistuttavat kaukalopallon sääntöjä. Paitsiota ei ole ja taklata saa vain lumipenkan lähistöllä.

Kesäisin mies heittää pikkutakin yltään ja harrastaa pyöräilyä sekä jalkapalloa.

Apunen luonnehtii pelaamisen olevan hänelle elinehto. "Sama kuin kysyisi pidänkö hengittämisestä", hän myhäilee.

Juho-Heikki Matilainen