Europe on yhtä synkkä kuin USA

The Europe Trilogy. Ohjaus: Lars von Trier. Neljä levyä, kolme elokuvaa: Element Of Crime (1984), Epidemia (1987) ja Europa (1991).

Kun ohjaajasta tulee myyvä tähti, on luonnollista, että hänen varhaistuotannollaankin aletaan veistää tuohta. Lars von Trieriltä on kymmenen vuoden aikana tullut pelkkiä huippuelokuvia. Hänen tavaramerkkinsä on ollut pieneen ihmiseen kohdistunut sadismi. Totta kai sellainen vetoaa ihmisiin.

Trier keksi toimivan reseptinsä tehdessään 1996 valmistunutta Breaking the Wavesia. Ennen sitä jo 1970-luvulla uransa aloittanut Trier teki tv-töiden lisäksi vain kourallisen elokuvia. Europe-trilogia sisältää vuosina 1984, -87 ja -91 tehdyt Element Of Crimen, Epidemian ja Europan, jotka eivät äkkiseltään vaikuta liittyvän toisiinsa.

Trilogiana pakettia silti myydään, ja kyllä yhtäläisyyksiä etsimällä löytyy. Samalla lailla kuin Trierin keskeneräisessä USA-trilogiassa, Europenkin osissa mädännäisyyttä tulee ulkopuolelta parantamaan idealisti.

Element Of Crimessä hyväntekijäksi saapuu Kairossa asuva etsivä Fisher, joka selvittelee pikkutyttöjen murhasarjaa. Elokuvan myötä nuoren ja kunnianhimoisen ohjaajan ura sai kovan nosteen. Cannesin filmifestivaalin tekninen palkinto tuli ansaitusti, sillä Element Of Crime on visuaalisesti erittäin moderni. Taide-elokuvan puna-keltainen sävy luo upean, varsin hikisen ja synkän tunnelman.

Tarina on David Lynch -tyylinen hämärä murhamysteerio. Kokemus parantunee toisella katsomisella.

Epidemia taas on selvä välityö, jonka Trier teki, kun ei saanut rahoitusta gangsterirainalle The Grand Mal. Juuttiohjaaja löi vetoa siitä, pystyykö hän tekemään elokuvan miljoonalla Tanskan kruunulla.

Tuloksena oli satiirinen metaelokuva, jossa Trier kumppaneineen filmaa leffaa kaupunkia uhkaavasta epidemiasta. Idealistina Epidemiassa on nuori lääkäri. Selkäpiitä riipivää on hypnoosikohtaus, jossa nuori nainen saa oikeasti eräänlaisen hulluuskohtauksen. Hypnoosi on jollain lailla läsnä muissakin trilogian osissa. Vaikka elokuva on tehty ilman kuvausryhmää, Trier hävisi vedon: Epidemia maksoi hiukan yli miljoona kruunua. Elokuvan voi nähdä Dogma 95:n isäksi.

Kolmas osa Europa on täyttä laatua. Viimeiseen asti hiotut kohtaukset on tehty film noir -tyyliin synkiksi. Elokuvan idealistina on yhdysvaltalaismies, joka ryhtyy konduktööriksi sodanjälkeisessä Saksassa. Tanskalaisohjaaja näkee natsi-Saksan rauniot Euroopan ytimeksi, ikään kuin kaiken pahan alkujuureksi. Vasta keski-iässä Trier, joka otti vain tavaramerkiksi nimeensä von-sanan, kuuli olevansa juutalainen. Siksi hän teki Europassa cameo-roolin juutalaisena. Elokuvassa sekoitetaan hienosti mustavalkoisuutta ja värillisyyttä.

Europen kaikissa kolmessa osassa idealisti aiheuttaa lopulta enemmän tuhoa kuin hyvää. Sama toistuu USA-trilogiassakin.

Onko Lars von Trierin perimmäinen tarkoitus kertoa, ettei maailmanparannus kannata? Idealisteja ja heikkoja ihmisiä lyödään aina?

3/5