Juridiikkaa eli täältä ei lähdetä

Olin tasan kaksi viikkoa sitten ensimmäistä kertaa ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa. Minut oli valittu ehdolle Aviisin toimittajaksi, ja sen kunniaksi sain vastailla lähes 40 työhönottajan kysymyksiin.

Kysymykset olivat perusteltuja, mutta yllättävän helppoja. Olin varautunut esittelemään poliittisia mielipiteitäni ja henkilökohtaisia mieltymyksiäni siten, etten vieraannuttaisi kovin monia. Saliin astellessa vähän jännittikin. Jotkut katselivat tuimina ja toiset virnuilivat epäilyttävästi. Sepalus oli sentään kiinni.

Kysymykset liittyivät kuitenkin pelkästään työhön ja hyvä niin.

Yksi kysymys sai minut silti hämilleni: "Mitä osaat kertoa määräaikaisen työsuhteen juridiikasta?"

En osannut kertoa juuri mitään. Yritin silti. Hetken sönkättyäni kysyin varovasti, mitä kysyjä itse asiassa halusi kysymyksellään selvittää.

Työsuhteen juridiikka tarkoitti tässä yhtey-dessä sitä, että määräaikaista työsuhdetta ei kumpikaan osapuoli voi irtisanoa yksipuolisesti. Totta se onkin. Jos irtisanoutuisin työstäni ilman ylioppilaskunnan siunausta, Tamy voisi vaatia minulta oikeusteitse vahingonkorvausta.

Tylyä. Jos saisin kesken pätkäpestiä vakituisen työpaikan tai haluaisin muuttaa puoliskoni perässä muualle, joutuisin varautumaan käräjöintiin entisen työnantajani kanssa.

Tällaiset tapaukset eivät onneksi ole yleisiä edes yritysmaailmassa. Soitin asian tiimoilta SAK:hon, jonka lakimies kertoi, että pätkätyöläisten työnantajat ovat ymmärtäneet hyvin vakituisen työpaikan houkutuksen. Ja jos
SAK:n lakimies kehuu työnantajia jossakin asiassa, sen täytyy todella olla kunnossa.

Olisi surullista, jos ylioppilaskunnat olisivat tässä poikkeus. Ihan kuin määräaikainen työsuhde olisi onni ja autuus, jonka hylkäävää pitäisi vielä jälkikäteenkin kurittaa.

Ylioppilaskunnan toimet ovat aina lyhyitä, viihtyy niissä sitten määräajan tai hieman vähemmän. Työntekijän sitoutumisen ja kiinnostuksen aiheuttaa joka tapauksessa jokin muu kuin työsuhteen kesto.

Totta kai uuden työntekijän etsiminen aiheuttaa työnantajalle vaivaa, ja tätä kysyjäkin varmasti tarkoitti. Ei minun silti tarvitse miettiä, kumman puolelle asiassa asettuisin. Toivottavasti työntekijät tajuavat työpaikkaa vaihtaessaan osoittaa samanlaista urheiluhenkeä ja suhteellisuuden tajua kuin työnantajansakin.

En menettänyt mielenrauhaani juridisen kysymyksen takia. Tiesin muutenkin, ettei Tamy ole pitänyt ketään ruodussa väkisin. Hyvin tiesin senkin, että ylioppilaskunnan hommiin riittää motivoituneita tekijöitä vaikka joku pois lähtisikin.

Tuomo Tamminen
Aviisin uusi toimittaja