|
Irma "Imma" Junnilainen on ollut näyttelijä 36 vuotta, muttei ole koskaan viihtynyt suurissa teattereissa. Hänen roolinsa ovat kuitenkin jääneet ihmisten mieliin. Freelance-työ ja riippumattomat teatterit ovat taanneet hänelle taiteellisen vapauden, josta muut niin kovasti puhuvat. Työ on saanut hänet reissaamaan ympäri Suomea, joskus uuvuksiin saakka. Mitään hän ei muistele pahalla, vaan suuntaa uteliaana kohti uusia esityksiä.
Tampereella Junnilainen vierailee TTT:llä esityksellä Kauhukakara ja superkissa, joka kuuluu harvoihin Eeva-Liisa Mannerin kirjoittamiin näytelmiin. Näytelmä on vuodelta 1982, ja sitä on esitetty aikaisemmin ainoastaan kerran, Seinäjoen kaupunginteatterissa vuonna 1985.
Kenties Mannerin lastennäytelmä on sovinnaisten silmissä ollut ollut liian kiero lavalle.
"Jos heti alussa opettaja tapetaan kirveellä ja sytytetään koulu palamaan, niin se on voinut olla silloin liian rankkaa useimmille. Nythän tuollainen on todellisuutta ja jopa arkipäiväistä", Junnilainen pohtii.
Teatteriryhmä sai näytelmän ensi-iltatilauksen Kajaanin runoviikoilta. Ohjaaja Kari Paukkusen johtamana he valmistivat näytelmän Mannerin omasta tekstistä.
"Manner itse vastusti teostensa selittelyä ja kirjailijuuden setvimistä. Kirjailijan perusta olikin, että hänen persoonansa tulisi esiin teosten kautta", Junnilainen selittää.
Junnilainen puolustaa vankasti taiteilijoita. Hän on huolissaan pienistä apurahoista, jotka tekevät monen elämisestä vaikeaa. Hautakivisopimukset ja laitosteatterien tulosvastuut saavat hänet pohtimaan murheellisena teatterin ja näyttelijän tilannetta.
"Tulosvastuun alla teatteri on pattitilanteessa. Se on syy, miksi en ole töissä laitoksessa. Se ei vain käy minulle."
Tampereella vieraileva musiikkinäytelmä Kauhukakara ja superkissa lupaa katsojalle yllättävän ja epätavallisen elämyksen. Vaikka alkutekstissä lukee lastennäytelmä, on esitys suunnattu aikuisille. Musiikin näytelmään on säveltänyt Eero "Safka" Pekkonen.
Junnilainen pitäytyy itselleen tärkeän asian, riippumattoman taiteen parissa.
"Kauhukakara ja superkissa kertoo erilaisuudesta ja rakkaudesta. Näytelmä valottaa myös lapsuuden pimeää puolta", hän luonnehtii.
Junnilainen myöntää, että komedia ja farssi ovat saaneet yhä enemmän sijaa teattereissa. Tässä ei ole sinällään mitään vikaa. "Nuorena vastustin enemmän hömppää. Mutta tyylilajin ei pitäisi olla este. Kaikkea pitäisi voida tehdä. Näyttelijän pitäisi vain enemmän saada valita, mitä tekee."
Suuremmissa teattereissa tuntuu usein, että tietyt näyttelijät päätyvät aina samoihin rooleihin. Junnilainen tunnistaa ilmiön. Näyttelijä suhtautuu arkkityyppisiin rooleihin negatiivisesti.
"Kaikki näyttelijät jossain määrin luokitellaan ulkoa. Usein vierailevat ohjaajatkin alkavat käyttää näyttelijää samalla tavalla. Sellainen on ohjaajan laiskuutta."
Jantso Jokelin
Kauhukakara ja superkissa Tampereen Työväen Teatterissa 19.10. Ohjaus Kari Paukkunen. Rooleissa Irma Junnilainen, Eero Pekkonen ja Pirkko Uitto. Näytelmää pyörii kuusi kertaa myös Telakalla maaliskuussa 2007.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen