Pinnan alla kuplii

Maarit Verronen: Osallisuuden tunto. Tammi 2006, 211 sivua.

Osallisuuden tunto on taattua Maarit Verrosta. Päähenkilö - tällä kertaa sosiologi - on jälleen älyllisen ylivertaisuutensa tiedostava, mutta vaatimaton nainen. Fantasia-ainekset ovat jääneet Verrosen kolmannestatoista romaanista kokonaan pois.

Salla tutkii orpoutta oman lastenkotimenneisyytensä innoittamana. Osattomuuden ja osallisuuden pohdinnat saavat pontta milloin Sallan yksityiselämästä, milloin romaanissa puitavista yhteiskunnallisista ongelmista. Romaani antaa oman vastauksensa kysymykseen, onko murhaaja aina läpeensä turmeltunut. Kirjan alussa oleva Nils Gustafsson -sitaatti "se on tapahtunut se mikä on tapahtunut, ja sitähän ei saa enää tekemättömäksi" valottaa merkitystään vähä vähältä.

Verrosen kerronta soljuu pidäkkeettömästi ja rauhallisesti, vaikka sisältö antaisi aihetta kipinöintiin. Näennäisestä tyyneydestä ei pidä hämääntyä, sillä jokainen lause on merkityksellinen. Tapahtumat kiertyvät yllättävillä tavoilla yhteen.

Loppumetreille kirjoitettu viittaus Bodom-murhiin yllättää, mutta kolmoismurhasta on rakennettu ovela silta romaanin suurimpaan paukkuun. Osallisuuden tunto kannattaa lukea jo loppuratkaisun vuoksi. Sen jälkeen romaanin kannen utuinen mummo alkaa kummasti muistuttaa Agatha Christietä.

Tiina Ahokas