Väärinpäin-mies

Samuel Beckett: Watt (Watt,1953). Suomentanut Caj Westerberg. Basam Books 2006, 326 s.

Beckettille tyypilliseen tapaan Wattissa on niukasti ulkoisia tapahtumia; tarina on absurdi ja aukkoja pullollaan. Eräänä päivänä romaanin nimihenkilö matkustaa rautatieasemalta oudon herra Knottin taloon, missä hänen tehtäväkseen annetaan valmistaa ja tarjoilla isännälleen ateria kahdesti päivässä.

Keittiöohjeiden epämääräisyys huolestuttaa tunnollista Wattia. Ruoantähteet pitäisi antaa koiralle, mutta lähistöllä ei liiku kulkukoiria, eikä nelijalkaisia pelkäävä Watt voi itse hankkia lemmikkiä. Näin Watt joutuu palkkaamaan perheen, jonka tehtävä on pitää koiraa ja tuoda se asunnolle aamuin illoin.

Watt kuvaa ihmistä, joka on kehittänyt pakkomielteen asioiden järjestelystä ja selkeyteen pyrkimisestä. Elämä ei kuitenkaan ole järkevää, ja niin Wattin yksiselitteisyyden tavoittelu alkaa teoksen lopulla horjua. Wattin puhe ja ajattelu murenevat: Aluksi hän ryhtyy puhumaan takaperin, seuraavaksi hän alkaa kääntää nurin sanojen järjestystä lauseessa, sitten kirjainten sanoissa. Lopulta Wattin kieli on niin sekaisin, ettei kertoja enää ymmärrä häntä. Myöskään Watt ei ymmärrä kertojaa.

Koska Wattin pään ulkopuolella ei paljon tapahdu, hänet tunteva kertoja järjestää sitä, miten Watt hahmottaa ja voisi hahmottaa maailmaa. Sam-nimisen kertojan kerronta huvittaa, puuduttaa ja lopulta tekee surulliseksi paljastaessaan Wattin ja maailman välisen epäsuhtaisen suhteen.

Jukka Mikkonen