Levyarvostelu: Murmansk: Chinese Locks

Chinese Locks alkaa juuri niin vaikeasti kuin tummanpuhuvalta indiepoppoolta odottaa saattaa: pariminuuttinen hälyääni-intro karkottaa takuuvarmasti kärsimättömimmät kuuntelijat.

Sinnikkäät kuitenkin palkitaan, kun levy pääsee käyntiin. Hypnoottiset kappaleet tempaavat mukaan erikoiseen maailmaansa, jossa painostavuudesta huolimatta viihtyy.

Biisit on äänitetty pääosin livenä, mikä alleviivaa vaaran tuntua. Bändin särmikäs post-punkhenki on tallentunut kiekolle erinomaisesti. Murmansk ei kuulosta lainkaan suomalaiselta, ja tässä kohtaa se on vilpitön kehu.

Viidakkorytmit, kitarat sekä syvällä möyrivät bassolinjat saavat aikaan Murmanskin kotikutoisen soundin. Valitettavasti solisti Lauran ulottuva ja vahva ääni hukkuu välillä aggressiivisen särökitarariffittelyn alle.

Pitkäsoiton parhaita paloja ovat kuulas avausraita Chinese Locks, maalaileva Nothing But The Moon sekä duurivoittoinen valonpilkahdus Melvin Told Me, joka erottuu raikkaudessaan joukosta. Missään vaiheessa levy ei varsinaisesti nukahda, mutta lopun kymmenminuuttinen hiljaisuus Wholeshebang! -kappaleessa kummastuttaa. Toki se tehostaa piilotetun outron eläimellistä loppurunttausta.

Tummuudestaan huolimatta Chinese Locks saa hyvälle mielelle. Sen kekseliäs äänimaailma ilahduttaa. Levy on kansiaan myöten linjakas kokonaisuus: musiikkia niille, jotka kuuntelevat tarkkaan.

Juho Hakkarainen

Murmansk: Chinese Locks (Around Your Neck 2008)