Kärsimysgaala. Nyt

Puhutaanpa taiteesta ja kärsimyksestä. Tiedän, se on ihanaa. Tulee heti sellainen jännä olo, ikään kuin tietäisi mistä puhuu. Sitten voidaan sanoa, että ollaan aina samastuttu Van Goghiin tai Kafkaan.

Mutta kuinka paljon he tarkkaan ottaen kärsivät? Kumpi kärsi enemmän? Missä valtiossa on ollut kaikista kurjinta? Ja kuinka paljon kärsimys jalostaa? Kärsimysbarometri paljastaa, onko kansakunnan tuska suoraan verrannollinen taiteelliseen lahjakkuuteen ja arvostukseen.


Serbia ja Montenegro

Kärsimys
Serbia on ollut sodassa aina. Pääkaupunki Belgrad on maailman eniten sotia ja konflikteja kokenut kaupunki, joka on kuulunut viidelle eri valtiolle.

Serbia oli osa entistä Jugoslaviaa, joka hajosi viideksi valtioksi 1992 verisen sodankäynnin tuloksena. Sota jatkuu edelleen.

* * * * (4)

Taide
Tämän hetken kiinnostavin elokuvataide tulee Serbiasta ja muista entisen Jugoslavian maista. Goran Paskaljevicin, Emir Kusturican ja Danis Tanovicin elokuvat muodostavat yhtenäisen maiseman, josta kuvastuu niin balkanilainen kulttuuri kuin sotatilannekin. Elokuvat ovat häikäisevää melskaamista, melodraamaa ja pommitusta. Ne kaappaavat mukaansa myös perinteikkään torvimusiikin. Myös teatterilla ja kuvataiteella on vahva, omaleimainen asema Serbiassa.

Jos Serbiasta saadaan näin lupaavia tuotoksia tulevaisuudessakin, niin sotikoot.

* * * (3)



Ruotsi

Kärsimys
Ei ole. Ruotsi ei ole kärsinyt ikinä. Se on kukoistanut ja kerännyt pompöösinä kultaa muiden sotiessa ympärillä. Jo Ruotsin viikingit kävivät kauppaa ja ryöväsivät muita.

Ruotsi on entinen suurvalta, ja omistanut Suomenkin yli 600 vuotta. Maa oli puolueeton molemmissa maailmansodissa ja kylmässä sodassa. Ruotsin maaperällä ei ole sotaa juuri käyty. Nykyään maailman toiseksi hyvinvoivin valtio.

* (1)


Taide
Ruotsalaisesta taiteesta ei ole mihinkään. Runous on pahinta. Bellmanin ja Tranströmerin poppeliloruja voi vielä selittää ajan hengellä, mutta kansallisen merimies-cowboy-runoilija Evert Tauben selittämiseen menisi jo pidempi tovi.

Elokuvan kentällä on joitakin muka mielenkiintoisia nimiä. Ovathan ne bergmanit ihan jänniä, mutta loppujen lopuksi aika tylsiä.

Valitettavasti taiteilijamaana Ruotsi on täysin avuton. Ja miksei olisi, jos missään ei ole mitään valittamista. Tahtoisin antaa edes kaksi pistettä vaivannäöstä, mutta...

* (1)



Irlanti

Kärsimys
Vaikka Irlanti tuo mieleen äkkiseltään vain leppoisat oluthuoneet ja typerän kansanmusiikin, on maa ollut muiden pompoteltavana keskiajalta lähtien. Viikingit, normannit ja britit ovat hallinneet Irlantia. Kansaa ovat koetelleet myös vakava nälänhätä, itsenäisyyssota ja sisällissota. Verilöylyjä muistellaan vieläkin. Lisäksi uskonsotaa, kielikiistaa, sensuuria ja köyhyyttä.

Irlannin historia on melko synkkä. Sisällissodat ja muut kiistat ovat kuitenkin peruskauraa, jotka kuuluvat lähes jokaisen valtion historiaan. Nälkä on aina paha juttu. Myös isoja miehittäjäpamppuja vastaan taistelemisesta saa lisäpisteitä.

* * * (3)

Taide
Irlannissa on paljon kirjailijoiden huippunimiä. Samuel Beckett, Jonathan Swift ja W. B. Yeats ovat hyvää kamaa ja nostavat barometriä parilla pykälällä. James Joycen Odysseus-romaania pidetään maailman suurimpana kirjana, mitä se ehkä onkin.

Kirjailijamaana Irlanti onkin kunnostautunut. Kaunokirjallisuuden sisältö vaihtelee tajunnanvirrasta symbolismiin ja seurapiiridraamaan. Kärsimyksestä kirjat eivät aina kerro kovin uskottavasti.

Ajoittain Irlanti sortuu turhaan pikkutakkifilosofiaan ja korkealentoiseen homostelupöperöön. Kirjallisuuden kovat jätkät kuitenkin paikkaavat ohilyöntejä. Muilla aloilla osaaminen on vaihtelevaa.

* * * (3)



Venäjä

Kärsimys
Nyt päästiin ryytimaahan. Venäjän kansa on kärsinyt niin tolkuttomasti, että köyhyyttä ja kuolemaa virtaa jo äidinmaidossa.

Tuskan ja kauhun tyyssijaan ei tohtisi koskea pitkällä kepilläkään: Sotia, köyhyyttä, kurjuutta, korruptiota, joukkomurhia, vallanvaihtoja, sensuuria, Neuvostoliitto, sen romahtaminen, mediakontrolli, sananvapauden puute ja moni muu.

Venäjä on epätasa-arvossa marinoitu maatuska, historian moukaroima, kaalikeiton katkuisen köyhyyden maa, joka pesee historian veristä jälkipyykkiä edelleen.

* * * * * (5)

Taide
Venäjän taide rämpii loputtoman epätoivon alhossa. Maa on täynnä hyvää jengiä: mestarillisia säveltäjiä, kirjailijoita, tanssijoita ja elokuvaohjaajia. Myös teatteri voi hyvin.

Kansa on kohdannut vastoinkäymiset uskomattomalla sitkeydellä ja pyhittänyt taiteensa sielun loputtoman kurjuuden kuvaamiselle.

Dostojevski kuvaa romaaneissaan ihmismielen sairaimpia loukkoja ja yhteiskunnallista riutumista. Andrei Tarkovskin elokuvat ovat suttuista neuvostokultaa. Musiikki on kulkenut uljaasti haikeista kansansävelmistä Rahmaninovin kautta Šostakovitšiin.

Siellä missä on puutetta, on myös kulttuuria. Venäjän taide on loputonta, suoraselkäistä ja kestävää, ja ennen kaikkea osoitusta suuresta omistautumisesta.

* * * * (4)



Barometriikkaa

Kuten aukoton barometrimme todistaa, kärsimys ja taide kulkevat käsi kädessä. Kallot ja naamarit ovat yhtä symbioottista elimistöä, kärsineen kansan aivoteknistä pääomaa. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin esimerkkeinä vain neljää eurooppalaista valtiota. Muiden maiden kärsimyksiä ja suttuja voi kukin pisteyttää itse ja jatkaa arvokasta tutkimusta.

Tässä vaiheessa pitää kuitenkin tunnustaa eräs asia. Kärsimysbarometri ei ole täysin tarkka. Taiteen laatuun vaikuttavat muutkin asiat kuin epäonni. Esimerkiksi se, millaiseksi kieli on muodostunut, vaikuttaa runouteen ja jopa musiikin rakenteeseen. Venäjän nuottipaperi oli jossain vaiheessa niin haurasta, ettei sitä voinut kumittaa. Toisin sanoen teos piti saada rustattua ylös ilman virheitä.

Usein lait, sensuuri, sodat ja muut kokonaista kansakuntaa tai kulttuuria rajoittavat tekijät synnyttävät ahdistusta taiteilijoille. Mutta toisinaan, kuten Kafkan ja Van Goghin kohdalla kyse on mielen sisäisestä painajaismaailmasta. Heidän tragediansa on henkilökohtainen tragedia, mitä ei missään nimessä pidä väheksyä. Kansakunnan ahdingosta ei tällöin voi kuitenkaan puhua.

Yksittäisiä tapahtumia ja teoksia tuijottamalla voi myös tehdä virhearviointeja. Täydellinen taulukointi edellyttäisi sitä, että laskisi kuinka köyhää ja paskaa kussakin maassa on käytännössä ollut. Epäselvät käsitykset voivat johtaa yli- tai aliarviointeihin.

Viittä pistettä taide ei silti ansaitse missään olosuhteissa.

Jantso Jokelin