Älähdys!: Vikaa järjestelmässä?

Katkeran oloinen Hertta-Mari Kaukonen tilittää naiivisti (Aviisi 10/2006) seitsemän vuotta sitten kokemiaan "vääryyksiä" Jyväskylän yliopiston opiskelijavalinnassa, jolloin "jopa huonommin pääsykokeessa menestyneet ammattikoululaiset olivat menneet valintajonossa hänen ohitseen", koska Kaukosen mukaan amislaisilla "ei ollut huonoja ylioppilaspapereita laskemassa sijoitusta".

Kaukosen mukaan vääryyden syy on siis järjestelmässä, joka on asettanut lukiolaiset ja ammattikoululaiset samalle viivalle haettaessa toisen asteen opintojen jälkeen yliopisto-opintoihin.

Kirjoituksessaan tasa-arvon perään huutelevan Kaukosen mielestä edellä mainittu periaate on kyllä hyvä, mutta ei toimi, koska hän itse ei ole huonoilla "ylioppilaspapereillaan" päässyt aikanaan opiskelemaan. Mielenkiintoinen tämä Kaukosen näkemys tasa-arvosta.

Kyseessä lienee ns. feministinen tasa-arvo, jossa tasa-arvosta on kyse vain silloin, kun tasa-arvo ajaa tietyn ryhmän (eli naisten) etuja.

Oma näkemykseni lienee koulutuksellisesta ja ammatillisesta taustastani johtuen varsin subjektiivinen, mutta kyllä minulle tuli Kaukosen kirjoitelmaa lukiessani mieleen, että vika ei ole niinkään järjestelmässä vaan hakijassa: ehkä Kaukosen olisi kannattanut hommata paremmat "ylioppilaspaperit" tai sitten lukea enemmän niihin pääsykokeisiin.

Vai niiden amislaistenko vika sekin on, millaisin paperein itse kukin ylioppilaaksi kirjoittaa tai kuinka pääsykokeisiin valmistautuu? Kaukosen mainitsemasta Gaussin käyrästä selitys tuskin löytyy, sillä ko. käyrä kuvaa lähinnä lopputuloksien jakautumista, ei niinkään opiskelijoiden panostusta opintoihinsa.

Gaussin käyrä ei siis lukion viime rutistuksissa suosi tai jätä suosimatta ketään.

Kyse on vain ja ainoastaan omista satsauksista ja omista kyvyistä. Niin ylioppilaskirjoituksissa, pääsykokeissa kuin menestymisessä ylipäätäänkin.

Juha Mäki-Ketelä
asentaja-koneistaja,
toisen asteen opettaja,
kasvatustieteen maisteri,
jatko-opiskelija